Noooin. Vanha rotaatio lähti pois. Oli oikein koskettava tapahtuma. Halailtiin, kiiteltiin ja hyvästeltiin. Naurettiin vähän kun näki ihmiset siviilivaatteissa ekaa kertaa. Oli melkein tippa linssissä. Sit ne lähti. Jäi tyhjä olo.
Tyhjää olo paikataan nyt työnteolla. Uudet saapuivat, tarkkailivat uutta maailmaa varautuneina ja hiukan hämmentyneinä, samalla tavalla kun mekin tehtiin puoli vuotta sitten. Eihän niitä voi vielä kentälle päästää, eksyvät pahimmassa tapauksessa. Niinpä vanhat tekevät kaiken mikä tehtiin ennenkin, mutta 40% vähemmällä työvoimalla, sillä aikaa kun uudet aka. "hiutaleet" oppivat elämisestä ja olemisesta Kosovon tulihelvetissä.
Varmaan kaikissa väkivaltainstituutioissa on jonkinnäköinen jako uusiin ja vanhoihin. Uusia pilkataan ja vanhat pitävät itseään parempina. Varusmiesarmeijassa tämä näkyy ehkä parhaiten: Varusmiesjohtajat tekevät kaikkensa jotta uusilla varusmiehillä olisi vähintään yhtä paskamaista kun itsellään aikoinaan oli. Fuksejakin vähän kiusataan yliopistossa. Mutta meidän joukkueessa oli lämmin vastaanotto. Kyllä me itsekkiin tiedettiin ettei tiedetä mistään mitään, kun tänne tulimme, joten se, ettemme saaneet kuulla sitä kertakaan täällä kauemmin olleiden suusta, ei haitannut meidän oppimisprosessia. Yritämme jatkaa perinettä, saa nähdä miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti