Aloittelin eilen illalla kiertovartioni yhdentoista maissa. Kävin kysymässä tilannepäivystäjältä ja pykälämieheltä halusivatko ne kahvia ja kyllähän he halusivat. Kahvin vieminen heille on kiertovartiomiehen tärkein ja haastavin tehtävä. Täytyy muistaa oikein sokerin ja maidon määrä, sekä yrittää viedä kupit leirin läpi läikyttämättä. Ei ole helppoa rauhanturvaajan arki.
Vietyäni kahvin pykälämiehelle jäin juttelemaan hetkeksi. Oli oikein kiva yö, kuu valaisi maisemaa. Sitten näkyi välähdys. Ääni seurasi parin sekuntia perässä. Tartuin aseeseen ja lähdin juoksemaan TiKeen (tilannekeskus). En tietenkään ollut ainoa, joka räjähdyksen kuuli, soittaja tuli joka puolelta. Räjähdys oli tapahtunut kilometrin päässä, läheisen kaupungin ruokakaupassa. Mutta sitä ei tietenkään tiennyt vielä silloin. Seisoin hiljaa tiken nurkassa ja tarkkailin kuinka sokka irtoaa. Paikalle lähetettiin monta partiota eristämään, tutkimaan vahinkoja, perustamaan ajoneuvotarkastuspisteitä jne. Tietoja tuli hitaasti, paljon hitaammin kuin CSI:ssa tai 24:ssa. Tylsistyin ja menin nukkumaan pariksi tunniksi. Aamuyöstä oltiinkin jo paljon viisaimpia. Muutama kilo dynamiittia, ei uhreja, iso aukko seinässä, yksi epäilty, ei pidätettyjä, ilmeisesti järjestäytynyt rikollisuus. Ehkä tylsin räjähdys, jonka olen nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti