Ennen virallisten tulosten julkaisua FOM ja BCIOM-järjestöt raportoivat ovensuukyselyistä joiden mukaan Putin sai 59,3% tai 58,3% äänistä. Tarkastellaan tarkemmin FOM:n laajan ovensuukyselyn tuloksia suhteessa virallisiin tuloksiin:
Ennätysmäärä tarkkailijoita on raportoinut systemaattisesta ja järjestelmällisestä vilpistä. Vaalitarkkailujärjestö Golos on omissa laskelmissa arvioinut Putinin saaneen vain 50,75% äänistä, mutta heidän lukemat eivät ole täysin luotettavia, sillä kerätty tieto painottuu kaupunkeihin, joissa Putinin suosio on vaatimattomampaa.
FOM-ovensuukysely Virallinen tulos Erotus
Keski-Venäjä: 53,8% 56,6% 2,8%
Luoteis-Venäjä: 56,3% 59,1% 2,8%
Etelä-Venäjä: 59% 63,8% 4,8%
Pohjois-Kaukasus: 68,4% 82,7% 14,3%
Volgan alue: 61,3% 68,1% 6,8%
Uralin alue: 64,4% 67% 2,6%
Siperia: 61% 62,1% 1,1%
Kaukoitä: 60,3% 59,9% -0,4%
Koko Venäjä: 59,3% 63,6% 4,3%
Ennätysmäärä tarkkailijoita on raportoinut systemaattisesta ja järjestelmällisestä vilpistä. Vaalitarkkailujärjestö Golos on omissa laskelmissa arvioinut Putinin saaneen vain 50,75% äänistä, mutta heidän lukemat eivät ole täysin luotettavia, sillä kerätty tieto painottuu kaupunkeihin, joissa Putinin suosio on vaatimattomampaa.
Kokonaisero ovensuunkyselyiden ja tuloksen vaaleissa oli siis 4,3%, kun vastaava luku 2011 Duuma-vaaleissa oli 6,3%. Tämä johtuu siitä, että vilppiä oli vähemmän joissain paikoissa, eritoten Moskovassa. Viime vuoden parlamenttivaaleissa Moskovassa ero ovensuukyselyiden ja virallisen tuloksen välillä oli yli 23 prosenttiyksikköä. Presidentinvaaleissa Moskovassa Putin sai vain vähän päälle 40% ja myös tilastot näyttäisivät tukevan hypoteesia vähemmästä vilpistä.
Kuvassa vasemmalla on parlamenttivaalit 2011 ja oikealla presidenttivaalit 2012 Moskovassa. Y-akselilla on äänimäärä (x tuhatta ääntä), x-akselilla on enhdokkaan saama äänestysosuus tietyllä äänestyspaikalla. Tummanpunainen käyrä kuvaa Yhtenäistä Venäjää 2011 ja Putinia vuonna 2012. Huomaamme, että Moskovassa äänestys on tällä kertaa noudattanut normaalijakaumaa, eikä piikkejä tasaprosenttien kohdalla ole havaittavissa. Koko maassa tilanne ei kuitenkaan ollut näin hyvä:
Kuvassa on koko Venäjän äänestyskäyttäytyminen 2012 presidentinvaaleissa, Y-akselilla on äänimäärä, x-akselilla on enhdokkaan saama äänestysosuus tietyllä äänestyspaikalla. Korkein käyrä on Putinin ja huomaamme "paksun" hännän, eli se ettei käyrä noudata normaalijakaumaa oikealla puolella huippua. Lisäksi huomaamme oudot hyppäykset 80% ja 85% prosenttien kohdalla. Mielestäni tämä vahvistaa kertomukset vaalivilpistä.
Venäjän keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir "taikuri" Churov on antanut oman vastauksensa koskien 2008 presidenttivaaleja, joissa äänestysaktivisuus ei myöskään noudattanut normaalijakaumaa. Hän selittää ilmiön maantieteellisillä eroilla. Maaseudulla äänestysaktivisuus on perinteisesti ollut korkeampaa ja myös Putinin/Medvedevin kannatus on siellä korkeampi. Tässä on osa totuutta. Huomaamme edellisestä kuvasta, että Kommunistipuolueen ehdokkaalla Zjuganovilla (punainen käyrä) on paksumpi häntä oikeassa laidassa. Churovin selityksiä lukiessa ja hänen piirtämiä käyriä katselessa tulee helposti vakuuttuneksi ettei mitään vilppiä koskaan ollutkaan ja tilastolliset poikkeavuudet ovat vain Venäjän erikoisuuksia.
Valitettavasti Churovin raportti on yhtä vilpillinen kuin Venäjän vaalit. Hänen raporttinsa perustuu kahteenkymmeneenviiteen alueseen, jotka edustavat vain 21% äänestäneistä ja 23% äänestyspaikoista. Tarkastelussa olevista alueista paljastetaan vain neljä nimeä, ja kolme näistä neljästä ovat alueita, joilla kansalaisjärjestöjen mukaan oli vähiten vilppiä. Todennäköisesti siis Churov vaan valitsi alueet joissa oli kaiken vähiten vilppiä ja teki sitten parhaansa yrittäessään todistaa valkoista mustaksi.
Venäjä ei ole ainoa maa maailmassa jossa kaupunkilaisten ja maalaisten äänestyskäyttäytyminen on hyvin erillaista. Kuitenkin kaikissa rehellisissä vaaleissa äänestysaktivisuus noudattaa normaalijakaumaa erittäin hyvin. Katsotanpa vaikka kuvia Suomen presidenttivaalien toisesta ja ensimmäisestä kierroksesta, sekä 2007 ja 2011 eduskuntavaaleista:
Selviä normaalijakauma. Katsotaan vielä, jossa on kuvaajia Meksikon, Bulgarian, Ruotsin, Ukrainan, Kanadan ja Puolan eri vaaleista vuosina 2009-2011:
Venäjällä on paljon erikoisia asioita, mutta tilastomatematiikan lainalaisuuksia ei sielläkään pääse pakenemaan. Todistaako sitten vahva korrelaatio suuren äänestysaktivisuuden ja yhden ehdokkaan kasvavan kannatuksen välillä vaalivilpin? Yksinään se ei sitä todista, sillä esimerkiksi Iso-Britannian edellisissä vaaleissa Konservatiivipuolue pärjäsi huomattavasti paremmin paikoissa, joissa äänestysaktivisuus oli korkea, jopa paremmin kuin Yhtenäinen Venäjä vuoden 2011 vaaleissa. Kukaan Iso-Britanniassa ei kuitenkaan esittänyt väitteitä laajasta vaalivilpistä. Äänestysaktivisuuden ja kannatuksen korrelaatio mielestäni kertovat sen, etteivät ilmoitetut vaalivilppitapaukset ole yksittäistapauksia ja sen, että tälläisellä vaalivilpillä on myös vaikutusta vaalien lopputulokseen. Tämän vahvistaa seuraavat kaksi kuvaa:
Ensimmäinen kuva on vuoden 2011 parlamenttivaaleista ja toinen 2012 presidenttivaaleista Moskovassa. Jokainen piste esittää yhtä äänestyspaikkaa, x-akselilla on äänestyspaikan äänestysprosentti ja y-akselilla Yhtenäisen Venäjän/Putinin kannatus. Vuonna 2011, kun Yhtenäisen Venäjän virallinen tulos oli kaksi kertaa suurempi kuin ovensuunkyselyt antoivat ymmärtää, korrelaatio äänestysaktiivisuuden ja puolueen äänimäärän kanssa on selvä. Vuonna 2012, korrelaatiota ei ole ja Putin sai vain sen verran ääniä mitä ovensuunkyselyt lupasivat.
Palataan vielä noihin outoihin kohoumiin tasaprosenttien kohdalla:
Kuviossa alempi käyrä on Yhtenäisen Venäjän kannatus 2011 ja ylempi Putinin kannatus 2012. Y-akselilla äänimäärä miljoonissa, x-akselilla äänestysaktivisuus äänestyspaikoilla, joissa äänet on annettu. "Piikeillä" tasaprosenttien kohdalla voi olla kaksi selitystä. Ensimmäinen selitys löytyy numeroteoriasta. Kansantajuisesti: Jos äänestyspaikalla on vain 20 äänioikeutettua on mahdotonta saada äänestysaktivisuutta, joka ei päättyisi nollaan tai vitoseen. Tämä voisi olla pätevä selitys vaaleissa, joissa ei ole havaittu vilppiä. Venäjän piikit ovat kuitenkin hyvin suuria, jotkut yli sata tuhatta ääntä. Tämä voi selittyä sillä, että paikallisviranomaisille on annettu "ylhäältä" jokin tavoiteäänimäärä, ja tähän mukautuen he väärentävät ääntenlaskentapöytäkirjat.
Mitä voimme siis todeta Venäjällä äsken käydyistä vaaleista? Todennäköisesti he olivat absoluuttisesti hiukan rehellisemmät kuin edellisvuoden parlamenttivaalit. Toisaalta Putinin aito kannatus on huomattavasti suurempi kuin hänet ehdolle asettaneen Yhtenäinen Venäjä-puolueen. Voimme vain arvailla miksi Putin ei tyytynyt selvään voittoon ensimmäisellä kierroksella ilman vilppiä. Ehkä hänen mielestä yli 60% kannatus antaa paremman mandaatin. Ehkä hän halusi pelata varman päälle. Joka tapauksessa vaalivilppi tulee vain huonontamaan suhtautumista valtaapitäviin opposition keskuudessa ja kysenalaistaa viimeaikaiset aloitteet poliittisen järjestelmän vapauttamisesta.
Olen tässä kirjoituksessa puhunut koko ajan vaaleista äänestysprosessin synonyymina. Ne ovat kuitenkin eri asioita, ja vaikka äänestys olisi sujunut täysin rehellisesti, vaalit olisivat silti olleet epärehelliset. Putinia kohtaan avoimen vihamielisiä ehdokkaita ei päästetty osallistumaan, lehdistövapaus on ilmiö, jonka olemassaolosta voi keskustella ainoastaan suurkaupungeissa, vaalilainsäädäntöä tulkittiin jatkuvasti Putinin hyväksi ja hän käytti valtaresurssiaan avoimesti kampanjatarkoituksiin. Seuraavat valtakunnalliset vaalit Venäjällä ovat vasta viiden vuoden kuluttua ja toivon kovasti ettei minun silloin tarvitse vastaava vaalianalyysiä kirjoittaa.
Kiitoksen Suomea koskevista graaffeista Jaakko Nelimarkalle ja Janne Pyykkölle, kiitos myös Mihail Kurviselle muutamasta hyödyllisestä linkistä.
Muut lähteet: