Mitä tein tällä viikolla

Lomat loppuivat, oli aika palata töihin. Lähdin sitten yöpartioON. Ashkaalikylässä kaksi kaveri käyttäytyivät aika agressiivisesti toisiaan kohtaan. Hyppäsimme sitten ulos autosta ja soitin tilannekeskukseen pyytäkseni poliisia paikalle. Kun tilaus oli tehty menimme lähemmäs tappelua katsomaan mistä on kyse. Kaverit tönivät toisiaan, mutta kunnes huomasivat meidät. Kahden rauhanpakottajan olemus oli sen verran... rauhaanpakottava, että he sopivat erimielisyytensä telepaattisesti sekunnissa ja osoittivat tämän huutamalla: "no problem! my friend!", sekä pussamalla toisiaan poskelle. Samassa poliisi saapui paikalle ja päätin, että ostarivartijan leikkiminen sai riittää tälle yölle. Jatkoimme moottorisoitua partiota eräälle parkkipaikalle, jossa oli yksi auto. Sen sisällä nuori mieshenkilö yritti lähenellä nuorta naishenkilöä. Ei tämä mitenkään erikoista ole, 94-96% meistä ovat kokeneet sen vaiheen kun vastakkainen sukupuoli alkaa kiinostamaan, ei se väärin ole. Nuorilla ei täällä ole montaa paikkaa, joissa näitä varovaisia kokeiluja voi harrastaa. Oikeastaan auto pimeällä parkkipaikalla on ainoa mahdollisuus ja niitä näkee aina silloin tällöin. Vaihtoehtomme rajoittuvat kolmeen: antaa olla, koputtaa ikkunaan ja ojentaa ehkäisyväline tai häiritä koko tapahtumaa läsnäolollamme. Tyttö näytti vähän epäröivöltä, niinmpä valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Osoitimme taskulampulla auton ikkunoista sisään ja jäimme muutenkin pyörimään paikalle.

Seuraavana päivänä lähdimme sitten jututtamaan kyläpääliköitä, niillä kun on joskus jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Oman vastuukyläni päällikkö oli vaihtunut kolmisen kuukautta sitten ja kylästä piti etsiä uusi. Ei se vaikeaa ollut kolmen sadan ihmisen kylässä. Kysyimme yhdeltä pojalta ja hän juoksi automme edessä puolisen kilometriä näyttäen tietä. Sellainen päälle neljäkymppinen mies, oli vähän hämmentynyt kun me haluttiin jutella sille. Sanoin, että haastattelemme kyläpääliköitä koska näillä on paljon tietoa ja koska kyläläiset ovat valinneet hänet, hän edustaa hyvin paikallisia mielipiteitä. Kaveri alkoi tuntea itsensä tärkeäksi ja asiantuntevaksi, niinkuin tarkoitus olikin. Mentiin sitten sen taloon kahville ja hän kertoi kylän ongelmista. Vettä sai heikosti, terveydenhuolto oli huono, sähkön saannissa oli katkoja, 60% prosenttia perheistä elää pelkästään tulonsiirroilla, eli samat ongelmat kun kaikkialla muualla. Uutta oli se, että hän oli optimistinen tulevaisuudesta. Kaveri oli itse aikoinaan UCK:ssa (albaanien vastarintaliike), koska "ei ollut vaihtoehtoja", mitä se sitten tarkoittaakaan. Sodan jälkeen ihmisiä ei kuulemma kiinostunut maatalous, mutta nyt kun työttömänä on eletty ties kuinka monta vuotta, ihmisistä on tullut aktiivisiä ja lähes kaikki pellot on käytössä.

Toinen kyläpäällikkö jota kävimme tapaamassa oli vähän vanhempi, mutta myöskin äskettäin valittu. Hän ei sanojensa mukaan ollut UCK:ssa, koska suoritti varusmiespalveluksensa Jugoslavian armeijassa vuonna 1968, silloin kun se oli vielä Euroopan suurimpia. Hän tiesi ettei sitä taistelua voiteta joten jäi kotiin. Vuonna 1999 hän huomasi läheisellä kukkulalla sotilaita. Kaikki kyläläiset olivat paenneet koteihinsa, koska olettivat sotilaiden olevan serbejä. Kyläpäälikkö keräsi kuitenkin rohkeutensa ja lähti ottamaan selvää mistä on kyse. Kukkulan päältä löytyi amerikkalaisia sotilaita. Tämä oli siis niihin aikoihin kun serbit lähti ja KFOR tuli ja tieto ei ilmeisesti oikein kulkenut. Amerikkalaiset jalkautuivat sitten kylään, jakoivat suklaata lapsille ja leikkivät näiden kanssa. Aika söpöö.

Molempien kyläpääliköiden taloissa oli olohuone, jonka seiniä reunustivat sohvat tai patjat. Toisella kyläpääliköllä oli huoneen keskellä myös kamiina ja huoneen yhdessä seinässä oli luukku, joka yhdisti huoneen keittiöön. Naiset tekevät ruokaa tai kahvia, laittavat sen luukkuun ja pistävät oven kiinni. Miehet avaavat oven omalta puolelta ja ottavat sen mikä on tarjolla. Olohuonehan on vain miehille, mutta tulkkimme sai toimia poikkeuksena. Tälläinen huone on kuulemma kaikissa taloissa, ainakin kylissä ja voisin itsekin harkita samanlaista vesipiippuhuonetta jos joskus muutan omaan taloon. Vanhempi kyläpäällikkö oli muutenkin astetta konservatiivisempi. Hän oli pyytänyt poliisia pidättämään muutaman "epäilyttävän tyypin" ja vaati, että ne pidetään kiinniotettuina mahdollisimman pitkään, jotta "oppivat läksynsä". Oli myös pyytänyt nettikahvilan pitäjää, että sulkisi liikkensä jo seitsemältä, koska oli huolestunut ettei vanhemmat tiedä missä lapset liikkuivat (fyysisesti ja nettiavaruudessa). Näitä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja näyttää joka maahan riittävän.

Seuraavana päivänä teimme pienen operaation. Jalkauduimme muutaman partion voimin yhteen kaupunkiin ja poimimme kadulta satunnaisesti ihmisiä henkilötarkastuksiin. Ihmiset suhtautuivat asiaan yllättävän rauhallisesti, joskin olivat ilmeisesti katsoneet liikaa jenkkileffoja, kun aina väkisin yrittivät mennä seinän viereen ja laittamaan kädet sen päälle. Siinä sitten tutkittiin ja ihmeteltiin mitä taskuista, repuista ja takeista löytyi. Ei mitää. Ihmiset ovat kiltisti, koska joulu lähestyy ja suomalaisten osastosta saattaa tänäkin vuonna toimia yksi joulupukkina.