Tukevat kolme tuntia unta pohjalla lähdimme keskellä yötä eräälle tielle, joka yhdistää erään luostarin ja serbialueet. Luostari on ollut serbeille suosittu paikka järjestää mielenosoituksia itsenäistymisen yhteydessä, niinpä tehtävämme oli pysäyttää kaikki bussit, kirjoittaa ylös niiden määränpää ja laskea matkustajat, jotta osaisimme enakkoida väen kokoontumiset ja olla paikalla rauhaa turvaamassa. Ongelmana vain oli, että yöllä Kosovossa on täysin kuolutta. Etnisyyttä katsomatta paikalliset vältelevät pimeää kuin.. pysyvät siis kotonaan pimeinä aikoina. Kahdeksasta miehestä yksi tuijotti pimeyteen, sillä aikaa kun muut yrittivät nukkua pannussa (pannu = miehistönkuljetusvaunu). Tiedätte varmaan... Oho, nyt tuli kuulutus: "KFOR:ssa sähkökatko viiden minuutin kuluttua". Täytyy jatkaa myöhemmin.
Ja jatkuu.. Tiedätte varmaan juna-asemien ja odotushallien pienet muoviset istuimet, monta rivissä ja kaikki irrallaan toisistaan. Niiden päällä nukkuminen on erittäin hankalaa, vielä hankalampaa se on luotiliivi päällä. Ulkona oli kylmä, alle kymmenen astetta. Kahdeksan tonnin ajoneuvon moottori pidettiin koko yö päällä, jotta meillä olisi lämpimämpää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. En oikein saanut unta, ehkä opin ajan myötä paremmaksi tai minulle kasvaa paksumpi iho oikeisiin kohtiin, saa nähdä.
Aamulla sitten alkoi kulkea busseja, pysäyttelimme niitä ja kävin jokaisen bussin sisällä laskemassa matkustajat. Jännä tunne astua bussiin, jossa 65 ihmistä tuijottaa sinua vähän jännittynyt ilme kasvoillaan: "ketäköhän se nyt etsii". Aamuruuhkan loputtua siirryimme takaisin leiriin. Ohjelmassa ei ollut mitään, ja käytin ajan tehokkaasti hyödykseni polttamalla itseni auringossa. Seuraavaksi yritän varmaan etsiä jonkun joku osaisi korjata poikkimenneen nettikaapelini. Tänne nettikonttiin on kuitenkin neljäkymmentä metriä körmyltä.
Jo eilen aloin pohtimaan, millaista juttua tästä Rovaniemen ampumistapauksesta tulee. Heti alussa korostettiin ampujan olleen Kosovosta viikko sitten kotiutunut rauhanturvaaja. Tänään, kun selvisi että ampuminen oli täysin sattumavaraista, ja motiivi täysi mysteeri, alkoivat lehdet "paneutumaan" ainoaan oljenkorteen mikä heillä jatkuvasti uusien juttujen aiheesta tuottamiseen suhteen oli. Testataanko rauhanturvaajien psyyke, onko operaation jälkeen tarpeeksi jälkihoitoa jne. Tapaus on siinänsä hyvin samanlainen kuin Jokelan kouluammuskelu. Täysin sattumanvarainen, järjetön, erittäin epätodennäköinen ja ainoa laatuaan. Ehkä juuri siksi ihmiset valtaa halu keksiä uusia rajoituksia ja ennaltaehkäiseviä toimia. Kukaan ei kuitenkaan näe samanlaista vaivaa useintoistuvien väkivaltatekojen, kuten puukotuksien tai alkoholiperäisen väkivallan suhteen. Usein toistuvina ihmiset alistuvat sille, että tämmöinen riski on aina olemassa, eikä sille voida tehdä mitään järkevää. Toivoisin samanlaista suhtautumista myös Rovaniemen ammuskeluun. Se on poikkeus, eikä siihen tarvitse etsiä sen syvempiä syitä. Vain useampi samanlainen tapaus on tilasto, yksittäinen tapaus on tradegia.
no mut jos me alistutaan myös sille että tragedioita tulee koko ajan niin ei sekään ole hyvä, sit ollaan taas askeleen lähempänä usata. ei sillä että tragedioille vois mitään tehdä, varsinkaan tälle, tai että kaikille kosovosta palaaville pitäis antaa psykoterapiaa 5 vuotta.
VastaaPoistasitten tohon sun elämääs siellä, niin mun mielestäni jo se 50 aseistettua kaveria oli niin absurdia, sit se että sä oot sen bussitarkastajan roolissa.. huhhuh.. mut mitäpä muuta. voit vaikka verrata itteäs niihin venäläisiin rajaviranomaisiin mongolian rajalla. absurdia..=D
btw, millon oot tulossa lomalle sillai tarkemmin ottaen? vai oks se operatiivista tietoa?xD
Täytyy olla analyyttistä riskianalyysia ja keskittyä niihin riskeihin joita voidaan hallita helpoiten.
VastaaPoistaMä tuun lomille 28. pvä toukokuuta eli keskiviikkona