Tänään aamulla lähdin koiranlopetuspartioon kuudelta aamulla. Joku lukija on saattanut aikaisemmin ihmetellä miksi niitä koiria täytyy ampua. Se on hyvin yksinkertaista. YK:n mandaatin mukaan meidän tehtävämme täällä ovat SaSe (Safe and security, eli kaikkien Kosovon ihmisten turvallisuus) ja FOM (Freedom of movement, vapaa kulku kaikille maan sisällä). Kulkukoirat haittaavat molempia tehtäviä. Ensinnäkin he ovat uhka erityisesti lapsille. Nälkäinen koiralauma ei saisi tulla kenellekkään lapselle vastaan koulumatkalla. Toiseksi koirat ovat uhka liikenteelle hyppiessään autojen alle ja hygieninen riesa, kun he tonkivat roskiksia ja levittävät vesikauhua. Itä-Suomessa on paljon EU-vastaisuutta, kun direktiivit estävät kaatamasta susia. Kuvitelkaa vastaavanlainen ongelma moninkertaisena. Niinpä paikalliset viranomaiset pyytävät KFOR:ia harventamaan kantaa, jottei ongelma riistäydy käsistä. Siispä, kun kulkukoirapopulaatio kasvaa kipukynnyksen yli, kunnista otetaan meihin yhteyttä ja koiranlopetuspartio lähtee. Paikalliset ovat innokkaita "maalittamaan" eli tulevat kertomaan missä ovat koiria nähneet ja arvostavat muutenkin meidän toimintaa tämän asian suhteen.
Tämänpäiväinen jahti ei kuitenkaan mennyt suunitelmien mukaan. Ajettuamme puolituntia meille kerrottiin paikan päällä, että tänään on launtai, eikä kunnan työntekijät ole töissä. Heidän funktio on koirien ruhojen korjaaminen ja hävittäminen. Edellisenä päivänä meille oli luvattu, että raatopartio saadan paikalle, mutta toisin kävin, ja koska meitä on kielletty koskemasta tautisiin koiriin, operaatio sai jäädä sikseen. Tämä aiheutti tietenkin pientä kiroilua paikallisen työmoraalin ja hallinnon suuntaan, mutta jokainen joka on joskus nähnyt kunnan ihmisiä töissä esimerkiksi Helsingissä (neljä kaveria röökillä ja yksi tekee töitä) ymmärtää että kyse on globaalista ilmiöstä. Asioita arvioitaessa täällä, rauhanturvaajat pitävät omaa kotimaataan normina ja paikallisia ilmiöitä poikkeuksena. Oikeasti se mitä täällä on, on normaalia, ja se mitä kotona on, on positiivinen poikkeus säännöstä. Ja sitten on vielä yksityinen sektori, joka antaa perspektiiviä maassa kun maassa, kuinka epätehokas julkinen sektori aina on.
Kun partio peruuntui, lähdimme paikalliselle terassille kahville. Kahvi oli hyvää, kunnes laimensin sitä mineraalivedellä. Kahvittelun jälkeen lähdimme katsastamaan paikallista lihamarkettia (pieni peltopläntti johon voi ajaa rekkoja), johon teurastettava karja tuodaan joka launtai. Olimme liian ajoissa, lehmät ja lampaat söivät tyytyväisinä ruokaa, sillä aikaa kun omistajat polttivat tupakkaa varjossa ja odottivat teurastajaa. Jatkoimme matkaa takaisin leiriin, jossa olen tappanut tehokkaasti aikaa käymällä salilla, syömällä ja kirjoittamalla blogia. Seuraavaksi voisin mennä patiolle tasoittamaan Nato-ruskistukseni. Nato-rusketus on sellainen että kaula, kasvot ja kädet kyynerpäähän asti ovat todella ruskeita, mutta kun otat paidan pois, lähellä olevia häikäisee hetken ja viivyttää karun totuuden paljastumista muutamalla sekunilla.
Kommentoikaa ja kysykää, niin tiedän mistä kannattaa kirjoittaa. Ja muistakaa poimia roska päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti