Suomalaiseen metsään ilmestyy syksyisin sieniä, niitä on kiva keräillä ja käyttää ruuanlaitossa. Osan sienistä tunnistaa helposti syötäviksi, osan myrkyllisiksi. Osa sienistä näyttää syötäviltä, vaikka ovat myrkyllisiä ja osa sienistä on syötäviä oikein käsiteltynä. Kosovolainen metsä ei poikkea suomalaisesta paljoa. Keväisin lumet sulaavat ja maasta alkaa paljastua kaikenlaista. Roskia on joka puolella, ne tietää melko vaarottomiksi. Osa räjähteistä on helppo tunnistaa ja todeta vaaralliseksi. Mutta sitten on näitä hankalia tapauksia. IT-tykin patteria on mahdotonta erottaa hyppymiinasta, Jugoslavian armeijan kenkäplankkipakkausta on mahdotonta erottaa jalkaväkimiinasta ja kranattiheitteen koteloa on mahdonta erottaa Pringles-purkista. Ja on niillä täällä sieniäkin. Riittää metsässä ihmettelemistä joka kerta.
EOD-ryhmä piti äsken meille pienen koulutuksen miinoista. EOD stands for explosive ordinance disposal, eli räjähdepurkuryhmä. Ne on kivoja kavereita, joiden kanssa voi aina jakaa kokemuksia kun metsästä löytyy jotain jännää. He tulevat paikalle isällisesti opastamaan, että tuuppa nyt pois sieltä, niin minä hoidan tän vaarattomaksi. Niillä on kaikkia kivoja laitteita siihen hommaan joita me päästin äskeen hiplailemaan. Yksi niistä valokuitukaapeli (samantapainen mitä kirurgit käyttävät leikkauksissa) jolla pystyy vilkaisemaan epäilyttävään laatikkoon turvallisen matkan päästä. Me käytettiin sitä tietenkin toistemme korvien ja suun tutkimiseen: "No mitä siellä näkyy? Karvoja!".
Vein eilen pyykit pesuun ja tänään ne tuli puhtaina ja viikattuina takaisin. Paikallinen albaaninainen on ollut ahkera. Täällä on tosiaan vanhempien tehtävät ulkoistettu hyvin. Joku ruokkii, joku kertoo mitä laittaa päälle, joku valvoo missä liikut, joku valvoo alkoholinkäyttöäsi, joku siivoa perässäsi, joku pesee pyykit, joku kertoo mihin ei saa koskea. Viistoistavuotiaalle paras mahdollinen paikka.
Muistakaa päästää sisäinen lapsenne valloilleen silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti