torstai 16. lokakuuta 2008

Voi ei, nyt tulee F-sana

Tasa-arvo, se on aina yhtä hauska puheenaihe. Ihan aluksi lienee selvittää mikä on oma kantani sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Jos olisin kyynisellä tuulella, toteaisin olevan hyvä asia, että molemmat sukupuolet ovat töissä. Useampi ihminen töissä johtaa matalimpiin palkkoihin ja laajempaan joukkoon josta saa työntekijöitä lahjakkuutta vaativiin hommiin. En ole kyynisellä tuulella, joten yhdistän utilitarismin ja protestanttisen työmoraalin ja totean, että on parempi kun mahdollisimman moni ihminen pääse toteuttamaan itseään työnteon kautta, mikäli niin haluaa.

Itseäni häiritsee kuitenkin, se, että feminismistä on tullut synonyymi tasa-arvon kannattamiselle. Naisten oikeuksien ajaminen tasa-arvon nimessä on sama kuin luonnonsuojelu ihmisten kustannuksella. Lisäksi "toinen sukupuoli"-argumenttia käytetään sellaisiin asioihin joilla on hyvin vähän tekemistä sukupuolen kanssa.

Otetaan esimerkiksi kuuluisa "naisen euro on 80 senttiä"-sanonta. Kyseehän on tilastollisesta keskiarvosta. Eli naisia on enemmän töissä julkisella sektorilla, joissa palkat ovat pienemmät. Naiset ovat yhtä rationaalisia ihmisiä kun miehetkin, ja kun he ovat valinneet joukolla pienempipalkaisen alan. Koska he olivat tietoisia palkkatasosta ja omista preferensseistään työpaikan suhteen, heidän valitsemansa työpaikka tarjoaa heille jotain sellaista mikä on arvokkaampa kuin muilta aloita saama isompi palkka. Joskus naiset saavat samasta työstä pienempää palkaa kuin miehet. Siihenkin on selitys, sillä tutkimuksen mukaan naiset pyytävät työhaastattelutilanteessa 8% vähemmän palkkaa. Tyhmähän ei ole se, joka pytää, vaan se joka maksaa, joten tästäkään ei varsinaisesti sukupuolisyrjintää ole. Loput voikin sitten käytännössä selittää syrjinnällä, mutta siihen on olemassa laki, joten oikeuteen vaan näitä vääryksiä korjamaan.

Sitten seuraa valitusta siitä, että miehet joutuvat käymään armeijan, ovat yliedustettuja ennenaikaisissa kuolemissa, pärjäävät koulussa huonommin jne. Jos naisten keskimäärin pienempi palkka on yhteiskunnan vika, niin kai edellämainitutkin sitten ovat ja pitäisivät olla yhtä keskeisessä roolissa tasa-arvopolitiikassa. Mikä oli miesten osuus "kyllä" vastanneista eduskunnan työpaikkaviihtyvyyttä mittaavassa kyselyssä, jossa kysyttiin olivatko työntekijät kokeneet seksuaalista häirintää, kun he kokivat Rosa Meriläisen "vittu haisee hyvälle"-pinssin sellaiseksi? No joo, toistan itseäni, ihan vain pohjustuksena tälle: feministinen taloustiede.

"Mihin feminististä taloustiedettä sitten vielä tarvitaan?
Kyse on kritiikistä, joka kohdistuu matemaattisen esittämisen ja mallintamisen ylivaltaan taloustieteissä. Talouden maailma rakennetaan matemaattisten mallien turvin vaikeaksi ymmärtää."
Ohhoh. Kansantaloustiede on matematiikan sovellus, jolla luodaan päteviä malleja ihmisten käyttämisestä eri tilanteista. Jos väittää, että miehet piiloutuvat matematiikan taakse, estäkseen naisia ymmärtämästä ko. tiedettä, niin sehän on aika suora herja naisia kohtaan? Itse luulen, että naiset pystyvät ainakin älyllisesti samaan kuin miehet.

"Feministitutkijoiden näkökulmasta tiedon täsmällisyys on harhaa. Vektorigeometrian - nykyajan nuolenpääkirjoituksen - kanssa puuhatessa unohdetaan, että kaikki tieteellinenkin tieto on sosiaalisesti tuotettua. Myös taloustieteellä on esimerkiksi ihmiskuva, joka taustaoletuksena vaikuttaa siihen, mitä tutkitaan, miten tutkitaan ja millaista tietoa arvostetaan."
Mitataanko teorian tai matemaattisen mallin pätevyyttä sen perusteella mikä sen alkuoletus on, vai sen perusteella pystytäänkö sillä selittämään ja ennustamaan ihmisten tai talousyksikköjen käytöstä? Jos epätieteellinen alkuoletus ja sen perusteella tehty teoria on käytännössä toimiva, niin onko alkuoletus todistettu oikeaksi vai onko tulipalo väärin sammutettu?

"Yhteiskunnan kannalta onkin kohtalokasta juuri se, että taloustiede vetäytyy piiloon kaavioidensa taakse, Vainion sanoin matemaattiseen mallitaivaaseen, ja väittää, että se ei tieteenalana voi ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siinä väistämättömiin arvovalintoihin."
Sehän taloustieteessä on hienoa, että tutkitaan ihmisten käytöstä annetuissa olosuhteissa. Kun veroja lasketaan tai korotetaan ihmiset käyttäytyvät seuravanlaisesti. Sehän on sitten poliitikoiden homma arvoitella, arvutella ja arpoa, mikä on toivottovaa käytöstä ja mikä ei.

"Jos vähän oikaistaan mutkia, voi sanoa, että taloustieteen näkökulmasta esimerkiksi hyvinvointivaltio on lähinnä tulonjako-ongelma. Kysymys on rahasta ja sen jakamisesta ja sillä siisti", Tiina Vainio kuvaa.
Hänen mielestään taloustieteen pitäisi kuitenkin puhua myös arvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Siitä, millaista yhteiskuntaa rahaa jakamalla rakennetaan. Näistä keskusteluista taloustieteilijät Vainion mukaan lintsaavat turhan usein - ja syyttävät tumpeloita poliitikkoja taloustiedon vääristä tulkinnoista."
Hyvinvointivaltiossa kyse on tulonjako-ongelmasta! Jossei kymmenen tuhatta vuotta filosofeja, uskontoja ja suuria ajattelijoita ole tuonnut meille yksiselitteistä vastauksia, siihen mikä on oikein ja mikä on väärin, niin täytyykö yhden tiedehaaran lisää mennä tähän suohon. Jos vaikka joskus saisimme vastaukset kaikkiin moraalisiin kysymyksiin, niin kansantaloustiede, muiden käyttäytymistieteiden rinnalla voisivat siinä samassa kertoa miten ihmiset voisi saada käyttäytymään toivotusti.

1 kommentti:

  1. Katopa ja kommentoi uusin haaste modernille kansantaloustieteelle osoitteesta heavenlyeconomics.blogspot.com!

    VastaaPoista