Siellä, täällä, kaikkialla

Venäjä menettämässä maakaasun monopolin Euroopassa.

2012-02-21T13:53:00.000+01:00

Noin viimeiset kymmenen vuotta olemme vuodenvaihteen aikoihin päässeet seuramaan ennalta-arvattavasti käsikirjoitettua, mutta intohimoisesti näyteltyä draamaa: Venäjän ja Ukrainan yhteenottoa kaasutoimituksia samalla kun Eurooppa on sivuosassa tilanteen panttivankina pakkasten kiristyessä. Käsikirjoitus toistui monta vuotta putkeen sen verran muuttumattomana, että katsojia alkoi kyllästyttää pahasti. Käytiin vilkas julkinen keskustelu Euroopan energiariippuvuudesta Venäjän suhteen. Yhden mantereen lämmitysjärjestelmää ei kuitenkaan tuosta vain vaihdeta ja ainakin poliitikoiden osalta keskustelu ei johtanut toimenpiteisiin.

Samanaikaisesti käynnissä on kuitenkin ollut radikaali pelikentän muuttuminen. Liuskekaasun hyödyntäminen alkoi Yhdysvalloissa vuonna 1998 ja sen tuotanto on ollut voimakkaassa nousussa. Aikaisemmin kaasun suuri maahantuoja ohitti tuotannossa Venäjän ja rakentaa parhaillaan vienti-infrastruktuuria. Tässä vähän tilastoa muutoksesta:

Tämä menestystarina on laukaissut monitahoisen tapahtumaketjun joka muuttaa nyt Euroopan markkinoita. Ensinnäkin tuotannonkasvu ja hinnanlasku jenkeissä on pakottanut Lähi-Idän maat suuntamaan katseensa Eurooppaan. Liuskekaasua on myös etsitty Euroopasta ja sitä on löytynyt.

Todennäköisesti tuotanto alkaa tämän vuosikymmenen aikana. Tämä kaikki on tietenkin hyvin ikävää Venäjälle jolla on aikaisemmin ollut täysi monopoli maakaasun myyntiin Eurooppaan. Venäjän talouskasvu on perustunut öljyn ja muiden raaka-aineiden vientiin.

Nyt Venäjä itsekkin suostuu hyväksymään sen tosiasian, että öljyntuotanto on nyt huipussaan ja alkaa todennäköisesti laskemaan muutaman vuoden sisään. Koska öljytullit ovat Venäjän valtion tärkein tulonlähde, vääjämättä edessä oleva tulojen lasku pakottaa miettimään uusia tulonlähteitä. Nykyinen hallinto ei kuitenkaan tunne mitään muuta keinoa kasvattaa valtion kassaa kuin raaka-aineiden myynti, joten he ovat panostaneet maakaasun vientiin. Todisteena tästä ovat Nord Stream-kaasuputki ja suuniteltu South Stream-putki. Venäjän alueella on noin neljännes maailman maakaasuvarannoista, mutta näiden varantojen käyttöönotto vaatii huomattavia investointeja. Varannot sijaitsevat pääosin äärimmäisen kylmillä tai ikiroudan alueilla, joten niiden tuotantokustannukset ovat korkeat. Aikaisemmin maakaasun hinta on seurannut täysin öljyn hintaa, kunnes edellämainitut muutokset markkinoista rikkoivat korrelaation:

Vähän paniikinomaisesti Venäjä aloitti propagandasodan, jonka tarkoitus ulkopuolisen silmin on enemmän sisäpolitiikassa ja itsesuggestiossa. Valtiollinen kaasuyhtiö Gazprom, tuo vihreiden arvojen raivokas puolustaja, jakoi huolensa liuskekaasun tuottamisen ympäristöongelmista. Myöhemmin tänä talvena paljastui ettei Venäjä edes kykene toimittamaan kysyntäpiikkien aikana tarpeeksi kaasua. Tämä ei johtunut Euroopan kovasta kysynnän kasvusta, vaan Venäjän kotimarkkinakysynnän hintapiikeistä. Euroopan kanssa tehdyt sopimukset antavat Venäjälle tähän mahdollisuuden, joskin täytyy muistaa, että kaasun myynti säännösteltyyn hintaan kotimaassa on tappiollista verrattuna sen myyntiin ulkomaille. Kyseessä on siis täysin poliittinen päätös Gaspromin osalta.

Ihan kuin toimitusten leikkaaminen keskellä paukkupakkasia ei olisi riittänyt, pääministeri Putin piti taas yhden julkisen kabinettikeskustelun joissa läsnä olivat myös varapääministeri Sechin ja Gazpromin puheenjohtaja Medvedev.

Putin: Herra Medvedev, mites spot-markkinat? Miksi [Euroopan maat] eivät osta [kaasua] spot-markkinoilla? Vapailla markkinoilla?

Medvedev: Herra Putin, näyttää siltä että kaikki puheet hyvin likviideistä spot-kaasumarkkinoista ovat olleet, lievästi sanottuna huomattavan liiottelevia, koska spot-markkinat eivät ole kovin likviideja. Vaikka spot-hinnat lähtivät kasvuun, ne olivat pienemmät kuin meidän hinnat, Eurooppa ei pystynyt tyydyttämään pitkän aikavälin kysyntäänsä spot-markkinoilla, koska ne ei vain toimi.

Putin: Ne on siis virtuaaliset.

Medvedev: Aivan oikein.

Putin: Tarkottaen että siellä ei ole oikeita tuotteita tarvittavissa määrin.

Medvedev: Niillä ei ole eikä voi olla tarvittavia määriä.

Tämä formaatti, jossa Kreml antaa poliittisia kannanottoja käsinkirjoitetuissa julkisissa keskusteluissa valtiopäämiesten välillä, on oma tarinansa. Näihin lausuttuihin sanoihin tiivistyy Venäjän vihamielinen ja paniikinomainen suhtautuminen kilpailun ilmestymiseen ja toiveajattelu ettei mikään sittenkään muutu. Gazpromin pitkäaikaiset sopimukset Euroopan kanssa ovat sitoneet toimitetun kaasun hinnan öljyn hintaan:

Tästä kaaviosta huomaa kuinka Venäjän myymän kaasun hinta ei heilu kuten markkinahinnat, vaan se muutetaan tietyin väliajoin vastaamaan öljyn hintaa. Kaasun hinta vapailla markkinoilla ei kuitenkaan ole kohta neljään vuoteen seurannut öljyn hintaa. Nämä pitkäaikaiset sopimukset ovatkin Euroopalle äärimmäisen epäedullisia ja he ovat yrittäneet oikeusteitse päästä niistä eroon. Gazprom on johdonmukaisesti vastustanut reaaliaikaisempaa hinnoittelua. Tämä on luonnollista, koska tietysti he haluavat laskuttaa mahdollisimman paljon. Syyksi on kuitenkin ilmoitettu mitä kummalisempia väitteitä, esimerkiksi spot-hinnoittelun johtavan "predattoriseen hinnoitteluun". Tällä termillä tarkoitetaan tilanetta, jossa markkinoiden suurin toimija myy tietyn ajan tuotteitaan alle kustannushinnan tarkoituksenaan ajaa kilpailun vararikkoon ja siirtyä monopolihinnoitteluun. Gazprom on jo valmiiksi käytännössä monopoli, joten vaikka se lähtisi tähän kilpailuun markkinoille tulijoita vastaan, se olisi asiakkaille silti etu - hetken aikaa monopolihinnoista luovuttaisiin. Käytännössä kuitenkin Gazprom tuskin voisi myydä kaasua tappiolla sekä kotimaassaan että ulkomailla kovin pitkään.

Lopulta Gazprom joutui myöntymään. Se ei edellenkään halua siirtää vapaampaan hinnoitteluun, joten se pyrkii vähentämään painetta siihen suuntaan alentamalla Euroopan hintoja 10%. Mutta kuten ylläolevasta keskustelustakin saimme tietää, jopa pakkaspiikkien aikana spot-hinnat olivat pienimmät kuin Gazpromin kanssa solmittujen pitkäaikaisten toimitusten. Venäjä on ollut kaasutoimituksissa yhtä mielyttävä ja joustava palveluntarjoaja kuin Neuvostoliittolainen kassatäti. Euroopalla on nyt pelkästään huoltovarmuuden lisäksi taloudellinen kannustin kehittää kaasuntuontia muistakin lähteistä tulee nopeuttaman kehitystä. Nesteytettyä maakaasua tuodaan suurilla laivoilla satamiin, ja nämä satamat vaativat huomattavia investointeja ennen kuin kaasu saadaan verkkoon. Mutta tuotantokustannukset ovat lämpimissä maissa niin paljon pienemmät kuin Venäjällä, että en heidän asemassa luottaisi kaasun tuovan kovin merkittäviä verotuloja tulevaisuudessa.

Lääketieteen aloituspaikkojen nostaminen, lääkäriliiton vastahankauksen lobotomia.

2012-02-08T21:43:00.000+01:00

Tänään Helsingin Yliopiston Meilahden kampuksella osoitettiin mieltä opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmia lääketiteen aloituspaikkojen lisäämisestä noin neljänneksellä. Opetuksen laatu kärsii, lääkäripula on vain alueellinen ilmiö, lääkäreitä on liian kallista kouluttaa kortistoon, nämä ovat opiskelijoiden perusargumentteja.

Lääketieteen aloituspaikkoja laskettiin 1993 viidestäsadasta kolmesataaviitenkymmeneen. Vuonna 2001 aloituspaikat lähes tuplattiin yli kuuteensataan. Tässä on lääkäriliiton ajatuksia tuolta ajalta:

1999: Lääkärivaje alueellista
2000: 480 aloituspaikkaa, pitäisi keskittyä muihin ongelmiin
2000: alueellinen lääkärivaje ratkaistavissa paikallisilla toimilla
2001: Lääkärivaje edelleen kasvussa, syy ei voi olla aloituspaikoissa
2001: Koulutusmäärien lisääminen ei ratkaise lääkärien viihtymättömyyttä julkisella sektorilla.

Lääkäriliitto on edunvalvonta- ja lobbausjärjestö. Heidän tehtävä on valvoa lääkäreiden etua, eli pitkälti sitä että palkka on mahdollisimman iso. Parhaiten se onnistuu kun lääkäreitä on liian vähän. Kohta saamme taas kuulla lääkäriliiton tutkimuksista, joissa toistetaan samoja väitteitä kuin 11 vuotta aiemmin. Ennenkaikkea saamme kuulla sitä ettei lääkäreitä kannata kouluttaa kortistoon.

Suomessa on noin 19000 työikäistä lääkäriä, joista 87 on työttömänä. Lääkäreiden työttömyys on siis alle 0,5% mikä selittyy pitkälti työpaikkojen välissä olevilla, täysin epäpätevillä ja työhön haluttomilla. Palkat eivät ole lähteneet laskuun ja pulaa on edelleenkin. Olkootkin, ettei paikkojen lisääminen ole poistanut lääkäripulaa, mutta kuvitelkaa millainen se olisi jos aloituspaikkoja ei oltaisi nostettu.

Lääkäreitä täytyy nimenomaan kouluttaa niin paljon, että heitä riittää myös kortistoon. Tällöin syrjäisten kuntien ei tarvitsisi maksaa järjettömiä palkkoja keikkalääkäreille ja palkkapaineet muilla alueilla hellittäisivät. Voittajana olisivat kaikki muut paitsi ne jotka opiskelevat lääkäreiksi.

Asumiskustannukset Venäjän presidenttivaalien teemana

2012-02-07T20:48:00.001+01:00

Tänään venäläisessä sosiaalisessa mediassa alkoi kiertämään video, jonka käsikirjoituksena toimii bloggari Vladislav Naganovin postaus. Kirjoituksessa tartutaan Putinin lausuntoihin hänen viimeisessä kyselytunnissa viime joulukuussa, jossa hän haukkuu virkamiehiä asumiskustannusten noususta ja kertoo hallituksensa tarttuneen ongelmaan kun se vähän aikaa sitten tuli ilmi. Putin on antanut vastaavanlaisia lausuntoja, joka vuosi vuodesta 2001 lähtien joten ongelma ei ole uusi, eikä sille olla tehty mitään - hinnat ovat jatkaneet räjähdysmäistä kasvuaan. Tässä kirjoituksessa yritän kertoa lyhyesti mitä nämä asumiskustannukset pitävät sisällään, paljonko ne oikeastaan ovat kasvaneet ja miksi tämä on vuodesta toiseen Venäjän suurimpia poliittisia kysymyksiä.

Asumiskustannuksilla ei tarkoiteta tässä yhteydessä vuokria tai asunnon hintoja vaan muita asumiseen liittyviä kustannuksia: Sähkö, vesi, lämmitys, viemäröinti, jätehuolto, remontointi, puhelinverkot, siivous ja muut vastaavat palvelut. Vuonna 2010 keskivertovenäläinen maksoi noin 25 euroa kuukaudessa asumiskustannuksia, mikä ei vaikuta paljolta.

Kuvassa y-akselilla on kuukausittainen euromäärä/kk/asukas, x-akselilla Euroopan maita, vasemmalta oikealle Tanska, Itävalta, Saksa, Hollanti, Italia, Irlanti, Iso-Britannia, Ranska, Belgia, Ruotsi (85e/kk), Kreikka, Slovakia, Slovenia, Puola, Espanja, Kypros, Suomi (50e/kk), Viro, Portugali, Kroatia, Turkki, Liettua, Latvia, Venäjä vuonna 2010, Bulgaria, Venäjä vuonna 2005. Tiedot vuodelta 2005.

Venäläisten tulot ovat kuitenkin selvästi pienimmät kuin Euroopassa keskimäärin. Vuonna 2010 venäläiset käyttivät 11% käytettävissä olevista tuloistaan näihin palveluihin:

Kuvassa y-akselilla on asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista tuloista, x-akselilla maat vasemmalta oikealle: Puola, Viro, Bulgaria, Venäjä 2010, Tanska, Norja, Venäjä 2005, Turkki, Kroatia, Liettua, Latvia, Itävalta, Slovenia, Saksa, EU keskimäärin, Italia, Hollanti, Ranska, Irlanti, Belgia, Kreikka, Ruotsi (noin 7%), Iso-Britannia, Portugalia, Espanja, Kypros ja Suomi (4,2%).

Kun otamme huomioon vielä Venäjän valtavat tuloerot ymmärrämme miksi asumisen kustannukset ovat erityisesti köyhille iso pala nieltäväksi. Mistä suuret hinnat sitten johtuvat? Tähän on muutamia syitä ensinnäkin, kuten Suomessakin, veden, lämmön, jätehuollon ja sähkön tuotanto ovat valtion omistamia laitoksia. Nämä ovat luonnollisia monopoleja - putkiston rakentaminen on kallista, mutta itse resurssien toimittaminen halpaa. Laskevissa skaalatuotoissa keskimääräiset kustannukset ovat sitä pienemmät mitä enemmän tuotetta myydään. Monopolien hinnoittelua on kuitenkin säännösteltävä, jotta se ei käytä määräävää markkina-asemansa asiakkaidensa kustannuksella rikastumiseen. Länsimaissa useinmiten käytetty monopolisäänöstelymuoto on kaksiosainen tariffi, jossa monopoli laskuttaa kiinteät kustannukset kuukausimaksuilla ja loput kustannukset käyttöperusteisesti. Näin toimi vaikka Suomen sähkösiirtomarkkinat siirto ja kulutushintoineen ennen sähkön myynnin vapauttamista. Venäjän lainsäädäntö on tässä asiassa pahasti ajastaan jäljessä ja hintasäännöstely perustuu puhtaasti kustannuksiin, jolloin laitoksilla ei ole kannustinta tehostaa toimintaansa.

Venäläinen rakennuskanta on hyvin vanhentunutta ja vaatii valtavasti korjauksia. Jätehuolto, hissihuolto ja monet muut palvelut ovat kunnallisia monopoleja, jotka ovat paitsi tehottomia, myös loistavia kohteita harrastaa korruptiota tai paikata paikallisen budjetin menoeriä.

Kuvassa y-akselilla on indeksiluku kustannuksille (2000=100) ja x-akselilla vastaavat vuodet. Käyrät kuvassa ylhäältä alas ovat: Vihreä=vesi ja viemärimaksut, tummansininen=lämmitys, punainen=huolto ja korjaukset, vaaleansininen=maakaasun kuukausimaksu, musta=sähkön hinta asunnoissa, joissa hellat ja uunit eivät toimi sähköllä.

Venäjällä kuluttajahinnat ovat nousseet 2,9 kertaisesti vuosina 2000-2010. Samanaikaisesti asumiskustannukset ovat nousseet 9,2 kertaisesti. Keskivertoinflaatio ajanjaksolla oli 12,4%, mutta asuinkustannukset nousivat keskimäärin 28,7%. Väestön tulot kasvoivat keskimäärin 27% vuodessa vuosina 2000-2007, mutta vuonna 2009 tulot laskivat. Tästä huolimatta asuinkustannukset nousivat 17,6% vuonna 2009, joten hintojen nousu ei ole selitettävissä pelkästään palkkojen ja tulojen kasvulla.

Kuvassa y-akselilla on hintaindeksi (2000=100) ja x-akselilla vuosiluku. Käyrät ovat: punainen=asumiskustannukset, sininen=kaasun raaka-ainehinta, vihreä=lämmitysenergia, purpura=sähkö, musta=kivihiilen raaka-ainehinta.

Tämän kuvion perusteella myöskään raaka-aineiden hintakehitys ei selitä hintojen nousua. Niiden hinta nousi kymmenessä vuodessa 3-4 kertaisesti, mutta asuinkustannukset nousivat kymmenkertaisesti. Ongelma on pitkälti tehottomissa monopoleissa, korruptiossa ja huonossa lainsäädännössä. Tosin kun Putin väitti, ongelma ei ole uusi. Päinvastoin, hän on paljastanut olevansa täysin kyvytön sen hoitamiseen presidenttinä tai pääministerinä.

Lähteet: http://www.forbes.ru/ekonomika-opinion/finansy/61899-kto-kontroliruet-rost-tarifov-zhkh
http://www.forbes.ru/ekonomika-opinion/finansy/60335-pochemu-rastet-stoimost-kommunalnyh-uslug
David Begg: Economics, 8th edition.

Putinin talousohjelma 2012 presidentinvaaleissa.

2012-02-01T16:42:00.000+01:00

Putin ei näissäkään vaaleissa aio osallistua väittelytilaisuuksiin. Hänen poliittiset linjauksensa tulivat julkisuuteen valtion ohjauksessa olevien TV-kanavien "uutisissa", joissa Putin työhuonessaan läksyttää jotain korkeaa virkamiestä ja vaati kovasanaisesti ripeitä toimia aiheena olevan ongelman ratkaisuun kameroiden kuvatessa sivusta. Tämä "mitä ajattelin tänään" monologi julkaistiin käytännössä päivittäin samansisältöisenä kaikilta TV-kanavilla. Näissä vaaleissa Putin on kuitenkin alkanut kirjoittaa ohjelmanpätkiä lehtien kolumneihin, jotka ilmestyvät muutaman päivän välein ja pitävät hänet uutisvirrassa. Viimeisin tälläinen kirjoitus ilmestyi vedomosti-lehdessä 30.1.2012. Tämä on lyhyt kooste tästä viisituhatta sanaa sisältävästä julistuksesta, tietty kommenttiraidallani varustettuna.

Kirjoituksen otsikko on varsin mahtipontinen: "Tarvitsemme uuden talouden". Putin kirjoittaa maailman kiristyvästä taloudellisesta kilpailusta ja ennennäkemättömästä teknologisen kehityksen vauhdista. "Voittaja tässä kilpailussa on se, joka parhaiten hyödyntää uusia mahdollisuuksia. Näissä olosuhteissa tarvitsemme vakaata talouden kehittämistä, kansalaisten maksimaalista suojaamista taloudellisten kriisien vaikutuksia vastaan, sekä nopeaa ja taipumatonta talouden uudistamistamista kaikissa sen osa-alueista - tuotantokoneista ja teknologiasta valtion taloudelliseen politiikkaan."

Eli muutoksia taloudenpitoon Putinin mielestä tarvitaan. Huomio kiinnittyy sanoihin maksimaalisesta suojaamisesta kriisejä vastaan. Lausunto on räikeästi ristiriidassa venäläisen sanonnan kanssa: "Ken ei ota riskejä, ei juo shamppanjaa". Riskeiltä maksimaalinen suojautuminen tarkoittaa sitä ettei ota riskejä lainkaan ja uudistukset ovat aina riski. Mutta ehkä lausunto on vain populismia joka pyrkii vähentämään matalatuloisten 90-luvulla syntyneitä pelkoja talouden uudistamista vastaan.

Putin jatkaa toteamalla että Venäjän on kuuluttava globaaliin työnjakoon. "Neuvostoliiton hajoamiseen jälkeen Venäjän oli integroiduttava maailmanlaajuiseen taloudelliseen systeemiin, joka oli rakenettu ilman Neuvostoliittoa ja sitä vastaan. Tehtävää hankaloitti kehittyneiden maiden tullimuurit ja erillaiset teknologiset standartit. Olosuhteista huolimatta onnistuimme rakentamaan talouden, josta on tullut maailmantalouden orgaaninen osa. Tämä onnistui pitkälti raaka-aineviennin ansiosta, josta tulee neljännes Venäjän BKT:stä. Käytännössä maamme on kokenut käänteisen teollistumisen, tuotannon jalostusasteen ja laadun heikkenemisen. Talous, joka ei takaa meille vakautta, itsemäärämisoikeutta tai riittävää toimeentuloa ei ole siedettävä. Tarvitsemme nykyaikaisen teknologian pohjalta rakentuvan talouden, jossa on kehittynyt teollissus, palvelut, infrasturktuuri ja maatalous. Meidän täytyy rakentaa tehokas talouden uudistamismekanismi, löytää ja houkutella tarvittavat työvoima ja resurssit. Samalla emme voi luottaa protektionismiin näiden tavotteiden saavuttamiseksi. Yliampuva protektionismi johtaa ainaa pysähdykseen, tuotannon heikkoon laatuun ja korkeisiin hintoihin".

Tätä kirjoitusta lukiessa mietin itsekseni että voisin äänestää näin ajattelevaa ihmistä. Putin on ollut kuitenkin vallassa 12 vuotta. Näiden aikana pääoma ja koulutettu työvoima on aloittanut joukkopaon Venäjältä. Olemme saanet seurata sivusta loputonta ja epäjohdonmukaista protektionismia: puutulleja, elintarvikesäädösten käyttäminen ulkopoliittisena lyömäaseena, miljardien syöttämistä pystyyn kuolleelle autoteollisuudelle ja maataloustuotteiden vientikieltoja. WTO-jäsenyysneuvottelutkin ovat kestäneet ikuisuuden kun omista tariffeista ei olla haluttu luopua. Minusta on selvää, että joko Putin ei ole sanoissaan vilpitön tai sitten hän ei yksinkertaisesti osaa siirtää niitä teoiksi.

Putin jatkaa kirjoitustaan, pahoittelen banaalia ilmaisua, korostomalla teknologian merkitystä. Hänen mielestään Venäjä tarvitsee ainakin muutaman sektorin joissa se olisi teknologiajohtaja, ja tälläiseksi hän näkee lääketeollisuuden, korkeateknologisen kemian, komposiittimateriaalit ja muut ei metalliset materiaalit, IT-teknologiat, lentokonerakentaminen ja nanoteknologiat. Teknologinen johto ydinvoimateollisuudessa ja avaruusalalla olisi samalla säilytettävä.

"Usein esitetään mielipide ettei Venäjä tarvitse teollisuuspolitiikkaa, koska valitessaan prioriteetit ja luodessaan preferenssit, valtion on usein väärässä, tukee kilpailukyvyttömiä aloja ja häiritsee niitä uusia menestysaloja joiden olisi synnyttävä tiukan kilpailun ympäristössä. On vaikeaa väitellä tätä vastaan, mutta johtopäätökset ovat oikeudenmukaisia vain muiden tekijöiden pysyessä samana. Olemme käynneet läpi deindustrialisaation, talous on vahvasti epämuodostunut. Yksityinen pääoma ei siirry vapaaehtoisesti uusille aloille, koska ei halua kantaa suurta riskiä. Ehdottomasti tulemme käyttämään vero- ja tullimaksukannustimia jotta sijoittajat siirtäisivät pääomaa innovaatiosektorille. Mutta siitä saattava hyöty realisoituu vasta vuosien kuluttua, jos realisoituu ollenkaan, kun maailmalla avautuu uusia, paremmalta näyttäviä sijoitusmahdollisuuksia. Pääomallehan ei ole rajoja. Olemme valmiita riskeeraamaan Venäjän tulevaisuudella taloudellisten teorioiden puhtauden vuoksi?"

Tämä on malliesimerkki Putinin ja usean venäläisen näkemyksestä yhteiskunnan uudistamisesta. Uudistukset ovat mahdollisia vain Tsaarin tai Suuren Johtajan oivalluksesta ja tarkkaan harkitun suunnitelman toteuttamisella valtakoneiston avulla. Talouden osalta vastaavanlainen ajattelu parlamentaristisilla mausteilla on vahvasti nähtävillä myös Suomessa: Pidetään satoja seminaareja aiheena "mistä Suomelle uusi Nokia" tai nyttemmin Angry Birds. Sitten kun tämä taloudellinen viisaus on saavutettu poliittisen diskurssin kautta alalle voidaan kanavoida satoja miljoonia TEKES-tukiaisia ja verohelpotuksia. Näin kävi ns. risupaketin kanssa kun keksittiin että vihreä teknologia on nyt sitten se juttu, luvattiin suurta vientiä ja tuhansia työpaikkoja. Nyt kaikki arviot paketin taloudellisista vaikutuksista ovat osoittautumassa kymmen kertaa suurimmaksi kuin todellisuus ja seminaarit uuden kansantalouden pelastajan keksimiseksi ovat taas alkamassa.

Putinin näkemys yksityisestä pääomasta on vähintäänkin outo. Kaikkialla muualla uudet innovaatioalat ovat 60-luvulta saakka syntyneet juuri yksityisellä pääomalla. Eräänlaisena poikkeuksena voidaan mainita HDTV-tekniikka, jonka kehitystyöhön Yhdysvallat käytti jo 80-luvun alussa miljardeja dollareita, ja jonka loppullinen läpimurto tapahtui 00-luvun lopussa, kun markkinoilla ei ollut enää yhtään jenkkivalmistajaa. On selvää että yksityinen pääoma on halukkaampi ottamaan isompia riskejä, mutta koska sen käytössä olevat rahat ovat sen omia, se myös harkitsee tarkkaan mihin setelinsä laittaa. Putin ei edes yritä väitellä taloudellisen teorian argumentteja vastaan. Kuin juuri opintonsa aloittanut taloustieteen opiskelija hän on innoissaan oppimaastaan "ceteris paribus"-käsitteestä, ja yhdistää sen käsittämättömästi "kyllä, mutta..." retoriseen keinoon, jossa ollaan mukamas edellisten argumenttien kanssa samaa mieltä, mutta vastaamatta näihin, pyritään todistamaan omaa oikeuttaan asiaan täysin liittymättömien kommenttien avulla. Kaikki Putinin nimeämät tulevaisuuden alat ovat nytkin Venäjällä kerätty yhden valtiollisen suuryrityksen alle ja tulokset ovat sen mukaisia. Sotilas- tai siviililentokoneiden rakentaminen on masentava vitsi, ydinvoimalateollisuudelle löytyy asiakkaita vain Iranista tai Pohjois-Koreasta, avaruuslaukaisuista epäonnistui viime vuonna neljännes ja kaikki muut alat ovat vain suojattua tuotantoa kotimarkkinoille. Tällä ansioluettelona tuskin moni Venäläinen äänestäjä haluaisi valtion varoja käytettävän Putinin venture capital-taitojen testaamiseen. Itseasiassa Putin jatkaa tekstiään samoilla linjoilla kanssani: "Toistaiseksi suurin osa [valtion alakohtaisista suuryrityksistä] eivät ole kilpailukykyisiä, riittävästi pääomitettuja, eivätkä edes tuottavia." Mutta, mutta, yritys jatkuu.

Putin jatkaa innovaatioiden merkityksestä, korkeakoulujen tärkeydestä ja niiden lisärahoituksen tarpeesta, uusien teiden rakentamisesta. Sitten seuraa varsinainen kysymys: Mistä Venäjä saa pääomaa kaikkeen hyvään? Hän aloittaa vastauksensa kertomuksella taistelustaan oligarkkeja vastaan. "[90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa] käytiin painia niitä vastaan, jotka olivat ominneet energiasektorin rahavirrat itselleen. Ensimmäisen kauteni alussa törmäsimme jatkuviin yrityksiin myydä tärkeitä omistuksia ulkomaille. Maan strategisten resurssien säilyminen muutaman ihmisen omistuksessa merkitsi viiden-kymmenen vuoden aikajanalla taloudemme hallinnan siirtymistä ulkomaille. Kyse ei ole mistään salaliitosta Venäjää vastaan. Mutta katsokaa kuinka yksityinen pääoma käyttäytyy kriisiajan turbulenssissa ja epävakaudessa: Pelastaakseen liiketoimintojensa kansallisen ytimen se ei pelkää vetää takaisin rahavaransa kehittyvistä talouksista, ja Venäjä, heidän mielestään, kuuluu tähän ryhmään."

Ei tarvitse kauaa ihmetellä pääoman pakoa tai huonoksi koettua sijoitusilmastoa, kun todennäköisin seuraava johtaja pelkää sitä vainoharhaisesti, sekä puhuu ylpeästi ja avoimesti hänen "taistelustaan" omistusoikeuden rajoittamisesta "strategisten omistusten" pitämiseksi valtiolla. Putin jatkaa listaamalla keinoja pääoman saamiseksi. Ensimmäinen on tulliliitto entisten Neuvostoliiton jäsenten kanssa. Aivan kun Kazahstanin ja Valko-Venäjän pääomalla voitaisiin rakentaa Venäjää. Toiseksi Putin puhuu yrittäjyysilmaston parantamisesta: "Tärkein ongelma on avoimuuden ja kansan kontrollin puute valtion edustajien toiminnassa, aina tulli- ja verohallinnosta oikeus- ja turvallisuuselinten toimintaan. Jos asioista puhutaan niiden omilla nimillä, niin kyse on korruptiosta." Venäjän sijoitukset korruptiovertailuissa ovat laskeneet koko Putinin kauden ajan, jälleen kerran on kaksi vaihtoehtoa: hän valehtelee tai hän ei ole pätevä. Kolmanneksi keinoksi Putin kertoo eläkesäästöjen lisääminen ja niiden saaminen Venäjän investointeihin. Kun Medvedevin varovaisten arvioiden mukaan kolmannes valtion budjetista ei mene osoitettuun tarkoitukseen, eli toisin sanoen varastetaan, niin voi olettaa etteivät ihmiset halua että heidän eläkkeet ovat venäläisten virkamiesten hoidettavana tai että ne sijoitettaisiin Venäjään.

Tekstin lopuksi Putin on sitä mieltä, että valtion roolia taloudessa olisi pienettävä. Säännöstelyn purkamista, valvontamekanismien vaihtamista vahingonkorvauksiin, säännöstelyn vaihta markkinatalouteen, valtion omistusten vähentämistä pankkisektorilla ja valtionyhtiöiden osittaista yksityistämistä. Tämän myötä Putinin taloudellisesta ohjelmasta jää skitsofreninen kuva. Toisaalta hän haluaa luoda valtiojohtoisesti uusia teollisuussektoreita, toisaalta valtion roolia on vähennettävä. Toisaalta hän taisteli oligarkkien omaisuuden valtion omistukseen tai valvontaan, toisaalta nyt olisi hyvä taas yksityistää. Toisaalta protektionismi on väärin, toisaalta tärkeitä sektoreita on ohjattava tullein. Käytännössä Putin toistaa itse jatkuvasti kahta argumenttia itseään vastaan: "Et ole pystynyt tekemään näitä muutoksia kahdentoista vuoden aikana, miksi pystyisit nyt?" ja "Joko valehtelet tai et osaa".

Assange töihin venäläiseen propagandakoneistoon.

2012-01-29T21:34:00.001+01:00

Tällä viikolla tuli tietoon Julian Assangen ja venäläisen Russia Today-kanavan sopimus uudesta tv-ohjelmasarjasta. Russia Today on englanninkielinen ja maailmanlaajuisesti näkyvä kanava, jota rahoitetaan noin sadalla miljoonalla dollarilla vuodessa Venäjän budjetista. Nimestään huolimatta kanavan pääpaino ei ole nykypäivän Venäjästä kertominen, vaan paljas ja avoin propaganda.

Baltian maat, Ukraina, Georgia ja EU:n ihmisoikeustuomioistuin saavat kaikki kuulla kunniansa, mutta kanavan suuri vihollinen on Yhdysvallat. Puoluellisuudessaan ja journalismin laadussa RT on Yhdysvalloille sama mitä FOX News on demokraateille tai mitä Johan Bäckman on Suomelle. RT on esimerkiksi avoimesti ja johdonmukaisesti sitä mieltä että 9.11.2001 terrori-iskut Yhdysvalloissa olivat maan hallituksen tekemiä. Kanavan "keskusteluohjelmissa" pääsevät ääneen koko läntisen maailman kylähullut, marxistit ja salaliittoteoreetikot.

Se ettei Julian Assange ole mikään avoimuuden kannattaja on ollut selvää siitä lähtien kun hän on kieltäytynyt yhteistötyöstä lehtien kanssa, jotka ovat uutisoineet häneen Ruotsissa kohdistuneista syytteistä. Tämän sopimuksen myötä on myös selvää että Assangen tärkein motiivi on Amerikkaviha. Vihollisen vihollinen on hänen ystävänsä ja nyt myös työnantaja.

Presidenttivaaleista, tasa-arvosta ja asevelvollisuudesta.

2012-01-17T18:10:00.000+01:00

Suomen presidenttivaalikamppanja on ollut lyhyt ja tylsä. Kukaan ehdokkaista ei ole tehnyt yllättäviä tai huomionarvoisia irtiottoja, kunnes tällä viikolla Eva Biaudet antoi pari merkittävää lausuntoa joita on syytä analysoida tarkemmin:

RKP:n presidenttiehdokas Eva Biaudet vetoaa naisäänestäjiin, jotta nämä miettisivät tasa-arvokysymyksiä äänestyspäätöstä tehdessään. Biaudet'n mielestä yksi naispresidentti ei tarkoita, että tasa-arvo olisi saavutettu.
"- Mikä on se Suomi, jossa 95 prosenttia naisista äänestää miestä? Olemmeko me saavuttaneet tasa-arvon, tai ajavatko miehet yhtä hyvin tasa-arvokysymyksiä? En usko, Biaudet sanoo." Näin hän kommentoi YLE:n uutisen mukaan.

Eli hänen näkemyksensä mukaan tasa-arvo ei ole tilanne, jossa sukupuoli on irrelevantti tekijä julkiseen virkaan nimittäessä. Tasa-arvo on yhden ryhmän valtataistelua toista vastaan, jossa lopputulosta mitataan saaduilla titteleillä. Tämä on ollut lähtökohta politiikassa viime aikoina sellaisissa maissa kuin Belgia, Bosnia ja Irak, ja jokainen voi itse pohtia kuinka hedelmällinen lähestymistapa tämä on. Suomessa on ollut 10 miespresidenttiä kahdeksankymmenenyhden vuoden aikana. Ilmeisesti Biaudetin mielestä tarvitaan vielä ainakin yhdeksän naispresidenttiä, jotta vuonna 2071 voisimme todeta tasa-arvon tässä asiassa toteutuneen.

Biaudet myös unohtaa, että näiden vaalien kaksi naisehdokasta ovat maan pienimmistä puolueista. Jos näkee naiset ensisijaisesti ryhmänsä edustajina, joiden arvot ja poliittiset näkemykset ovat toissijaisia heidän naiseutensa suhteen, niin toki, se että 95% naisista äänestää vaaleissa miestä, on jotain hyvin kummallista.

Biaudet ei usko miesten ajavan tasa-arvokysymyksiä yhtä hyvin. Järvenpääläinen lukiolainen Olli Uotinen kysyi YLE:n presidenttivaalitentissä Biaudetilta miten hänen mielestään tasa-arvo toteutuu yleisessä asevelvollisuudessa, joka koskee vain miehiä. Ilmeisesti Eva ei pysty sisäistämään kovin nopeasti tilanetta jossa miehet olisivat epätasa-arvoisessa asemassa, niinpä hän aloittaa vastauksensa toteamalla, että nykyään naisilla on mahdollisuus suorittaa asepalvellus. Sitten hän väkisin vääntää jonkun näkulman, miten tässäkin asiassa naiset ovat alistettuina: Hakeminen on hankalaa ja lääkärintodistus maksaa. Moninkertainen määrä miehiä hakee vuosittain erikoijoukkoihin, ja sitoutuessaan palvelemaan armeijassa maksimiajan he joutuvat silti maksamaan lääkärintodistuksensa itse. Biaudet ei kuitenkaan ehdota niinkin helppoa ratkaisua tähän ongelmaan kuin se, että kutsunnat (ei siis asevelvollisuus) koskisivat myös naisia. Sitten hän ilmeisesti muistaa mitä häneltä oli kysytty ja vastaa. "Näköjään ei kiinostusta tyttöjen piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika hyvä järjestelmä, kun kuitenkin vain puolet ikäluokasta nyt sitten käy asepalveluksen. Mielestäni ei ole tarvetta muutta tilanetta."

Tartutaan tähän Evan vastaukseen, mutta muutetaan siitä pari sanaa:

"Miehillähän on ollut mahdollisuus tehdä kotitöitä jo jonkin aikaa. Näköjään ei kiinostusta poikien piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika hyvä järjestelmä, kun kuitenkin vain puolet ikäluokasta nyt sitten tarvitaan keittiössä ja pesutuvassa."

"Naisillahan on ollut mahdollisuus perustaa osakeyhtiöitä, tehdä niistä menestyviä ja johtaa niiden hallituksia. Näköjään ei kiinostusta tyttöjen piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika hyvä järjestelmä, kun kuitenkin vain promille ikäluokasta tarvitaan yhtiöiden hallituksiin. Mielestäni ei ole tarvetta muutta tilanetta."

"Suomenkielisillähän on ollut mahdollisuus opiskella ruotsia. Näköjään ei kiinostusta heidän piirissä ole sen enempää, joten mielestäni meillä on itseasiassa aika huono järjestelmä, kun kuitenkin vain kuusi prosenttia väestöstä puhuu ruotsia äidinkielenään."

Tämän kysymyksen jälkeen kysyttiin miksi asevelvollisuus on Suomelle niin tärkeää, kun harva muu eurooppalainen maa sitä soveltaa. Haluaisin tarkastella muidenkin ehdokkaiden vastauksia tasa-arvokontekstissa. Arhimäki sanoi, että asevelvollisuus on tasa-arvo-ongelma (pisteet siitä). Hän jatkoi, että asevelvollisuus on hyvä järjestelmä, koska palkka-armeijassa aseet saavat ne, jotka niitä eniten haluavat. Mutta toisaalta hänen mielestään asevelvollisuutta on siirettävä vapaaehtoisuuden suuntaan. Tässä on aika räikeä ristiriita: Jos innokkaimpien muodostama armeija on ongelmallinen, niin miten voimme siirtyä kohti vapaaehtoisuutta? Onko tarkoitus määritellä sopiva taso aseen haluamiselle, vai pitäisikö tehdä armeija muodostaa ihmisisistä, jotka sitä asetta haluavat vähiten? Nykyisillä tilastoilla tälläinen armeija koostuisi pitkälti naisista.

Biaudet kopioi Arhimäen vastauksen liiallisesta asenkantohalukkuudesta ja lisäsi asevelvollisuuden olevan hyvä järjestelmä, koska se tuo yhteiskuntaan erillaista näkemystä armeijasta ja asevelvollisuudesta. Onkohan Evan mielestä sitten niin, että näitä erillaisia näkemyksiä on naisilla ilmankin tarpeeksi tai että maanpuolustusasiat voi surutta jättää miesten hommiksi myös yhteiskunnallisessa keskustelussa?

Arhimäki, Väyrynen ja Essayah totesivat "yleisen" asevelvollisuuden olevan halpa tapa järjestää maanpuolustus. Okei, onhan se sitäkin. Naisten vuoden pakkotyö kolmen euron palkalla terveydenhuolto- ja vanhainhoitosektorilla olisi halvempi kuin nykyinen malli. Orjatyövoima on aina halvempaa, on eri kysymys onko tämä järkevää.

Niinistö, Soini ja Lipponen korostivat asevelvollisuuden "sosiaalista merkitystä". On se niin ihanaa kun saadaan ikäluokka kasaan eri alueilta ja sosiaalisista luokista, he oppivat tuntemaan toisensa ja maa eheytyy. Mielestäni tämä on aika hutera argumentti pakotetulle työlle/koulutukselle aikuisiällä, mutta kuvitellaan että tämä on oikeasti tärkeää. Miksei naisiakin pakoteta tähän, jos se on kerran tärkeää, vai ovatko he lähtökohtaisesti jo parempia ihmisiä?

Essayah kertoi armeijan opettavan taitoja, joista on myös hyötyä muunlaisissa tilanteissa. Itse opin armeijassa tappamaan ihmisiä ja olen soveltanut näitä taitoja toistaiseksi vain muiden nisäkkäiden tappamiseen. Olisin kyllä pärjännyt ilmankin, mutta olkoot: Miksi naisia ei pakoteta oppimaan näitä tärkeitä taitoja, joista on hyötyä tulevaisuudessa. Soini kertoi inttikaveristaan, joka kävi reserviupseerikoulun ja on nyt iso kiho Yhdysvalloissa. "Suomen armeija tekee hyvää" ja voi vain ihmetellä mikseivät naiset ehdokkaiden mielestä ansaitse tätä hyvää.

Haavisto näki tasa-arvo-ongelman ja ehdotti yleistä kansalaispalvelusta, joka keskittyisi ei-sotilaallisiin uhkatekijöihin. Eli lisää pakkotyötä kaikille, mutta ainakin Haavisto on johdonmukainen tasa-arvon puolustajana. Lipponen vertasi inttiä naisten synnyttämiseen. Naisten ei ole pakko synnyttää ja viidesosa naisista ei tätä elämänsä aika tee. Heille ei kuitenkaan tästä seuraa rangaistuksena vuotta siviilipalvelusta tai vankeutta jos he eivät sivariin suostu. Jos synnytystä käytetään tosissaan argumenttina miesten asevelvollisuuden puolustamiseksi, eikö se pitäisi säätä lailla pakolliseksi toiminnaksi?

Kun summaa näitä vastauksia, voi vastata Biaudetille, että ainoastaan kaksi miestä tässä keskutelussa näkivät ilmeisen tasa-arvo-ongelman miesten asevelvollisuudessa, ja muutkaan miehet eivät sitä ääneen kiistäneet. Joten, uskoippa Eva sitä tai ei, ainakin näistä ehdokkaista voisi kuvitella miesten ajavan tasa-arvoa-vähintään yhtä hyvin. Se, että hän käyttää tasa-arvoa omassa kampanjassa on esimerkkitapaus tekopyhyydessä. Mukaillen Biaudetin, ja muidenkin, vaatimuksia, että Soini irtisanoutuu selvästi puoluessaan esiintyvästä rasismista, voisin vaatia RKP:ltä että he irtisanoutuvat selväsanaisesti näistä kivikautisista epätasa-arvoisista mielipiteistä.

Vallitseeko Venäjällä "riistokapitalismi"?

2012-01-13T22:07:00.000+01:00

Harvalla suomalaisella on harhakuvitelmia venäläisen demokratian tilasta. Näkemys Venäjän taloudellisesta järjestelmästä on julkisessa keskustelussa kuitenkin pahasti pielessä. Viimeksi presidenttivaalitenteissä taloudellista järjestelmää on sanottu "riistokapitalismiksi". En ole kovin perehtynyt vasemmiston retoriikkakeinoihin, mutta ymmärtääkseni riistokapitalismi viittaa äärimäiseen vapaaseen ja säätelemättömän talouteen, jossa yksityiset suuret toimijat käyttävät määrävää markkina-asemaansa "riistäkseen" työntekijöitä ja alihankkijoita.

Venäjä ei kuitenkaan ole vapaa talous. Ajatushautamo Heritage Foundation on sijoittanut sen sijalle 144 sataseitsemänkymmentäyhdeksän maata kattavassa vuosittaisessa vertaitailussa taloudellisen järjestelmän vapaudesta. Paremmin sijoittuivat kommunistiset Kiina ja Vietnam, sekä suurin osa Afrikan maista. Fraser Institute rankkasi vastaavassa tutkimuksessa Venäjän sijalle 81/141. Näillä sijoituksilla maa kuuluu "mostly unfree" joukkoon. Miksi taloudellinen vapaus on sitten tärkeää? Alla oleva video kertoo kahdessa minuutissa kaiken oleellisen.

Venäjällä vallitsee valtiokapitalismin ja mafiajohtamisen välimuoto.Venäjällä oikeuslaitos ei ole riippumaton, eikä suojaa omistusoikeuksia tai anna mahdollisuuksia sopimuskiistojen neutraaliin käsittelyyn. Yrittäjiä vastaan tekaistaan oikeusjuttuja, heidän yritykset siirtyvät virkamiesten lähipiirin omistukseen ja he itse kuolevat tutkintavankeudessa. Julkinen sektori on jatkanut kasvuaan ja veroja joudutaan tulevaisuudessa nostamaan eläkerahaston valtavan rahoitusvajeen takia. Yrittäjät joutuvat tekemisiin äärimäisen raskaan byrokratian ja sääntelyn kanssa. Valtio vääristää kilpailua tai on ainoa omistaja monessa liike-elämän sektorissa. Tavaroiden tuonti ja vienti on naurettavan kallista tariffien ja epäjohdonmukaisen lainsäädännön takia. Nämä asiat yhdessä eivät luo hyvää ilmastoa sijoittamiselle. Viime vuonna lähes 55 miljardia euroa on paennut maasta, eli lähes puolitoista kertaa Suomen vuosittaisen budjetin verran. Nämä rahat eivät ole ulkomaalaisten sijoittajien osakemyyntivoittoja. Yrittäjät sijoittavat myyntivoittonsa ja virkamiehet lahjuksensa ulkomaille. Harva näkee Venäjän tulevaisuuden positiivisena ja kaikki joilla on rahaa lähettävät lapsensa asumaan ja opiskelemaan länsimaihin. 22% Venäjän väestöstä haluaisi muuttaa ulkomaille, luku joka vuonna 2007 oli vain 7%. Yli puolet yrittäjistä ja opiskelijoista haluaisivat muuttaa ulkomaille.

Nämä samat ihmiset, joita Kremlin pääpropaganditisti Surkova on kuuluisassa lausunnossa kutsunut "yhteikuntamme parhaksi osaksi", ovat olleet pääosassa viimeaikaisissa suurmielenosoituksissa. He ovat elämässään menestyneitä kaupunkilaisia, jotka ovat taloudellisesta kasvusta huolimatta kyllästyneet vallitsevaan politiikkaan. He haluavat pikaista muutosta. Tähän tiivistyy myös muutoksen suurin uhka. Jos nykyinen hallinto pitää sitkeästi kiinni asemastaan, siihen kohdistuva paine siirtyy maahanmuuttoventtiilin kautta ulkomaille.

Tapaus Kudrin

2011-12-30T00:05:00.001+01:00

Joulun aattona pidettiin Moskovassa ja ympäri Venäjää uudet mielenosoitukset poliittista järjestelmää vastaan. En ala tässä käymään tapahtumia läpi, sillä Mihail Kurvinen on blogissaan kertonut jo kaiken olellisen. Keskityn sen sijaan yhteen tapahtumaketjun sivujuoneen, nimittäin Alexei Kudrinin rooliin tässä tapahtumaketjussa.

Tämän vuoden syyskuun loppupuolella presidentti Medvedev ilmoitti suunnitelmastaan kasvattaa huomattavasti Venäjän sotilasmenoja. Sillä hetkellä Yhdysvalloissa ollut valtiovarainministeri Kudrin oli näistä suunitelmista ilmeisen tietämätön ja kommentoi niitä kriittiseen sävyyn medialle. Medvedev ei tälläistä sooloilua arvostanut ja vaatii Kudrinia eroamaan, niinkuin tämä tekikin, ja päätti näin yli yksitoista vuotta kestäneen pestinsä valtiovarainministerinä. Myöhemmin syksyllä Kudrin kertoi haastattelussa ettei hän ole Putinin "edinomyshlenik" - eli vapaasti suomenettuna poliittisista asioista samalla tavalla ajatteleva henkilö. Putin kommentoi Kudrinia henkilönä ja tämän erottamista kyselytunnissaan toteamalla, että Kudrin on hänen ystävänsä ja että he keskustelevat usein. Myöhemmin Kudrin kiisti heidän olevan ystäviä tai keskustelevan kovin usein yhtään mistään. Tälläisestä "kavereiden" julkisesta välienselvittelystä olemme aikaisemmin päässeet nauttimaan kun Paris Hilton riitantui Nicole Richien kanssa.

Vedemosti-lehden tietojen mukaan Kudrin oli kuitenkin käynyt päivää ennen Putinin juttuisilla. Itse Moskovan joulunaaton mielenosoituksessa hän sanoi olevansa rehellisten vaalien puolesta, vaatii keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan eroa, ehdotti opposition ja valtaapitävien vuoropuhelua sekä itseään tämän vuoropuhelun välittäjäksi. Kudrinin puhuessa lavalta, edessä oleva väkijoukko yltyi vihellyskonserttiin ja "mene pois"-huutoihin. Ei ehkä kovin kohteliasta, mutta kun vaalit maassa on mitä on, politiikka muuttuu nopeasti huutokilpailuksi. Paikallaolevien reaktioista huolimatta näyttää siltä, että oppositiojohtajat tarttuivat tarjoukseen ja nämä keskustelut on nyt suunniteltu pidettäväksi 26.1.2012

Miksi Kudrinille sitten vihelettiin? Jokaisella ryhmällä oli oma ominainen syy viheltää Kudrinille, sillä valtiovarainministereille ominaiseen tapaan hän keräsi vastustajia kaikista ryhmistä, mukaanlukien valtapuolue Yhtenäisestä Venäjästä. Analyysin kannalta Kudrin on Venäjän politiikan mielyttävin hahmo, koska toisin kuin kaikkiin muihin valtakoneiston henkilöhahmoihin, häneen voi lyödä tietyn ideologian leiman, jonka avulla hänen toimintansa on ollut ennustettavaa ja loogista jopa länsimaalaisista lähtökohdista. Lisäksi Kudriniin liittyvä kritiikki on raikas tuulahdus venäläisessä politiikassa, koska se perustuu pitkälti konkreettiseen politiikkaan, eikä väitettyyn korruptioon tai johonkin ryhmittymän kuulumiseen.

Kudrin on makroekonomisti ja monetaristi. Hän kiinnittää huomionsa talouden suuriin linjoihin: inflaatioon, vaihtotaseseen ja valuuttakursseihin. Häntä on luonnehdittu myös patriootiksi, joka nähdessään Venäjän 1998 taloudellisen kriisiin liittyvän kärsimyksen ja kotimaansa alennustilan päätti tehdä kaikkensa jottei vastaava enää toistuisi. Valitettavasti hän kotimaansa on taloudeltaan erittäin vaikea paikka harjoittaa monetarista eli rahan tarjontaa säätelevää politiikka, koska sitä uhkaa jatkuvasti ns. Hollanin tauti ja muut raaka-ainetuotantoon erikoistumisen ongelmat.

Venäjä tuottaa käytännössä kahta asiaa joista muu maailma on valmis maksamaan, öljyä ja kaasua. Koska tällä sektorilla liikkuvat isoimmat rahat, pätevin ihmispääoma virtaa sinne huonontaen samalla muiden sektoreiden tilanetta (vertaa Nokia Suomessa 2000-luvun alussa). Öljyn ja kaasun tuotanto de facto kansallistettiin Putinin kauden alussa. Kuten muissakin vastaavalla tavalla toimineissa maissa tämä johti siihen, että valtion taloudellisten resurssien päälähde eivät enää olleet sen kansalaiset vain valtion omistamat yhtiöt. Kansalaisia ei siis tarvinnut enää auttaa tuottamaan enemmän, riitti kun valtio osti osalla tuloistaan heidän kannatuksensa ja loput sai laittaa omaan taskuunsa. Raaka-aineiden hinnan nousu toi Venäjälle valtavat valuuttavirrat joiden käytölle oli kolme mahdollisuutta: Valtion "kulutuksen" lisääminen (palkat, eläkkeet, tulonsiirrot), investointien rahoittaminen tai "pankkitalletus". Monetarismin ja sitä kautta Kudrinin näkemyksen mukaan rahan käyttäminen tulonsiirtoihin tai investointeihin eli kotimaiseen kulutukseen olisi vain kiihdyttänyt inflaatiota tehden tyhjäksi käytettyjen rahojen hyödyt. Niinpä hän loi rahaston, johon kerättiin valtion valuuttatulot ja vuoden 2008 alussa Venäjällä olikin maailman kolmanneksi suurimmat valuuttavarannot.

Venäjä tuottaa vain kaasua ja öljyä kaikki sen kulutustavarat, sekä lähes puolet elintarvikkeista ovat tuontia. Näin ollen tulonsiirtojen lisääminen käytännössä palauttaa öljytulot ulkomaille. Toisaalta venäläiset ovat köyhiä. Asuntojen, eläkkeiden, koulutuksen tai terveyshuollon taso on surkea verrattuna länsimaihin. Vasemmiston mielestä huomattavasti suurempi osuus rahoista olisi pitänyt jakaa tulonsiirtoina. Tätä mieltä vasemmisto on kaikkialla, ei tarvitse kuin muistella Suomen 2007 eduskuntavaalien alla käytyä ns. jakovara-keskustelua. Ja koska Kudrin taisteli hallituksessa tiukasti tulonsiirtoja vastaan, vasemmisto vihelsi hänelle jouluaaton mielenosoituksessa.

Venäjän nykyisen presidentti-pääministeri-duon omien sanojen mukaan kolmasosa valtion budjetista ei päädy alkuperäiseen tarkoitukseen korruption takia. Maan infrastruktuuri on rapakunnossa, liikenneministeriön mukaan pelkästään teiden huono kunto aiheuttaa maalle vuosittain 1,5% BKT:n verran tappioita. Investoinnit infrastruktuuriin eivät välttämättä kasvata inflaatiota jos halvemmat liikenneyhteydet pienentävät kulutustavaroiden hinnannousupainetta. Vuonna 1999 yksi kilometri valtion rakennuttamaa moottoritietä maksoi noin miljoona dollaria. Vuonna 2009 kilometri kustansi jo 6,3 miljoona dollaria (molemmat luvut 2008 dollareissa). Vastaavat luvut Kiinassa ja Brasiliassa ovat 3 ja 3,6. Kun kaikkien investointien hintaan tulee vähintään 30% korruptiolisää niiden oletettu kannattavuus laskee huomattavasti. Niinpä Kudrin vastusti myös massiivisia investointeja, ja tästä syystä mielenosoituksen kansallismieliset vihelsivät hänelle. Jos paikalla olisi ollut Yhtenäisen Venäjän edustajia, hekin olisivat viheltäneet tästä syystä. Puoluetta on luonnehdittu byrokratian omaksi, ja Kudrinin tiukka finanssipolitiikka vähensi mahdollisuuksia, jotka tekevät virkamiehistä varkaita kerta toisensa perään. Myös Medvedev voidaan katsoa tämän politiikan vastustajaksi, sillä hänen rakkain lapsensa, modernisaatio, tarkoitti juuri valtion massiivista puuttumista talouteen uusien alojen luomiseksi täydentämään raaka-aineiden vientiä.

Kudrin siis rahastoi öljytulot kasvamaan korkoa ja odottamaan pahaa päivää. Huomattava osa rahoista meni Yhdysvaltojen velkakirjoihin ja tämä oli syy viheltää vainoharhaan taipuvaisille nationalisteille: Eihän ole kovin johdonmukaista rahoittaa tahoa, joka puolestaan rahoittaa kaikkea pahaa Venäjän pään menoksi. Paha päivä koitti sitten vuonna 2008. Valtion alijäämä oli seuraavana vuonna n. 7% BKT:stä ja eläkerahastojen alijäämä 3,5% BKT:stä. Näiden lisäksi huomattava osa rahastosta käytettiin ruplan kurssin puolustamiseen. Kurssin annettiin laskea noin prosentin verran joka viikko, ja tämä säännöllisyys rikastutti monet valuuttakursseilla pelaavat sijoittajat. Tämän operaation tausta oli puhtaasti sisäpoliittinen, sillä ruplan nopea kurssinlasku olisi palauttanut mieleen 90-luvun kriisit ja saanut takuuvarmasti ihmiset panikoimaan. Valuuttarahasto pelasti kuitenkin Venäjän uudelta syvältä kriisiltä.

Viimeinen, kaikelle oppositiolle yhteinen syy viheltää Kudrinille on myös se vähiten rationaalinen. Kudrin on ollut yksitoista vuotta Putinin alainen, tämän "Pietari-liigan" jäsen ja osaltaan symbooli koko tälle aikakaudelle. Tällekkin diskurssille löytyy vastine länsimaalaisesta historiasta: Milton Friedmania on syytetty pahimillaan diktatuurin kannattajaksi ja fasistiksi, koska hän toimii Chilen diktaattorin Pinochetin neuvonantajana talousasioissa. Minun on vaikeaa ymmärtää tätä argumenttia. Olisiko Pekka Haavisto kansanmurhan kannattaja jos hän neuvoisi Sudanin hallintoa ympäristöasioissa? Ryhtyisi Sudanin ympäristöministeriksi?

Näkemykseni mukaan Kudrin on aidosti taistellut 2000-luvun hallituksissa tiukan finanssikurin puolesta. Hän oli eräänlainen laimea versio marsalkka Zhukovista Toisessa Maailmansodassa, joka oli ainoa, joka pystyi olemaan eri mieltä Stalinin kanssa. Kudrinin talousnäkemykset ovat lähellä omiani ja siksi mielestäni on valitettavaa, että hän hävisi niin monta taistelua: 90-luvun alussa Jeltsin unelmoi öljynhinnasta yli 20 dollaria tynnyriltä. Venäjän nykyinen budjetti on tasapainossa vasta kun öljytynnyri maksaa 110-120 dollaria barrelilta. Putin ja Medvedev ovat saaneet ajettua menonlisäyksiä ja äänien ostamisia yhä uudestaan ja uudestaan, ja inflaatio on pysynyt kaksinumeroisena lähes koko 2000-luvun ajan. Ehkä tämän takia Kudrin antoi potkuihinsa johtaneet lausuntonsa syksyllä, ehkä tämän takia hän näytti melkein iloiselta Medvedevin puhuttelessa häntä julkisesti ennen eroanomusta. Ehkä hän tajusi ettei valtaapitävillä tulee enää kauaa olemaan varaa ostaa kansalaisilta kannatuksensa nykyisellä politiikalla. En usko, että hänen osallistuminen opposition mielenosoituksiin ole taas yksi kyyninen "Kremlin-projekti".

Toisaalta en myöskään näe onnistumisen mahdollisuuksia Kudrinin välittämissä opposition ja vallan keskusteluissa. Mutta tämä ei johdu siitä, että näkisin Kudrinin epäpätevänä tehtävään. En vaan usko nykyhallinnon kykenevän muuttumaan.

Avointen ovien päivä.

2011-12-23T19:51:00.000+01:00

Viime joulukuussa kolme valokuva-bloggaria, jotka ovat kiinostuneita teollisuusalueiden ja rappeutuvien rakennusten estetiikasta, löysivät itselleen uuden kohteen: NPO Energomashin tutkimuskompleksi Moskovan laitamilla. Kyseinen yritys valmistaa rakettimoottoreita avaruusohjelmalle ja aseteollisuudelle. Bloggarit kävivät paikan päällä useita kertoja, ottivat kuvia ja tutkivat aluetta. Kukaan ei kertakaan pysäyttänyt heitä, eivätkä he kohdanneet yhtään lukittua ovea. He julkaisivat kuvansa ja kertomuksensa netissä ja muutaman päivän viiveellä tiedotusvälineet heräsivät. Poliisi kuulusteli bloggarit ja he saivat edesottamuksestaan noin kuuden euron sakot.

Venäjällä, tai sen edeltäjällä Neuvostoliitolla, on kaksi kiistatonta voittoa viimeisen vuosisadan aikana: Toinen Maailmansota ja avaruuskisa. Nyt monet muut maat ovat ottaneet Venäjän etumatkaa kiinni ja sen oma avaruusohjelma vaikuttaa olevan suurissa vaikeuksissa. Viimeksi Joulun alla Venäjän tietoliikennesateliittin lähettäminen radalle epäonnistui. Tämä on tarkoittaa, että vuoden aikana Venäjällä on ollut kahdeksan täysin epäonnistunutta yritystä lähettää jotain avaruuteen tämän vuoden aikana. Laskin äkkiä tästä lähteestä tämän takoittavan noin kahdenkymmenseitsemän prosentin epäonnistumisprosenttia. Syynä tähän eivät kuitenkaan ole olleet Energomashin valmistamat moottorit, jotka ovat joidenkin mielestä maailman parhaita ja muiden mielestä vähintään kilpailukykyisiä. Tästä syystä tehtaalle tunkeutuminen on Venäjälle noloa.

Länsimaille tämän uutisen pitäisi olla yksinkertaisesti pelottava. Tiedättehän kuinka mediassa uutisoidaan aina Pohjois-Korean, Iranin ja Pakistanin ohjuskokeet? Räjähtävän kärjen tekeminen on helppoa, mutta kärjen perille vievän ohjuksen tekeminen on kirjaimellisesti rakettitiedettä. Jokainen kehitysaskel edellämainittujen maiden ohjuskehityksessä tarkoittaa sitä, että ohjuksen kantama kasvaa, jolloin nämä maat tai terroristit, jotka saavat ohjukset haltuunsa, voivat iskeä useampaan länsimaalaiseen kaupunkiin ja sotilaskohteseen. Energomash valmistaa SS-18 mannertenvälisiä ohjuksia, jonka eri variaatioiden kantama on 10200-16000 kilometriä. Iranin kohdalla tämä kantama riittäisi helposti koko Eurooppaan.

Venäjän herrasmiesliiga.

2011-12-23T12:13:00.001+01:00

Presidentti Medvedev piti eilen viimeisen linjapuheensa. Yleisin tulkinta puheesta oli, että se yritti lepyttää protestimielialaa, mutta harva kommenttaattori uskoi luvattujen poliittisten uudistusten toteutuvan. En usko siihen itsekkään. Minä, kuten moni muukin länsimaista demokratiaa Venäjälle toivova, asetti varovaisia toiveita Medvedevin kaudelle. Hänen retoriikkansa oli raikas tuulahdus verrattuna Putinin omahyväiseen uhitteluun. Aika kului ja tekojen sijaan saimme vain lisää kaunista puhetta uudistuksista ja modernisaatiosta.

Suomalaisessa julkisessa keskustelussa puhutaan usein siitä, mitä venäläiset oikeasti tahtovat. Esiin vedetään aina kyselytulokset, jotka kertovat meille, että huomattavasti useampi venäläinen toivoo vahvaa johtajaa kuin demokratiaa. En ymmärrä miksi nämä kaksi asiaa nähdään toistensa vastakohtina. Oletetaan hetkeksi että Medvedev tosiaan tarkoitti mitä hän sanoi. Oli selvää ettei maa ollut menossa siihen suuntaan mihin hän toivoi ja tämä kehitys huipentui joulukuun vaaleihin. Vahva johtaja olisi voinut erottaa pääministerin ja keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan, hajoittaa uuden parlamentin. Jos maa tosiaan hänen mielestään tarvitsee poliittisen järjestelmän muutosta, vahva johtaja olisi yrittänyt pysyä vallassa ja toteuttaa nämä uudistukset. Sen sijaan Medvedev käyttäytyi kuin herrasmies: Hän toteutti lupauksensa Putinille, pysyi loppuun asti lojaalina ja täytti hänelle asetetun tehtävän.

Nyt, reaktiona protestimielialalle, valtatandemi lupaa meille poliittisia uudistuksia. Ei nyt, eikä heti, mutta joskus. Näihin sanoihin on sisäänrakenettu tietynlainen ehto: Nykyisessä järjestelmässä valittu parlamentti ja kohta valittava presidentti pysyvät vallassa, huolimatta siitä kuinka epälegitiimeina pidätte tapaa jolla heidät valittiin. Seuraava retorinen kysymykseni on ehkä idealistinen tai sitten vain banaali: Millä oikeudella vallassaolevat panttaavat kansalaisille perustuslaissa taattua oikeutta valita hallitsijansa?

Kuten huomaatte, näkemykseni Venäjän valtaduosta on kovin kyyninen. Kyynisyys onkin venäläisen poliittisen keskustelun ydin. Suomessa poliittisten puolueiden välillä vallitsee laaja konsessus hyvinvointivaltiosta ja demokratiasta. Arvot ja keinot vaihtelevat, mutta hyvin harvoin puolueet poliittisen kentän vastakkaisilta laidoilta epäilevät toistensa motiiveja toimia suomalaisten parhaaksi. Venäjällä vallassaoleva puolue sanoo opposition olevan lännen kätyreitä, jotka haluavat päästää ryöstämään Venäjää valtaan päästyään. Oppositio on sitä mieltä, että vallassaoleva puolue on loinen, joka riistää kansalaisia korruption avulla. Jokainen on poliittinen ryhmä on sitä mieltä, että ainoastaan heillä on vilpitön motiivi. Näistä lähtökohdista Venäjällä on hyvin vaikeaa käydä poliittista keskustelua konkreettisista päätöksistä.

Mutta palatkaamme vielä Medvedevin linjapuheseen. Hän jatkoi Putinin linjalla, jossa mielenosoittajia kuvaillaan "ääriaineisten" ja lännen pelinappuloiksi. Toisaalta, puheen eri kohdassa, hän totesi, että mielenosoittajia on kuultava. Mielestäni tässä on räikeä ristiriita. Minkä takia valtion johdon olisi kuuneltava ääriaineksia tai vieraan vallan agentteja?

Putinin ja Medvedevin viimeaikaiset puheet ovat olleet täynnä linjauksia: uusien puolueiden on annettava rekisteröityä, aikavyöhykeuudistus on kumottava, kuvernöörivaalit on palautettava, valtakunnallisesta ykköskanavasta on tehtävä valtiollinen. Putin lakkautti kuvernöörivaalit ja sanoi ettei niitä tulla näkemään Venäjällä ainakaan sataan vuoteen. Vuoden 1999 duuman vaaleissa oli ehdolla 26 puoluetta. Ykköskanava oli valtiollinen ennen vuotta 2002. Pitäisikö venäläisten antaa Putinin ja hänen lähipiirin antaa jatkaa virheistään oppimista vai olisiko jo aika kokeilla jotain muuta?

Korruptio tappaa.

2011-12-19T17:00:00.002+01:00

Venäjällä eilen uponnut porauslautta on vienyt mukanaan toistakymmentä ihmishenkeä. Helsingin Sanomat kertoi: "viranomaiset epäilevät turvallisuusmääräysten rikkomista". Itse onnettomuudesta on vielä liian aikaista sanoa mitään, enkä ole millään tavalla siihen pätevä. Haluasin kuitenkin tarttua tuohon hesarin lauseseen. Kun sen kirjoittaa auki ja palauttaa kaiken sen sisällön mikä käännöksessä on menetetty, saamme läpileikkauksen Venäjän nykyisen hallintosysteemin vioista.

Aina kun Venäjällä tapahtuu useita kuolonuhreja vaativa onnettomuus heti ensimmäisten uutisten yhteydessä viestintävälineet kertovat, että paikalliset tai valtakunnalliset syyttäjät ovat aloittaneet rikostutkinnan, useinmiten muita viranomaisia vastaan. Suomessa asioita tutkii poliisi tai joskus onnettomuustutkintalautakunnat ja syyttäjät päättävät sitten tutkinnan perusteella ketä syytetään ja mistä. Tapaukset, joissa kuolonuhreista ovat syytettynä virkamiehet tai yrittäjät ovat kovin harvinaisia. Venäjällä taas oletusarvo on, että joku viranomainen tai yrittäjä on syyllinen lain rikkomiseen.

Otetaan esimerkeiksi kaksi viimeaikaista onnettomuutta: Bulgaria-laivan uppoaminen Volgajoella ja yökerhopalo Permissä. Molemmissa tapauksissa suuri kuolonuhrien määrä johtui turvallisuusmääräysten laiminlyönneistä. Ongelma ei ole lainsäädännön puutteissa, ne ovat monissa tapauksissa huomattavasti tiukemmat kuin vaikkapa Euroopassa. Ongelma on siinä, että viranomaiset käyttävät lainsäädäntöä ensisijaisesti lahjusten saamiseen. Tarkastuksia tehdään usein, kerätään rahat ja annetaan puhtaat paperit. Silloin tällöin tapahtuu onnettomuus ja ihmisiä kuolee. Lehdistö tutkii asiaa ja lainsäädäntörikokset ovat ilmeisiä. Tutkitaan viranomaisten papereita ja huomataan, että tarkastukset on tehty, mutta näitä ilmeisiä puutteita ei olla huomattu. Asianomaisesta yrittäjästä ja viranomaisesta tulee julkisuudessa syntipukkeja, järjestelmän mätiä omenoita.

Koko järjestelmä on kuitenkin mätä.Viranomaisten määrä on Venäjällä kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta kahteen miljoonan. Joka vuosi maan listasijoitus korruptiovertailussa on laskenut. Valtio on kyselyissä todettu nuorten ykkösvaihtoehdoksi tehdä uraa. Jokainen haluaa palan kakkua. Oikeuslaitos, syyttäjät, poliisi, tulli ja lupaviranomaiset, kaikki toimivat omassa verkostossaan ja jakavat voitot. Ja koska kaikki mukana olevat hyötyvät järjestelmästä, he myös pyrkivät säilyttämään sen.

Ikävien tapausten sattuessa valtapuolueen kansanedustajat ehdottovat uusia lakeja. Valtion johtokaksikko vannoo korruption vastaisen taistelun jatkuvan. Tätä olemme nyt seuranneet sivusta viimeiset kaksitoista vuotta ja alkaa olla selvä, että joko hallinto ei oikeasti yritä kitkeä korruptiota tai he ovat täysin epäpäteviä ongelman hoitoon. Kummassakaan tapauksessa heidän ei pitäisi enää olla vallassa.

"Keskustelut Putinin kanssa. The Jatko-osa"

2011-12-15T20:37:00.000+01:00

Tänään "Rossija"-tv-kanava näytti neljätuntisen shown, jossa Putin vastasi suorassa lähetyksessä kansan syvien rivien kysymyksiin, joista osa tuli netin ja osa suorien puheluiden kautta. Putin aloitti tämän käytännön jo ollessaan presidentti, ja ikäänkuin korostaakseen Venäläisen politiikan keskittymisetä henkilöihin instituutioiden sijaan, tämä haastattelutuokio seurasi Putinia pääministeritehtävään. Häneltä kysytään ohjelmassa yllättävän tiukkoja kysymyksiä, muttei tietenkään mitään raskauttavaa, kuten uteluita henkilökohtaisesta omaisuudesta. Ja Putin saa aina viimeisen sanan, kysymystä seuraa aina hänen vastaus ja asia on loppuunkäsitelty. Kelpaisi varmasti Suomenkin pääministerille viiden tunnin hypetetty show YLE:n kakkosella.

Käännän (vapaa ja tiivistävä suomennos) teille tässä pari näytettä Putinin verbaaliakrobatiikasta, ja koska olen pikkusieluinen narsisti, sisällytän myös oman kommenttiraidan.

Kysymsys internetistä: "Opposition on pitänyt vaaleja epärehellisinä, mitä mieltä te olette?"

Putin: "Oppositioon jäävät ovat aina tyytymättömiä tuloksiin... Mitä tulee rehellisyyteen tai epärehellisyyteen, oppositio esittää tälläisiä väitteitä kaikissa maissa, kyse on vain siitä miten nämä väitteet esitetään. Kyse on poliittisesta kulttuurista.

Ai ihan jokaisessa maassa oppositio väittää vaaleja vilpillisiksi? Siis ihan oikeasti? Tiedän, että Suomessa "Köyhien asialla"-puolue on myöskin tälläisiä väitteitä esittänyt, mutta ovatko nämä nyt keskenään verrattavissa olevia asioita?

Juontaja: "Tässä on vielä kysymys vaaleista nettisivuiltamme: Mielenosoituspäivänä Moskovassa ihmiset pitivät vaatteissaan valkoisia nauhoja, joiden on sanottu symboloivan jopa seuraavaa "värillistä" vallankumousta. Mitä mieltä olette tästä näkemyksestä."

Putin: "Kuten jo sanoin, en juurikaan ajattele mainittuja tapahtumia. Minusta tuntuu, että olisi syytä jatkaa poispäin tästä aihealueesta. On varmasti paljon mielenkiintoisempia kysymyksiä."

Juontaja kuitenkin sanoo, että aiheseen joudutaan palamaan jossei sitä käsitellään loppuun, niinpä Putin suostuu vastaamaan ja kertoo, ettei aluksi tajunnut tv-lähetystä katsoessaan mistä valkoisissa nauhoissa on kyse. Hän näki väärin ja kuvitteli valkoisten nauhojen olevan aukirullattuja kortsuja ja päätteli kyseessä olevan mielenosoituksen AIDS:ia vastaan. Myöhemmin hän ilmeisesti sai tietää mistä oli kyse. Putinin mielestä on tärkeää, että ihmiset saavat osoittaa mieltään, mutta hänen mielestään oli selvää, etteivät nämä protestit syntyneet itsestään [kansalaisyhteiskunnasta] ja että kyseessä oli yritys horjuttaa yhteiskuntaa. Hän myös totesi tietävänsä osan osallistuneista saaneen rahaa läsnäolosta.

Kansanedustaja Makarov: "Presidentin tehtävä oli vuonna 2000 selvä, maa oli sisällisodan partaalla ja tämä ongelma piti ratkaista. Tänä päivänä se on ratkaistu... Nyt olette jälleen presidenttiehdokas. Ketä edustatte? Mikä on syy ehdokkuudellenne?"

Putin: "Mitä tulee valtion yhtenäisyyden säilyttämisen ongelmaan, en voi olla samaa mieltä siitä että se olisi ratkaistu. Tärkein on kyllä tehty: separatismi ja terrorismi ovat tukahdettu. Mutta katsokaa mitä tapahtuu vieläkin Kaukasuksella... Riittää kun helittää otetta vähän, niin monet tulevat ymmärtämään mitä "päivänpolitiikan haasteet" merkitsevät käytännössä. Silloin ei mennä aukiolle osoittamaan mieltä, vaan luotisateeseen taistelemaan terrorismia vastaan. Silloin kysymys ei ole siitä, kuinka paljon eläkkeitä tai palkkoja on korotettava, vaan siitä, nostetaanko eläkeikää ja miten taistellaan korkeaa työttömyyttä vastaan, niinkuin on tapahtunut Yhdysvalloissa ja Euroopassa."

Tässä tuli täyslaidallinen teemoja mitä venäläiset saavat kuulla kyllästymisen saakka ensi kuukausina. Ensinnäkin Putin uhkailee suoraan, että hän on turvallisuuden viimeinen tae. Ilman häntä Kaukasus syttyy tuleen ja terrorismi peittää maan. Tämä tietenkin kuulostaa hyvältä kun ei ole vapaata lehdistöä muistuttamassa, ettei terrorismi ole hävinnyt Venäjältä minnekkään, kahden viime vuoden aikana terroristit ovat iskeneet onnistuneesti Moskovan metroon ja Domodedovin lentokentälle. Ja Kaukasus on muutenkin tulessa. Myöhemmin haastattelussa Putin syytti Yhdysvaltoja Gaddafin murhaamisesta. Ottaen huomioon, että venäläisten historitsijoiden mielestä Gaddafi tuki Tshetshenian kapinallisia sanallisesti, rahallisesti ja lähettämällä kouluttajia. Oli kai kohteliasta kiittää?

Toiseksi Putin pelaa talous-korttia. Kaksitoista vuotta korkeita öljynhintoja ovat näkyneet tavallisen ihmisen kukkarossa, mutta ei Putinin ansiosta vaan hänestä huolimatta. Todennäköisesti kuka tahansa USA:n tai Euroopan asukas valitsee mielummin marginaalisesti korkeamman työttömyyden kuin kolmen euron keskituntipalkan tai Afrikkalaisen elinaikaodotteen.

Putin vastaa kysymykseen korruptiosta: "Tämä on todellinen, erityisesti siirtymätalouksia koskeva ongelma... Se on olemassa ja siitä on päästävä eroon."

Jännittävää, että Venäjän korruptio-ongelma on pahentunut vuosi vuodelta Putinin kaudella, poikkeuksena viime vuonna kun se parani Transparency Internationalin mukaan marginaalisesti. Luulisi, että sille olisi voitu jotain tehdä tässä ajassa.

Venäjän poliittista tekniikkaa

2011-12-14T21:08:00.000+01:00

Edellinen kirjoitukseni mielenosoitusten uutisoinnista oli jälkikäteen ajateltuna yltiöoptimistinen. Venäjän politiikan kommentaattorit tarttuivat samaan aiheseen. Konsessus oli, että mielenosoituksen uutisointi ykkösuutisaiheena oli hyvin poikkeuksellista, mutta ohjatun median oireet näkyivät siinäkin. Kuvamateriaalissa olivat yliedustettuina monarkian kannattajat, anti-kapitalistit ja kommunistit. Kaksi ensimmäistä ryhmää ovat hörhöjä, joilla ei ole kannatusta. Kommunistit ovat kyllä suurin "oppositio"puolue, mutta määrällisesti heitä oli mielenosoituksessa hyvin vähän.

Kommunistit, kuten muukin pseudo-oppositio olivat ilmeisesti alussa vähän hämillään siitä, että Yhtenäinen Venäjä menetti kahden kolmasosan enemmistön parlamentissa, minkä seurauksena kommunistit saavat puheenjohtajuuden tietyissä valiokunnissa ja joutuvat tekemään oikeita lakialoitteita. Hämmennys loppui lyhyeen kun kommunistit ja sarkastisesti nimetetty äärinationalistinen populistipuolue "liberaalidemokraatit" saivat ohjeet Kremlistä: heidän mielestä viime lauantain mielenosoitus oli suoraan CIA:n tekosia. Mahtavat olla kateellisia jenkkien tiedustelupalveluille, kun nämä saavat 60 000 ihmistä liikkeelle Moskovan keskustassa samaan aikaan kun Venäjän omat vakoojat ovat niittäneet mainetta lähinnä ulkonäöllään, eivät niinkään saavutuksillaan.

Mielenosoituksen tv-uutisoinnissa puuttui oli editoitu myös siellä useinmiten toistettu iskulause: "Venäjä ilman Putinia." Putinin kritisoiminen on valtamediassa edelleen tabu. Kommersant-lehden viikkoliitteen toimittaja sai potkut, kirjoitettuaan jutun, joka kävi läpi vaalivilppitodisteista. Pahin rikkomus oli ilmeisesti jutun kuva hylätystä äänestyslipusta jossa luki vapaasti suomenettuna: "Putin painukoot vittuun.". Samana päivänä mielipidetutkimuslaitos, jonka pääasiallinen asiakas on presidentin kanslia, ilmoitti etteivät he enää julkaise viikkottaisia tiedotteita poliitikoiden suosiosta. Samaan aikaan Venäjän federaation turvallisuusneuvosto pohtii ääneen pitäisikö sosiaaliseen median vapauteen puuttua.

Tätä Putinin koneisto on tehnyt viimeiset 11 vuotta, venäjänkielessä sille on jo oma sana: "polit-teknologia". Vapaasti suomenettuna se tarkoittaa poliittisen järjestelmän teknistä suunnittelua. Ensin johtava vaalivirkamies Tšurov toteaa meille, että lukuisat vaalivilppiä todistavat videot ovat kuvattu studioissa. Herää kysymys että kuka on kaiken tämän takana. Esiin vedetään nationalistinen uhkakuva, Venäjä vihollisten ympäröimänä. Tähän temppuun Venäjän despotit ovat turvautuneet aina, Neuvostoliitonkin propaganda alkoi puhua "äiti venäjästä" ja "suuresta isänmaallisesta sodasta" kansainvälisen työläisliikkeen sijasta kun häviö Natsisaksalle alkoi olla yhä todennäköisempi. Niinpä Putin ja pseudo-oppositio kertovat, että mielenosoitukset ovat lännen järjestämiä. Valtakoneisto tietää, ettei tämä ole totta, muuten he esittäisivät todisteita tai aloittaisivat oikeudenkäyntejä maanpetoksesta. Heille riittää pelottelu, joka tuo heille ääniä ja legitimaation kansankunnan suojelijoina. Samanaikaiseisesti on olemassa kaupunkilaisväestö, joka on matkustellut ulkomailla ja jolla on pääsy internettiin. He eivät enää usko eivätkä jaksa tarinoita kaikenvoipaisesta ja kaiken takana olevasta Suuresta Saatanasta. Tälle yleisölle yritetään syöttää heidän omien medioiden kautta sanomaa: Venäläiset massat ovat kansallismielisiä idiootteja. Olemassaolevan systeemin kaatuminen johtaa siihen, että menetätte ne oikeudet joiden laajentamista vaaditte. Putin on länsimaalaisen oikeusvaltion viimeinen linnake Venäjällä.

Edellämainittu sanoma on toiminut aikaisemmin. Nyt Putinin hallintoa on kuitenkin observoitu 12 vuotta, eivätkä puoluetonta tietoa saavat kaupunkilaiset enää usko satuja. Ei ole sattumaa, että Moskovassa on tällä hetkellä enemmän mellakkapoliiseja kuin Afganistanissa oli neuvostosotilaita. Propagandalle ja polit-teknologialle annetaan mahdollisuus, mutta voimankäytön mahdollisuus säilyy. Medvedev on jo kertonut, että länsimaiden mielenpide on Venäjälle yhdentekevä. Seuraavan neljän kuukauden tapahtumat ovat ratkaisevia Suomen naapurimaan kannalta.

Mielenosoitukset on pidetty - mitä nyt?

2011-12-12T10:40:00.001+01:00

Lauantaina käväisin päivällisellä vanhempieni luona. Vanhempani muuttivat Suomeen päälle kolmekymppisinä, joten he eivät voisi kuvitella luopuvansa venäläisen television katselusta vaikka heidät paistettaisiin voissa. Näiden visiittien yhteydessä meillä on tapana katsoa Venäjän valtakunnallisten kanavien uutislähetyksiä. Nämä kanavat eivät kertoneet lainkaan mielenosoituksista ja pidätyksistä Moskovassa kolmeen päivään niiden alettua. Tärkeimmät uutisjutut olivat menneiden vaalien tulokset, levottomuudet Ateenassa ja NASA:n löytämä maantapainen planeetta. Torstaina televesio viimeinen mainitsi mielenosoitukset lähetyksen loppupuolella. Näkökulmana oli mielenosoituksesta aiheutuneet liikenneruuhkat ja tyytymättömät autoilijat. Ymmärrettävästi odotukset sen suhteen, että näkisimme miten lauantaiksi suunnitellut mieleenosoitukset sujuvat, olivat hyvin alhaalla. NTV-kanavan pääuutislähetyksen ainoa aihe oli kuitenkin mielenosoitus Moskovassa. He kertoivat siitä hyvin puolueettomasti, näyttivät ihmisten haastatteluja ja banderolleja, jotka kaikki olivat hyvin epämairittelevia valtaapitäviä kohtaan. Vanhempani katsoivat lähetyksen ensimmäiset kymmenen minuuttia täysin hiljaa, ikäänkuin pienessä shokissa. Se oli ymmärrettävää, kuukauden verran ennen vaaleja kaikki lähetykset olivat käytännössä tositv:tä Medvedevin ja Putinin päivän sankariteoista, tässä lähetyksessä heitä ei mainittu sanallakaan. Isäni liikuttui, ehkä hänelle tuli mieleen vuoden 1991 tapahtumat kun hän itse oli osana kymmenien tuhansien ihmisten joukkoa Pietarin Talvipalatsin edessä vaatimassa demokratiaa.

Tähän tapaukseen tiivistyy moni Venäjän poliittisen järjestelmän erikoisuus. Väittelyn aiheena on usein se, onko Venäjällä sananvapaus ja vapaa lehdistö. Jos minun pitäisi vastata lyhyesti, sanoisin että sananvapaus on, lehdistönvapautta ei ole. On selvää että Kreml valvoo hyvin tiukasti mitä suuren yleisön saatavilla oleva media raportoi, mutta paikalliset radioasemat ja nettijulkaisut saavat kirjoittaa mitä haluavat. Myös eräs moskovalainen TV-kanava raportoi jatkuvasti mieleenosoituksista ja kutsui tunnettuja aktivisteja ja virkamiehiä kommentoimaan tapahtumia suorassa lähetyksessä. Heidän katsojalukunsa viisinkertaistuivat viikon aikana, mutta he menettivät yhden katsojan - presidentti Medvedevin twitter-tili lakkasi seuraamasta tv-kanavaa.

Herää kysymys, mikseivät vanhempani tai venäläisten enemmistö ylipäätänsä hae uutisiansa sieltä, missä ne ovat riippumattomia? Suomalaisessa mediassa kiinnitetään huomiota usein sosiaalisen median tapahtumiin ja trendeihin tapahtumien osalta, mutta se ei edusta koko kuvaa. Venäjällä voidaan katsoa olevan kaksi puoluetta: internet-puolue ja tv-puolue. Kaupunkilaiset, joilla on pääsy internettiin ja kaapelikanaviin, eivät kannata Yhtenäistä Venäjää, jonka kannatus suurissa kaupungeissa on alle 30%. Mutta vain reilulla kolmasosalla venäläisistä on pääsy internettiin ja suurella osalla heistä tämä mahdollisuus ei edes ole päivittäinen. Heidän ainoa tietolähteensä on TV- he ovat hyvin perillä valtatandemin sankarillisesta elämästä ja he äänestävät Yhtenäistä Venäjää.

Nyt telkkarissa on kuitenkin näytetty suuri tyytymätön väkijoukko. Se näytti puoluelippuineen ja banderolleineen feodaalisen keskiajan armeijalta, jossa jokaisella sotilaalla oli oman aatelisherran symbolit. Oli monarkisteja, kommunisteja, nationalisteja, anti-kapitalisteja ja länsimielisiä demokraatteja, mutta suurin osa oli ihan tavallisia ihmisiä. Näky oli selvässä ristiriidassa Putinin sanojen kanssa, joiden mukaan kaikki mielenosoitukset ovat Yhdysvaltojen käsialaa. Putinin uskottavuus on muutenkin kärsinyt viime aikoina. Jo vuosi sitten häneltä kysyttiin usein kumpi tandemin osapuoli asettuu ehdolle presidenntivaaleissa ja hän vastasi aina, että hän ja Medvedev keskustelevat asiasta kun se on ajankohtaista ja päättävät asian silloin. Syksyllä saimme kuulla että päätös oli tehty jo neljä vuotta sitten. Jomman kumman lausunnon oli siis oltava valetta.

Kansalaisliike lauantain mielenosoituksen takana on asettanut valtaapitäville kahden viikon aikarajan toteuttaa vaatimuksensa uusista vaaleista. Tätä ei tule tapahtumaan. Muistatte varmasti Ukrainan oranssin vallankumouksen vuonna 2004. Vilpillisillä vaaleilla valittu presidentti pakotettiin uusimaan vaalit ja hän kärsii uusinnassa rökäletappion. Tämä ei ole hyväksyttävä vaihtoehto valtapuolueelle. Uudet vaalit ilman vilppiä merkitsevät tappion lisäksi todistetta edellisien vaalien vilpistä, kun taas uudet vaalit samoilla menetelmillä vain lisäävät kansan raivoa. Näen ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että vaatimukset yritetään hiljentää kuoliaiksi. Näön vuoksi erotetaan muutama epäsuosittu kuvernööri ja virkamies alueilta, joissa Yhtenäinen Venäjä sai vain vähän ääniä. Tämä tapahtumaketju on jo alkanut kun Vologdan alueen kuvernööri on ilmoittanut erostaan.Kaupunkilaisten annetaan marssia vielä 24. päivä joulukuuta, sen jälkeen alkavat juhlapyhät kun venäläisillä on 10 vapaapäivää putkeen ja poliittiset huolet jäävät taka-alalle. Juhlien jälkeen kaikki mielenosoitukset kielletään ja hajotetaan kuten aina aikaisemminkin. Siirrytään presidenttivaalien odotukseen, joissa Putinin on päätettävä turvautuuko hän jälleen vilppiin välttyäkseen toiselta kierrokselta.

Vaalien uusimisessa olisi vähän järkeä paitsi Yhtenäisen Venäjän, myös demokratian kannalta. Jos koko poliittista systeemiä jossa pienpuolueita ei päästetä vaaleihin ei muuteta, vaihtoehdot pysyvät samoina. Viime sunnuntain äänestyksessä moni äänesti oppositiopuolueita vastalauseena Yhtenäiselle Venäjälle, mutta moni äänestää myös Yhtenäistä Venäjää ja erityisesti sen valtatandemia vastalauseena olemassaolevalle oppositiolle. En ole tästä ylpeä, mutta en itsekkään ole vakuuttunut että kommunistit tai "liberaalidemokraatit" Venäjän johdossa olisivat parempia. Venäjällä sanotaan olevan kahdenlaista oppositiota: systeemin sisäistä ja ulkopuolista. Systeeminsisäinen oppositio, eli käytännössä ne puolueet, jotka nyt pääsivät parlamenttiin ovat helposti Kremlin käskyteltävissä. Tälläkin hetkellä nämä opportunistit yrittävät istua kahdella pallilla vaatimalla uusia vaaleja vilpin takia, mutta yhtäaikaisesti legitimoivat nämä samat vaalit ottamalla vastaan kansanedustajamandaatit ja pohtimalla ääneen yhteistyötä valtapuolueen kanssa. Ihmisten rauhallinen käytös ja yritys purkaa turhautumistaan valtapitäviin ensisijaisesti vaalien kautta kertoo asenteesta tilanteeseen. Venäläiset eivät halua vallankumousta ja tätä sanaa pyrittiin välttämään lauantain mielenosoituksessa. Mutta niin kauan kuin Putinille ei ole löytynyt vaihtoehtoa, mieltä voi osoittaa kuolleen matemaatikon ja hänen keksinnönsä puolesta:

"Normaalijakauman puolesta."

"Emme usko Churovia, uskomme Gaussia!"

"Gaussia et voi huijata!"

Russian legislative elections 2011 - statistical evidence of vote fraud.

2011-12-10T10:04:00.001+01:00

You probably have heard about alleged vote fraud in the Russian legislative election 2011. You might even have seen videos about cases of vote rigging. The ruling party dismisses allegations, because even if some of the cases may have been proven, there are too few of these cases to jeopardize the legitimacy of the whole election. Some of the opposition disagrees with this and is taking it to the streets. There were over 95000 polling stations in the election and of course election observers were not present in all of them. So few Russian citizens wondered if there would be some statistical support to the claims of systematic vote rigging. I have gathered information from three different Russian blog-posts that present such statistics. There are thousands of different reasons that can slightly alter the vote turnout at any given polling station. Some of these reasons affect the turnout positively, some of them negatively, but since the reasons are mainly random it is extremely unlikely that the turnout of a certain polling station differs a great deal from the average turnout of the elections. Usually when you plot the polling station by their turnout percentage you get a Normal distribution . Here's a picture:

In the above picture the X-axis shows vote turnout and the Y-axis shows amount of polling stations. From left to right the four curves represent Mexican legislative election 2009, second round of Polish presidential election in 2010, Bulgarian legislative election in 2009 and Swedish legislative election in 2010. Tendency towards a normal distribution is obvious. Now let's take a look if Russian elections in 2011 follow the same logic:

You can see the normal distribution all the way to the 55% turnout. Then something strange happens. For some reason turnout significantly larger than the mean is far more likely than turnout significantly lower than the mean. This cannot be explained by existence of very small polling stations since the results are weighted. So maybe it's just one of those Russian things like excessive alcohol consumption. Let's take a look at the previous four election in Russia:

The pale brown curve is for the 2003 legislative election, the dark brown curve is for the 2007 legislative election, the light blue curve is for the 2004 presidential election and the dark blue curve is for the 2008 presidential election. Once again we observe normal distribution until the 55% turnout mark. But take a look at those spikes at 70%, 75%, 80%, 85%, 90% and 98%! There are two ways to explain this. First explanation is that for some unknown reason voters of large amount of polling stations coordinate their actions by setting a target turnout. The second explanation is that there is systematic vote fraud at some of the polling station with specific target amount of votes. Take for example the 98% spikes in the curves. Imagine that you are committing a vote fraud. You don't want to get caught and 100% turnout is easily proven false as soon as one of the citizens of the area tells that he didn't vote since he was out of town. So, since you live in Russia and not North Korea, you make the turnout 98%. Take for example the 2011 legislative election in Chechnya: the turnout is 93.31% and 99.48% of votes go to United Russia party. One could use the argument that the even percentage spikes are there because of very small polling stations. In a polling station with 20 voters all of the possible turnout outcomes end with 5 or 0. But there are not that many small polling stations, and even if there were, you would expect the similar spikes at polling stations with low turnout.

So, now that we concluded that there is something fishy about Russian election, the next question is who benefits from this? The opposition blames the United Russia party, which holds the majority of lower and higher house parliament, as well as the presidential seat. United Russia denies vote fraud. Accusing opposition of vote rigging would take away the legitimacy of the election and if you're the one in power you don't want to do that. One might ask why would United Russia, Putin or Medvedev resort to vote fraud despite the fact that they are truly popular in Russia and would get a majority or close to a majority of parliament seats/votes even without the fraud. That is a fair question, but politics is a game that has wide array of possible outcomes, not just win or lose. It is a completely different thing to do what you want when you can claim a mandate of 80% of the people instead of just half. But is there evidence that the United Russia is benefiting from vote fraud? Imagine that you are going to a polling station and that you already know who are you going to vote. At the door to the polling station you find out that the turnout there is already over 40%/60%/80%. Does that influence your vote? Probably not. Let's take a look the next picture.

Picture on the left is about Russian legislative election 2007, the second picture is from Moscow city parliament election in 2009. Every dot represents the amount of votes that a party had at a polling station. The X-axis is for turnout of the polling station and the Y-axis is for the percentage of votes a party had at that station. Different colors represent different parties. Take a guess what party the purple dots represents. That's right, United Russia. Now lets take a look at the 2011 election results from Moscow:

The Y-axis is for the amount of polling stations, the X-axis is the vote percentage. We see curves for five different parties, four of them are close to the normal distribution curves and one of them belongs to the United Russia. You see two spikes: one at 30% which is what surveys predicted for United Russia and one at 50-55% which is what was probably United Russia's own target. Now the vote result in the city of Magnitogorsk:

This is a curve of United Russia votes in Magnitogorsk, a South Russia city with a population of 400000. I guess the people there are really divided or something. And then there's the last picture about the correlation between the vote turnout and the vote percentage of United Russia:

In conclusion, I would say that the vote fraud was definitely there, but it's to early to tell how much it affected the result. United Russia would probably have been the biggest party even without the fraud. But that's not the point. The point is that a rigged election does not give legitimacy to the new Duma. Even without the vote fraud there's still the issue of not allowing all opposition parties to take part in the elections and the lack of freedom of press. I, as a citizen of Russia voted in these elections at a Russian embassy in Helsinki. Yabloko party received 25% of the votes here, 22 points more than in Russian regions while United Russia got less than 20%. Is it because people with more "western" views are more likely to migrate from Russia or because of the free press here? That is a topic for a whole other discussion.

References: http://lenta.ru/articles/2011/12/06/elections/
http://esquire.ru/elections
http://eugenyboger.livejournal.com/4514.html
http://eugenyboger.livejournal.com/5057.html#cutid1

Venäjän vaalit 2011: Miksi valtapuolueen kannatus laski?

2011-12-10T00:43:00.001+01:00

Lainataakseni vapaasti Forbes-lehden venäläisen version päätoimittajaa: "Voit uskotella ihmisille, että Yhdysvallat ja Eurooppalaiset ovat vihollisia, mutta et valhdella että rakennamme teitä, kouluja ja sairaaloita. Ihmiset näkevät todellisuuden" Käytän edellisen postauksen saamaa suosiota häpeilemättä hyväkseni ja julkaisen tässä vuoden 2010 lopulla kapitaali-lehdessä ilmestyneen tekstini, joka esittää muutamia tilastoja Venäjän tilasta ja sitä kautta selittää vuoden 2011 vaalitulosta.:

Jyrki Katainen aiheutti 2010 elokuussa pienen kohun toteamalla ettei Venäjä ole suurvalta. Provokaattorikin oli kovin pahoillaan Jyrkin lausunnoista - sanoja "Venäjä" ja "suurvalta" ei pitäisi käyttää samassa lauseessa edes negaation kautta. Venäjä on kehitysmaa ja sitä on arvioitava kehitysmaiden kriteereiden mukaan. Kaikki tekstissä esitetyt tilastot ovat oikeita ja ajankohtaisia. Jyrki, saat luvan käyttää niitä mieleesi mukaan.Ensimmäinen asia joka tulee mieleen sekä kehitysmaiden ongelmista, että Venäjästä, on korruptio. Transparency Internationalin vuoden 2010 maalistauksen mukaan Venäjä on jaetulla sijalla 154 174:stä maasta. Listauksen mukaan Venäjä on korruptoituneempi kuin Pakistan ja Zimbabwe, yhtä korruptoitunut kuin Kongo ja Laos, mutta sentään vähän parempi kuin Tshad tai Angola. Eikä kehitys näytä hyvältä. Venäjän sijoitus on liukunut hitaasti alaspäin sitten vuoden 1998 kun listauksia alettiin julkaista. Venäjän Federaation julkisen talouden valvontaviraston johtajan mukaan varovaisin arvio korruptioon menevästä valtion budjetista on kaksikymmentä prosenttia. Vuonna 2009 tämä tarkoittaa 32 miljardia dollaria. Tästä saadankin mukava aasinsilta toiseen kehitysmaita ongelmaan: infrastruktuuriin.Moskovan ympärille rakennettavan kehätien hinta per kilometri on suunnilleen sama kuin Le Mans-kanaalin alle rakennetun rautatietunnelin. Vuonna 1999 yksi kilometri valtion rakennuttamaa moottoritietä maksoi noin miljoona dollaria. Vuonna 2009 kilometri kustansi jo 6,3 miljoona dollaria (molemmat luvut 2008 dollareissa). Vastaavat luvut Kiinassa ja Brasiliassa ovat 3 ja 3,6. Maailmanlaajuisen laman vuoksi tierakennusbudjetti on leikattu käytännössä nollaan. Tämä ei lupaa kauhean hyvää tulevaisuutta maalle, jolla on kilometreissä mittattuna vähemmän päällystettyä kahden kaistan autotietä kuin Suomella ja jolle huono infrastuktuuri aiheuttaa liikkenneministeriön mukaan 1,5% BKT:n kokoiset tappiot vuosittain.Mutta ehkä Venäjällä tienrakennus maksaa, koska valtio välittää kansalaisistaan ja haluaa taata näiden turvallisuuden (kts. Georgian sota)? Venäjällä tapahtuu vuosittain 25,2 liikennekuolemaa sataa tuhatta asukasta kohden. Suomessa vastaava luku on 6,5, mutta ei ole reilua verrata kehitysmaata ja maailman parasta paikkaa elää keskenään. Otetaan vertailukohdaksi ns. BRIC-maat, joihin Venäjä katsoo oikeutetusti kuuluvansa. Brasilian, Kiinan ja Indonesian tiekuolemaluvut ovat vastaavasti 18,3; 16,5 ja 16,2. Melko masentavia tilastoja. Ehkä tämän takia 41000 ihmistä tekee vuosittain itsemurhan Venäjällä, tuplasti enemmän kuin Euroopassa ja 3-4 kertaa enemmän kuin muissa BRIC-maissa väkilukuun suhteutettuna.

Toisaalta itsemurha saattaa olla vähemmän riskialtis ratkaisu kuin eläminen maassa jossa kuolee vuosittain 20/100 000 asukasta väkivaltaisen rikoksen seurauksena. Tämä on 35% enemmän kuin Meksikossa, jonka väkivaltaisesta huumesodasta olemme saanet viime päivinä lukea. Suurin osa väestöstä suosii kuitenkin hitaita itsemurhamenetelmiä. Virallisten tilastojen mukaan Venäjällä kulutetaan 10,3 litraa puhdasta alkoholia vuodessa per asukas. Tämä on kuitenkin vain laillisesti myydyn alkoholin käyttö. WHO:n ja Venäjän julkisesta terveydenhuollosta vastaavan ministerin mukaan oikea lukema lienee noin 18 litraa, mikä tarkoittaa että Venäjällä ryypätään lähes tuplasti verrattuna sellaisiin kohtuullisen kulutuksen maihin kuin Suomi tai Irlanti. Ja eihän ryyppy maistu jossei päälle saisi vetää röökiä. Venäjällä kulutetaan seitsemänneksi eniten tupakkatuotteita maailmassa.Syntyvyyden laskua pidetään yleensä positiivisena kehityksenä kehitysmaissa. Siitä seuraa ns. demographic windfall-tilanne, jossa koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmä pystyy tarjoamaan palveluitaan entistä suuremalle osalle väestöstä ilman mittavia investointeja, samalla kuin poikkeuksellisen suuri työläisväestö maksaa poikkeuksellisen pieniä veroja. Tämä ei päde Venäjällä, koska kapasiteettiä on aina ollut, tuotetut palvelut ovat vain aina olleet surkeita. Äsken esitettyjen tilastojen jälkeen kenellekkään ei voi tulla yllätyksenä, että venäläiset ovat hiljalleen muuttumassa uhanalaiseksi lajiksi. Venäläisen miehen elinaikaodote on n. 61 vuotta, eli kaksi vuotta vähemmän kuin Intiassa ja neljä vuotta vähemmän kuin Pohjois-Koreassa. Naisten elinajan odote on vähän alle 73 vuotta, eli vain hiukan vähemmän kuin muissa BRIC-maissa. Naiset eivät kuitenkaan millään halua synnyttää Venäjälle uusia kansalaisia paikkaamaan kuolleisuuslukuja, jotka ovat yhtä korkealla kuin Somaliassa ja Tshadissa. Venäjän on syntyvyydessä sijalla 154 kahdestasadasta maasta. Jopa Kiinassa, joka on tunnettu yhden lapsen politiikastaan on korkeampi syntyvyys. Ilmeisesti venäläiset naiset ovat täysin kauhuissaan siitä ajatuksesta, että heidän jälkikasvunsa joutuisi elämään samassa maassa kuin he. Keskimäärin jokainen nainen Venäjällä tekee kahdeksan aborttia elämänsä aikana. Kyllä, luit oikein: keskimäärin 8 aborttia per nainen. Venäjällä tehdään lähes kolme aborttia jokaista syntynyttä lasta kohti.

Naisten haluttomuutta lastentekoon ei ole vaikeaa ymmärtää. Allekirjoittanut ei pidä tasa-arvoa hyvänä kehityksen mittarina, koska se on mielestäni enemmän tavoite kuin keino. Mutta koska aihealue sopii tällä kertaa minun tavoitteisiin, heitän edellämainitun periaatteen roskikseen. Kuten olen aikaisemminkin tällä palstalla kirjoittanut, Venäjällä 36000 naista joutuu päivittäin kumppaninsa hakkaamaksi (kyllä, hakkaamaksi, ei Helsingin Yliopiston naistutkimuksen "pidit minun kädestä kiinni, vaikka en halunnut tai sanoit minulle rumasti"-väkivaltamääritelmä) ja 14000 kuolee vuosittain kotiväkivallan seurauksena.Ja jotta kurinpito- ja valvontavastuu ei lepäisi täysin aviomiesten harteilla, Venäjän korkein oikeus vahvisti vuonna 2009 lainsäädännön joka estää naisia harjoittamasta mm. palomiehen, metrokuljettajan, rahdin käsittelijän, teurastajan tai terästehdastyöläisen ammatia. Myös seksin myynti on kiellettyä, mutta tätä lainsäädäntöä ei ihan niin tarkkaan valvota.

Ainoa kriteeri jolla Venäjä näyttäisi pärjäävään BRIC-maiden vertailussa on BKT per capita. Tavallisesti BKT antaa melko hyvän kuvan tietyn maan elintasosta, mutta ei Venäjällä. Valtion talous on pahasti kuralla. Virallisesti Venäjä on valtio ilman velkaa. Vuonna 2010 Venäjän budjettialijäämä on n. 6,8% BKT:sta ja valtion eläkerahaston alijäämä on 3% BKT:stä. Suhteessa Kreikan tai Irlannin ongelmiin nämä luvut eivät kuulosta pahalta, mutta täytyy muistaa että Venäjä oli konkursissa vasta kaksitoista vuotta sitten jolloin suurin osa sen ulkomaanveloista kirjattiin alas. 2000-luvun korkeiden öljynhintojen aikana Venäjä keräsi itselleen maailman kolmanneksi suurimman valuuttavarannon, josta yli puolet heitettiin sitten harakoille vuoden 2008 syksyn aikana: Öljyn hinnan pudotessa, myös ruplan hinnan oli pakko pudota, mutta Venäjän valtion pehmensi usean kuukauden ajan tukiostoin ruplan pudotusta, jottei sen kansalaiset saisi ikäviä takaumia vuoden 1992 ja 1998 finanssikriiseistä. Toisin kun muissa maissa, Venäjällä valuutan hinnan lasku ei ole kolikko, jossa on kaksi puolta. Venäjä ei tuota mitään kulutus- tai investointitarvikkeita, joita muu maailma haluaisi ostaa. Itseasiassa Venäjä tuo jopa 40% elintarvikkeistaan ulkomailta ja muilla sektoreilla luku lähestyy sataa prosenttia. Edellä mainittu korruptio ja käsiin hajoava infrasturktuuri ovat päällimmäisinä syinä miksi esimerkiksi vaatteet ja kodin elektroniikka maksavat Venäjällä enemmän kuin EU:ssa, huolimatta siitä että palkkakustannukset ja kotitalouksien tulot ovat vain murto-osia EU:n vastaavista luvuista. Tämä selittää miksi muun maailman pelätessä deflaatiota Venäjän inflaatio pysyy kaksinumeroisena. Yritä siis ymmärtää naapurimaan asukkaiden hätää tänä vuonna kun huomaat heidän valtanneen Stockan uudenvuoden tienoilla.Venäjän talous on täysin riippuvainen öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnoista. Vuonna 1999 raaka-aineet olivat 44% Venäjän viennistä, vuonna 2009 luku oli 66%. Samalla aikavälillä teollisuustuotteiden vienti laski 11%:sta 5%:een. 2010 kesällä Venäjä ohitti aikaisemman ykkösen, Saudi-Arabian, öljytuotannossa. Tämä on harhaanjohtava tilasto, koska Saudi-Arabia noudattaa kartellin tuotantomääriä. Venäjä tuottaa niin paljon öljyä kuin pystyy, mutta useiden öljyalan analyytikoiden mukaan sen tuotanto on juuri nyt huipussaan ja alkaa laskea voimakkaasti 2010-luvun puolivälin jälkeen. Venäjä on systemaattisesti kansallistanut sen raaka-aineteollisuutta ja harva ulkomainen yritys uskaltaa enää pyrkiä markkinoille nähtyään mitä BP:lle ja Yukosille kävi. On tietenkin kätevää olla jakamatta voittaja kenenkään kanssa, mutta kun oma teknologinen osaaminen ja käsitys hyvästä liikejohtamisesta on kovin puutteellinen, niin ei voi tehdä mitään muuta kun imeä jo olemassa olevat lähteet kuiviin ja toivoa ihmettä sen jälkeen. Suurin osa potentiaalisista lähteistä, joista Venäjällä tiedetään sijaitsevat ikiroudan alueella, joilla öljyn kannattava poraaminen vaatii vähinttään yli 80$ tynnyrihintaa, ja tämänkään jälkeen tuotot eivät päätä huimaa.

Venäjän ahdinkosta voisi kirjoittaa loputtomasti. Tässä artikelissa jäivät käsittelemättä Pohjois-Kaukasuksen sisällisotaa lähestyvä tila, ihmisoikeustilanne Tshetseniassa, ympäristön katastrofaalinen tila, toimittajien murhat, opposition ahdistelu, tiedustelupalvelun tekemät poliittiset murhat ulkomailla, vaalitulosten peukalointi tai Venäjän taitava ulkopolitiikka, jonka seurauksena sillä on maailmassa neljä ystäväksi tunnustautuvaa: Silvio Berlusconi, Hugo Havez, Mahmud Ahmadinedžad ja Kim Jong-il. Luulen kuitenkin, että pointtini on tullut selväksi: Suomen kielessä on synonyymi täydelliselle epäonnistumiselle - "ryssiä". Sen osuvammaksi ei sana voi muuttua.

Venäjän vaalit - kusetuksen tilastollinen todentaminen

2011-12-08T12:26:00.001+01:00

Laajenmpi englanninkielinen versio täältä: http://antonnikolenko.blogspot.com/2011/12/russian-legislative-elections-2011.html

Suomalainen media raportoi Venäjän parlamenttivaaleista tähän tapaan: Vaalit pidettiin, valtapuolue sai noin puolet äänistä, oppositio syytti vaaleja vilpillisiksi. Katsojalle jää epäselväksi kuinka vakavaa vaalivilppi on ja vaikuttiko se tulokseen. Venäjän tapauksessa konkreettisin ja raskain syytös vilpistä on se, että äänestysuurniin syötetään systemaattisesti tekaistuja äänestyslippuja. Tälläisestä käytännöstä on useita videoita youtubessa, mutta niidem voi aina väittää esittävän yksittäistapauksia. Jää epäselväksi ovatko nämä rikkomukset äänestystulokseen merkitsevästi vaikuttavia ja ovatko ne osa systemaattista vaalivilppiä. Olen tutustunut muutamaan venäjänkieliseen blogiin ja referoin nyt teille tärkeimmät kohdat, jotka tilastotieteen avulla osoittavat että Venäjän vaalit ovat hyvin kaukana reiluista. Ensinnäkin pohtikaamme äänestysvilkautta. Tietyn äänestyspaikan äänestysprosenttiin vaikuttavat monet tekijät, mutta kun kaikkien äänestyspaikkojen äänestysosuudesta tehdään kuvaaja, huomataan vanha tuttu normaalijakauma.

Kuvaajassa x-akselilla on äänestäneiden osuus ja y-akselilla äänestyspaikkojen määrä. Näkyvät kuvaajat ovat vasemmalta oikealle Meksikon parlamenttivaalit 2009, Puolan presidenttivaalien toinen kierros 2010, Bulgarian parlamenttivaalit 2009 ja Ruotsin parlamenttivaalit 2010. Normaalijakaumat eivät ole täydellisiä, mutta "pyrkimys" sitä kohtaan on selvä. Seuraavaksi vilkaisemme Venäjän vastaavaa kuvajaa vuodelta 2011:

Punainen viiva kuvaa normaalijakaumaa, joka muodostuu kauniisti aina 55% äänestysosuuden merkkiin asti. Tämän jälkeen paljastuu jännittävä ilmiö: äänestyspaikkoja joissa äänestäneiden osuus on 80-100% on huomattavan korkea, jopa korkeampi kuin äsken esitetyillä Ruotsin valtiopäivävaaleilla, joissa äänestysaktivisuus nousi 85%iin. Vilkaisemme vastaavia kuvaajia Venäjän 2000-luvun vaaleista:

Vaaleanruskea viiva: 2003 parlamenttivaalit, tummanruskea viiva: 2007 parlamenttivaalit, vaaleansininen viiva: presidenttivaalit 2004, tummansininen viiva: presidenttivaalit 2008. Huomaamme että ilmiö, jossa äänestysaktivisuus käyttäytyy oudosti, on ollut selvä jo aikaisemmin ja vahvistunut joka vaaleissa. Huomatkaa myös pienet piikit kohdissa 70%, 75%, 80% jne. Tämä voidaan selittää kahdella tavalla: Joko äänestäjät usealla äänestyspaikalla järjestäytyvät pyrkiäkseen tiettyyn tasaluku-äänestysprosenttiin tai sitten viranomaiset manipuloivat äänestystuloksia päästäkseen tiettyyn tavoitteeseen. On kuitenkin selvä, ettei vapaaissa vaaleissa kuvaaja käyttäytyisi tuolla tavalla. Se ei kuitenkaan vielä todista kuka on vilpin takana tai että siitä on hyötyä.Pohditaan seuraavaksi äänestysaktivisuutta ja tietyn puolueen kannatusta. Kuvittele meneväsi äänestyspaikalle äänestämään tiettyä puoluetta. Ovella sinulle kerrotaan että kyseisellä paikalla on käynyt äänestämässä jo 90% äänioikeutetuista. Tämä ei todennäköisesti saa sinua muuttamaan puoluevalintaasi. Intuitiivisesti ajatellen äänestysaktiivisuuden ei pitäisi korreloida sen kanssa mitä puolueita äänestetään (tulee kyllä mieleen pari kaukaa haettua poikkeusta, mutta yleisesti puhuen). Katsotaan taas kuvaajia:

Vasen kuva on Venäjän parlamenttivaaleista 2007 ja oikealla oleva Moskovan kuntavaltuuston vaaleista 2009. x-akselilla on äänestyspaikan äänestysaktivisuus ja y-akselilla on tietyn puolueen osuus äänestyspaikan äänistä. Jokainen piste siis kuvaa tietyn puolueen ääniosuutta jollakin äänestyspaikalla. Tummansiniset pisteet edustavat valtapuoluetta, Yhtenäistä Venäjää ja muut värit edustavat muita puolueita. Regressioviivoja ei ole piiretty, mutta näkee sen paljalla silmälläkin: Äänestysaktivisuus ei selitä muiden puolueiden kannatusta, mutta selittää suoraan Yhtenäisen Venäjän kannatuksen. Suomessakin toki usein puhutaan saako joku puolue kannattajansa liikkeelle. Toki esimerkiksi Vasemmistoliitolle on tärkeää että Kontulassa äänestää mahdollisimman moni. Mutta Yhtenäisen Venäjän kannatus on galluppien mukaan n. 40%, eli lähet puolet ihmisistä. Tuntuuko järkeenkäyvältä selitykseltä, että valtapuolue on palvelut heitä niin hyvin, että he eivät vaivaudu helposti uurnille äänestämään, vaikka puoluetta kannattavatkin. Ja sitten puoluepamput yrittävät eri alueilla aktivoida ihmisiä ja saavat hyvin erillaisia tuloksia aikaan väliltä 20%-100%, samaan aikaan kun opposition kannattajat ovat yhtä aktiivisia kaikkialla? Onko Venäjä niin "suvereeni demokratia" etteivät tavalliset tilastolliset lainalaisuudet siellä päde?Minun näkeemys on seuraava: Venäjällä on viimeiset kymmenen vuotta systemaattisesti väärenetty vaalitulos laittamalla satoja väärenettyjä äänestyslipukkeita vaaliuurnaan. Venäjältä puuttuu vapaa tiedonvälitys, oppositiopuolueita ei päästetä osallistumaan vaaleihin ja valtapuolueen kannatuksesta 5-15 prosenttiyksikköä on saatu vaaliväärennöksillä. Viimeinen kuvaaja näyttää Yhtenäisen Venäjän ääniosuuden äänestyspaikan annetuista äänistä tämän vuoden vaaleissa. Kuvassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä äsken kerrottuun nähden. Se on enemmänkin Rorschachin musteläiskätesti sinulle: näkyykö kuvassa "äänestäjien näpäytys valtapuolueelle" kuten Suomen pääministeri vaaleja kommentoi vai näkyykö kuvassa Putin joka kusee äänestäjiä silmään?

Lähdeluettelo:http://lenta.ru/articles/2011/12/06/elections/http://esquire.ru/electionshttp://eugenyboger.livejournal.com/4514.html

"Jos uskoot itseesi ja teet lujasti töitä, kaikki on mahdollista".

2009-10-09T08:56:00.003+02:00

Kirjoitin seuraavan tekstin seuraavaan Kapitaali-lehden numeroon tutulla provokaattori-nimellä. Enjoy.

Kun väkivalta lapsia kohtaan ei enää ollut hyväksyttävää, vanhempani, niin kuin kaikki muutkin vanhemmat, joutuivat keksimään ruudin uudestaan. Vitsan tilalle tulivat valheet, huhut ja kiristys. Moraalin opettaminen ulkoistettiin kirkolle. Eivät vanhempani uskoneet Jumalaan, he vain ajattelivat että olisi kätevää kun moraalifilosofian selittämisen sijaan lapsella tarjotaan kehäpäätelmiä, jotka ohjaisivat minut tarpeeksi lähelle heidän mielestä hyväksyttäviä arvoja. Valitettavasti he eivät itse osanneet soveltaa raamatun opetuksia arjen käytännön pulmiin ja Jeesus-kortin sijaan he kiristivät minua Joulupukilla. Se toimi aikansa ihan hyvin, kunnes valhe paljastui. Siitä lähtien minut saatiin tekemään läksyt lahjomalla tai pakottamalla istumaan kirjojen edessä kunnes läksyt valmistuivat. Opin nopeasti näyttelemään läksyjen vastenmielisyyttä kunnes sain lahjuksen, mutten koskaan sen yli.

Varhaisteinivuosina lahjusten arvo alkoi kuitenkin kasvaa eksponentiaalisesti ja vanhemmat siirtyivät pelotteluun: ”Jos et opiskele kunnolla sinusta tulee talonmies”. En ymmärrä vieläkään minkä takia talonmiehen ammatti tiivisti heidän mielestä itseensä elämässä epäonnistumisen. Ei kiinnostanut ottaa selvää. Vanhemmilla oli kädet täynnä teiniangstista kärsivän siskoni kanssa, joten pidin yllä matalaa profiilia ja yli ysin keskiarvoa. Yhdeksän oli se maaginen raja, jonka yläpuolella vanhempiani ei enää kiinnostanut kenen seurassa liikuin, mitä tein iltaisin tai mitä päihteitä käytin. Tällä kaavalla sain elää rauhassa aina parikymppiseksi, siihen asti kun muutin pois kotoa.
Tällä välin angstaava siskoni oli muuttunut kahden lapsen yksinhuoltajaäidiksi ja vanhempani käyttivät suuren osan ajastaan näiden lasten kasvatukseen. Pari kertaa viikossa sain perheillallisilla todistaa kun lapsille kerrottiin samoja valheita ja tein kaikkeni ampuakseni ne välittömästi alas, hyvällä menestyksellä. Yllätykseni vanhempani tai siskoni eivät suuttuneet tästä. Ilmeisesti heidänkin mielestä joulu oli parhaimmillaan kun lapset ovat vilpittömän innostuneita lahjoistaan, jotka vievät heidän huomion, sillä aikaa kun aikuiset juovat monta litraa terästettyä glögiä ja katsovat Die hard – trilogian.

Yhdestä valheesta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan. Kuukausi sitten todistin kun he väittivät yksitoistavuotiaalle lapsenlapselleen: ”jos teet lujasti töitä ja uskot itseesi, sinusta voi tulla ihan mitä tahansa”. Tunnistin vanhan kliseen jo puolilauseesta ja osa punaviinistä palasi lasiini sieraimieni kautta. Mutta vanhempani olivat ihan tosissaan. He eivät välittäneet fysiikan laista, aikarajoitteesta, lapsen isän geeneistä, jotka olivat sulkeneet suurimman osan ovista jo ennen lapsen syntymää, tai siitä, että neliöjuuren sisällä oli negatiivinen luku. He kertoivat TV:stä näkemistään inspiroivista tarinoista joissa nainen pääsee Audin myynninjohtajaksi, pigmenttihäiriöinen valitaan Yhdysvaltain presidentiksi ja juutalaiseksi syntynyt saa elantonsa urheilijana. He sulkivat korvansa väitteiltäni joiden mukaan, se että jotkut epätodennäköiset lopputulokset on saavutettu kovalla työllä ja tahdolla, tarkoita että kaikki olisi mahdollista. Lisäsin, että epätodennäköiset menestystarinat ovat hyvää viihdettä. Ne eivät kerro sitä kuinka moni samoista lähtökohdista lähtenyt, kovaa työtä ja tahtoa koittanut, on epäonnistunut surkeasti tavoitteissaan ja elänyt loppuelämänsä katkerana ja vihaisena, kun toisin kuin vanhemmat väittivät, kaikki ei ollutkaan mahdollista. Lopuksi kyseenalaistin koko naurettavaan väitteen esimerkillä: Kyllä Johanna Tukiaineinenkin on kovalla työllä ja tahdolla saavuttanut äärettömän paljon enemmän julkisuutta kuin hänen älykkyytensä tai ulkonäkönsä antaisivat aihetta, mutta oliko tämä lopputulos hänen ja ennen kaikkea muiden kannalta hyvä? Ehdotin 11-vuotiaalle siskontyttärelle että jos hän uskoo itseensä, hän voisi viettää huoletonta elämää sossun tuilla tekemättä päiväkään enää työtä tai läksyjä. Lapsi innostui. Äitini löi minua ensimmäistä kertaa elämässäni. Kevyt läpsäisy takaraivolle vain, mutta silti. Hämmennyin. Kuvittelin kuinka helppoa elämäni olisi ollut, mikäli minut olisi kasvatettu perinteisiä lyönti ja potku-tekniikoita käyttäen. Uskoisin vaan kaiken minkä vanhemmat tai opettajat minulle sanoisivat. En pohdiskelisi turhia. Kun lapselle sanottaisiin: ”Kaikki on mahdollista jos uskot itseesi ja teet lujasti töitä” olisi vain yksi lause muiden joukossa, eikä sadistinen, joskin usein viihdyttävä, käytännön vitsi.

Vaalit. Rahoitus. Sotku.

2009-08-11T22:27:00.002+02:00

Vaalirahoitussotku on kyllä kesäuutisten aatelistoa. Oho, suomenruotsalaiset tukevat RKP:tä. Tupla oho, EK ja suuret yritykset tukevat Kokoomusta. Tripla oho, MTK ja Vesa Keskinen tukee Keskustaa. Oho potenssiin äärettömän neliöjuuri, ay-liike tukee vasemmistoa, greenpeace vihreitä ja naispappeuden vastustajat kristillisiä.

Yhteinen nimittäjä on se, että kaikki vaalitukijat, suuryrityksiä lukuun ottamatta, ovat verovapaita yhdistyksiä. Eli kysymys on: jos hyväksyt puoluetuet, niin miksi vaalituki olisi mitenkään erillaista? Yleisin vastaus on tietenkin se, että on väärin että rahalla ostetaan puolueen suopeita mielipiteitä asiaan sun toiseen.

Mutta miettikääs nyt. Olet ay-liikkeen pomo. Edustat palkansaajia, jotka maksavat verovapaina jäsennyysmaksut. He ovat epätyytyväisiä jos eläkeikä nousee tai työlainsäädäntö muuttuu, poistaen heidän oikeutensa jatkaa vakinaisessa työpaikassa olivatpa tulokset ja työmotivaatio kuinka hukassa tahansa. Tuet jäsenmaksuista demareiden kampanjaa, koska tiedät heidän poliittisen agendan olevan juurikin tämä. Yrität siis vaan auttaa voittoon tahoa, joka jo valmiiksi on samaa mieltä kanssasi. Huolestuttavaa olisi jos ay-liikkeet olisivat rahoittaneet isoja summia oikestolle tai yritykset lahjoittaneet demareille, ja tämän seurauksena meillä vallitsisi konsessus kaikesta aina vaalikauteen saakka, jollain leikittäisiin hetken taas linjaeroja, ja rahavirta jatkuisi.

Käyttännössä puoleet Suomessa ovat lähtökohtaisesti jotain mieltä. He keräävät rahaa tahoilta, jotka ovat samaa mieltä heidän kanssa. Nämä tahot kuvittelevat että rahalla olisi merkitystä vaaleissa, mutta ei sillä ole. Kolme suurinta pysyvät suurina, ja pienet pysyvät pieninä. Kahden prosenttiyksikön lisäys kannatuksessa on mukamas vaalivoitto. Tai ehkä edunvalvontajärjestöt vain leikkivät nollasummapeliä ja haluavat rahoillansa mitätöidä toisen edunvalvontajärjestön panoksen. Oli miten oli, niin kenelle oikeasti tulee yllätyksenä, että monipuoluejärjestelmä edustuksellisessa demokratiassa johtaa tähän? Ainiin, syytetään taas mediaa.

Viimeinen missio

2009-08-10T20:00:00.002+02:00

Joku kiva anonyymi henkilö kommentoi eilen: "tän blogin kirjoittaminen on tainut loppua täältä erää". Kirjauduin pitkästä aikaa sisään ja oivalsin etten ole kirjoittanut mitään yli kolmeen kuukauteen. Aloin keksiä tekosyitä. En keksinyt. Yritän parantaa tapani.

Seuraavan tekstin olen kirjoittanut osittain toukokuun puolessavälissä, laivamatkalla Saksasta. Tuntuu huvittavalta lukea sitä jälkeenpäin. Ero nykyiseen arkeen on aika räikeä.

Päivät Kosovossa alkoivat käydä vähiin, vapun aattona tiesin olevani viimeisessä aamupartiossa. Se tuntui miellyttävältä, koska aamupartiot eivät koskaan olleet suosikkejani. Kirjoitettuani raportin valmiiksi edessä oli koko päivä vapaa-aikaa. Aurinko paistoi, mutta ilma oli kylmä, joten hiivin vain sänkyyni peiton alle ja selailin nettiä. Facebookissa kaikki kaverit hehkuttivat vappua. Tuli vähän tällainen fiilis:

Ei auttanut kuin mennä syvemmälle peiton alle, vaipua horrokseen ja itsesääliin, sekä katsella leffoja siinä samalla. Siinä makasin liikkumatta lähemmäs kolmea tuntia, kunnes kaiuttimista kuului: ”valmiusryhmä pannuille, johtaja tikeen”. Ampaisin ylös sängystä heitin takin, luotiliivin ja varusteliivin päälle, otin rynnäkkökiväärin ja maihinnousukengät käteen ja juoksin vaunulle. Kolmen minuutin kuluttua olimme jo matkalla irlantilaisen pomminraivausryhmän mukana Pristinan pohjoispuolelle.

Tulimme paikalle, eristimme alueen ja irkut ajoivat pommirobottinsa ulos. Eihän siinä mitään pommia ollut, ihan tavallinen käsikranaatti, sellainen jonka saa Kosovossa viidellä eurolla, jos tietää kauppiaita, lojui mutakasan päällä. Paikalliset epäilivät kuitenkin että mutaläjässä voisi olla muutakin, joten robotti sai läpivalaista koko kasan. Eihän siellä mitään ollut, eivätkä pioneerit jaksaneet vaivaantua edes räjäyttämään kranaattia. He vain teippaisivat sen kahvan ympäri ja näyttivät sitten meille: tällainen vaan, lähdetään pois. Saavuimme takaisin leiriin noin kolme tuntia lähdön jälkeen. Samalla kun ammuin tyhjän laukauksen portin vieressä, huomasin viereisestä kylästä nousevan mustan savupatsaan. Kysyin leirin porttimieheltä oliko se tulipalo vai mikä ja hän kertoi kuinka portille oli aikaisemmin tullut pari paikallista teinipoikaa ja kysyneet lupaa vanhojen renkaiden polttamiseen. Se on paikallinen tapa juhlistaa vappua, mutta ilmeisesti joskus aiemmin suomalaisten palokunta ei ollut tätä juhlintatapaa täysin ymmärtänyt ja käynyt sammuttamassa roihuavat traktorinrenkaat. Tällä kertaa juhlinta sai jatkua meidän puuttumatta siihen ja illalla ympäri laaksoa näkyi isoja mustia savupatsaita.

Parin päivän kuluttua oli viimeisen partion vuoro. Lähdin johtamaan jalkapartiota pohjoisiin serbikyliin. Pysähdyin juttelemaan vielä viimeisen kerran paikallisen kanssa tulkin välityksellä. Hän ei ollut kovinkaan tyytyväinen tilanteeseen Kosovossa. Sähkö oli harvoin, poliisi on tehoton, varkaat tekevät mitä haluavat, eikä hän uskalla tehdä töitä osalla pelloistaan, koska albaanit tappoivat viisi kylän miestä siellä sen jälkeen kun KFOR oli jo alueella. Lopuksi hän heitti ässän hihastaan ja kysyin mitä minä henkilökohtaisesti tai KFOR ylipäätänsä olimme tehneet Kosovossa serbialaisen vähemmistön eteen. Se oli hyvä heitto. Sanoin etten tiedä, koska en voi tietää mitä olisi tapahtunut, jollei me oltaisi täällä. Niinpä, hän sanoi. Hyvä maku jäi suuhun.

Kotiutuminen

2009-04-28T20:08:00.002+02:00

Tiedoitusupseeri otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan jutun siitä miltä tuntuu kotiutua. Minä kirjoitin. Palkkioksi sain hyvän mielen ja t-paidan, jonka selässä lukee "toimittaja" ja joka soveltuu kuulemma erinomaisesti seinien maalaamiseen. Tässä tulee leikkaamaton versio, varsinaisessa tekstissä on sitten varmaan pari sanavalintaa muutettu ja kirjoitusvirheet korjattu.

Kotiutuminen oli ensimmäiset kymmenen kuukautta hyvin abstrakti ja epämääräinen asia. Kaikki tiesivät sen tapahtuvan joskus tulevaisuudessa, mutta siihen oli aina vielä niin pitkä aika, ettei sille kannattanut uhrata ajatuksia, kunnes eräässä briiffissä eteemme tuotiin kotiutumiskansio ja kaksi kolmasosaa ensimmäisen jääkärijoukkueen jäsenistä joutui pohtimaan elämää suurimpia kysymyksiä: Kuinka tässä näin kävi, mitä teen ja onko elämää Kosovon jälkeen? Aihealue alkoi tulla yhä suositummaksi partioiden ajanvietteenä. Parikymppiset jääkärit vertailivat tulevaisuudensuunnitelmiaan. Opiskelupaikkoja ja työpaikkoja oli monella, mutta harva tunsi iloa niiden pariin palaamiseen. Sehän onkin itsestään selvää. Eihän ihminen, joka nauttii elämästään Suomessa lähde jääkäripalkan perään Kosovoon. Itsekkään en osannut kuvitella palaavani lähikaupan kassalle operaation jälkeen. Kontrasti lain yläpuolella olevasta sotilaasta, jota paikalliset rakastavat, lähikaupan työntekijäksi, joka on ”asiakas on aina oikeassa” tekstillä varustettu ovimatto, olisi ollut liian suuri.

Monet ovat lähteneet hakemaan kokemuksia ja niitä on kyllä saatu. Uusien kokemusten määrä sattui vaan vähenemään eksponentiaalisesti jokaisen uuden kuukauden myötä. Vanhemman rotaation lähdön myötä uuden kokeminen oli loppunut, mutta helppo elämä piti nuoret miehet luonaan seireenin lailla. Hyvää ruokaa vuorokauden ympäri, pyykkipesu, kuntosali, aurinkoa ja kaveriporukka, jonka ansiosta hetkeäkään ei tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi. Kuin asuisi taas vanhempien luona: Mitään kotitöitä ei tarvitse vaivautua tekemään, mutta alkoholinkäyttöä ja liikkumista valvotaan. Työ, joka ei tarjoa mitään haasteita, mutta on niin hyvin palkattua, ettei siitä viitsisi luopuakaan. ”Uudestaan en tänne tulisi, mutta kesäksi vielä voisin jäädä” on usein kuultu lause.

Luopuminen oli kuitenkin edessä. Hiljattain eteen tuli tilanteita, joiden koko olemus pakotti sisäistämään ja hyväksymään kotiutumisen: Viimeinen jouha, viimeinen yöpartio, viimeinen vierailu Glogovacissa, aseiden kuntotarkastus. Mikään näistä tapahtumista eivät aiheuttaneet suuria tunteita. Mutta yhä lähestyvä lähtö aiheuttaa haikeutta. Komppanian koiriemme lailla olemme laumoittuneet omaan joukkueeseen. Kukaan meistä ei jää kaipaamaan Kosovon maisemaa, paikallisia ihmisiä tai työtehtäviä, mutta tiedostamme hiljaa, että porukka, jonka kesken olemme jakaneet ilot ja surut vuoden ajan, hajoaa pitkin Suomea, emmekä todennäköisesti näe toisiamme enää koskaan.
Tai ehkä sittenkin näemme seuraavassa operaatiossa. Koska vaikka tällä hetkellä mieltä painaa ”taisteluväsymys” ja kaipuu normaaliin elämään, niin tulevaisuudessa aika kultaa muistot ja haluamme palata takaisin tähän ihanaan lastentarhaan, jossa vastuu täytyy kantaa vain omasta työstä samalla kun Suomen arki on jätetty kauas taakse.

Suomenvenäläiset

2009-04-28T19:26:00.002+02:00

Nyt tuli löydettyä niin posketon juttu netistä, et tämä on pakko jakaa teidän kanssa. Kansallisen anti-korruptiokomitean (Kremlin tukema kansalaisjärjestö) puheenjohtaja Kiril Kabanov selittää Moscow Times:in lukijoille miksei Venäjän "taistelu" korruptiota vastaan ole tuomittu epäonnistumaan (oma käännös):

"Monet venäläiset uskovat että on toivotonta taltuttaa korruptiota byrokratiassa, virheellisesti katsoen tämän parantumattomaksi kansalliseksi luonteenpiirteeksi. Mutta olen eri mieltä tämän oletuksen kanssa. Otetaan esimerkkiksi vaikkapa Suomi, joka oli osa Venäjän Imperiumia lähes vuosisadan. Jos tämä kulttuuriin perustuva selitys olisi oikeassa, Venäjän "korruptioon taipuva kulttuuri" olisi tartuttanut Suomenkin. Mutta Transparency Internationalin mittausten mukaan Suomi on ollut jatkuvasti ollut vähiten korruptoituneiden maiden kärjessä."

Kun argumentaatio on näinkin vahvaa, niin ei tarvii enempää ihmetellä miksi Venäjä on jatkuvasti luisunut 2000-luvulla juurikin edellämainitussa ranking-listassa. Sija 143. toissavuonna, siinä Togon, Indonesian ja Angolan seurassa.

Kapitalistisika

2009-04-18T12:49:00.001+02:00

Taas uusi kirjoittamani juttu Kapitaali-lehteen:

Fuksien ensimiitissä kysytään aina kaiken muun ohella miten ihmiset ovat päättyneet opiskelemaan kansantaloutta. Oma vastaukseni oli liian pitkä siihen paikkaan. Se miksi kaavat ja teoriat tuntuvat kiinnostavilta omasta mielestäni, johtuu siitä, että sain elää kahdessa erilaisessa taloussysteemissä hyvin nuorena ja yritän tässä tekstissä selittää arkisten kokemusten avulla kuinka kontrasti näiden kahden systeemin välillä jätti minut taloustieteen pauloihin.

Ensimmäinen muistikuva omasta rahasta tulee vuodelta 89. Äiti lähettää kolmevuotiaan pikku-Antonin hakemaan patongin lähikauppausta. Palattuani patongin ja vaihtorahojen kanssa vanhemmat päättivät jotain uskomatonta: Sain pitää vaihtorahat jotta voin alkaa säästämään. Ensin mietittiin kovasti missä rahoja voi säilyttää ja ratkaisuksi tuli n. 20cm pitkä, ontto, muovinen lumiukkolelu, jonka pohjaan isä teki kolikon paksuisen reiän. Kolikot sai lumiukosta ulos vääntämällä sen pään irti. Joku saattaa kuvitella, ettei Venäjällä ollut säästöpossuja, koska se olisi ollut kapitalistista ja rikollista toimintaa. Kyllä niitä oli, minulla oli vain kolmivuotiaan kiire saada omani. Ja kun sellaisen sitten sain, aloin kyttäämään vanhempien ja muidenkin vaihtorahoja. Lumiukko täyttyi nopeasti. Rupla ja kopeekkakolikot olivat siitä jänniä, että niissä oli kaiverrettuna valmistusvuosi. Ja kun neuvostoliitto hajosi, niitä tuli uusia lisää. Sitten rupla devalvoitiin ja taas tuli uusia kolikoita. Lapsena lempiharrastuksia kotona oli lajitella kolikoita arvon tai vuoden mukaan.. ja sitten laskea ne.

Eräänä päivänä vanhemmat veivät kuusivuotiaan Antonin niiden työpaikalle. Aikaisemmin he olivat molemmat töissä samassa rakennuksessa Maatalouden tutkimuslaitoksessa, joka Neuvostoliiton hajottua ja markkinavoimien alkaessa myllätä vuokrasi alakertansa Puolalais-venäläisen kosmetiikkayrityksen tuotantotilaksi, jonne vanhempani siirtyivät sitten töihin. Yritys valmisti deodorantteja sun muuta kasvovoidetta, mutta tuotanto ei ollut kauhean hyvin järjestetty. Yrityksen johtajat olivat vanhoja kommunismin perinteiden ylläpitäjiä, joita kiinnosti lähinnä tuotantotavoitteiden saavuttaminen, eikä sitten mikään muu epäoleellinen kuten logistiikka, markkinointi, laatu jne. Yrityksen menestynein tuote oli eräs deodorantti, jonka etanoli oli huonosti denaturoitua, mikä takasi alkoholin väärinkäyttäjien segmentin suosion.

Kosmetiikkatehtaalla vanhempani olivat töissä tuotantolinjalla jolla tuotettiin jonkinnäköistä rasvaa. Seosta keitettiin isoissa kattiloissa, minkä jälkeen kone kaatoi seoksen pulloihin ja tuotantolinjalla sitten liimailtiin tarroja käsin, laitettiin korkit pulloihin ja pullot pakattiin kuljetuslaatikoihin. Pikkupojan innostuksella seurasin ensimmäisen tunnin tuotantolinjaa ja huomasin heti puutteen: tarranlaittajat eivät oikein pysyneet koneen tahdissa. Minua kävi niitä kahdeksaa naista sääliksi. Kysyin isältä miksei osan tarroista voisi laittaa pulloihin jo ennen tuotantolinjalle laittamista. Hän ei keksinyt hyvää syytä, joten kysyin voinko tarroittaa osan pulloista jo etukäteen vaikkapa viidenkymmenen kopeekan kappalehintaan ja isä suostui. Minä aloin töihin! Tarrojen liimaaminenhan on kivaa. Tein työtä yli tunnin ja sain yli 200 tarraa liimattua. Ei se tietenkään paljoa vaikuttanut lopputulokseen, mutta sen verran kuitenkin että pullokasa naisten edessä ei enää kasvanut niin nopeasti. Isä oli vähän hämmentynyt. Hän luuli etten jaksaisi muutamaa pulloa enempää, eikä ollut varautunut maksamaan minulle sataa ruplaa. Se taisi olla enemmän kuin päivän palkka hänelle, mutta minulle se oli kokonainen omaisuus. Vajaalla ruplalla sai kioskilta turkkilaista purkkaa, jonka pakkauksessa oli autokeräilykortti. Niiden kerääminen oli päiväkodissa yleisesti tunnustettu elämäntarkoitus ja elämälläni oli ehkä eniten tarkoitusta sillä hetkellä kuin koskaan muulloin, koko sadan ruplan edestä. Jälkikäteen ajatellen en yhtään ihmettele hammaslääkärin diagnoosia ylikehittyneistä leuoista, joiden takia sain kärsiä hammasrautojen esteettisistä haitoista teinivuosina. Purukumi on hyväksi hampaille my ass. Onneksi en ehtinyt tienata enempää. Tehtaan pomo ilmestyi paikalle ja minut piilotettiin useaksi tunniksi naisten pukuhuoneeseen.

Vuoden 1992 lopussa alkoi Venäjällä "privatizacija" - yksityistäminen. Jokaiselle Venäjän kansalaiselle myönnettiin 10 000 ruplan arvoinen kuponki, jonka pystyi sijoittamaan pankkeihin tai ostaa valtiolta pois yrityksiä. 10 000 ruplaa vastasi silloin yli kolmea kuukausipalkkaa, joskin pilvissä leijaileva inflaatio söi sitä jatkuvasti. Kapitalismin opettaminen antamalla rahaa on sama kuin opettaisi maanviljelyä antamalla siemenet - aika harva tajuaa mitä niille tehdään. Pikku-Anton leikkii aina telkkarin edessä ja toimii siinä samalla kaukosäätimenä, kun Neuvostoliitossa ei sellaisia katsottu tärkeäksi tehdä. Hänestä koko kuponki-asia oli hyvin hämmentävä. Jeltsin antoi minullekin rahaa, mutta se ei kuitenkaan ole rahaa. Ensimmäisenä päivänä kupongin myöntämisen jälkeen sen pörssiarvo oli alle 7000 ruplaa, viikkoa myöhemmin se oli yli 11 000. Miten jonkun setelin arvo voi olla muuta kuin siinä luki, kyselin kovasti vanhemmilta ja fiksuna ihmisenä isä selitti asian melko hyvin. Kaikillehan tämä oli uutta, eikä kukaan oikeasti tarkkaan tiennyt. Mutta kuusivuotias oppii mitä arvopaperi ja pörssi tarkoittavat vanhempien mukana.

Myöhemmin koko kupongista tuli melkoinen farssi. Teeveessä pyörii ainoastaan pankkimainoksia (uusia sijoituspankkeja oli ilmestynyt muutamassa päivässä satoja) jotka kilpailivat tuottolupauksilla. Niitä sitten seurailtiin ja ihmeteltiin. 1100 % vuosituotto oli kovin mitä muistan, ei silti kovin monella hälytyskellot soinut, mistäpähän olisivat tietäneet. Sinne ihmiset sitten siemeniään kylvivät ja menivät kotiin odottamaan satoa. Vanhempani selittivät prosenttilaskemisen. Laskin kolikkokokoelmani arvoja vuoden päähän eri pankeissa ja hauskaa oli. Jossain kaupoissa alettiin ottaa kuponkeja maksuvälineinä, joskin selvästi alle nimellisarvon. Se olisikin ollut fiksuin vaihtoehto, alle promille pankeista antoi mitään takaisin. Ei niitä pankkeja kyllä ole syytä arvostella epärealistisista vuosituottolupauksista, ei mikään niistä ollut toimimassa vuoden kuluttua, sato epäonnistui.

Itsenäisen Venäjän alkuvaiheet olivat kovin hankalia. Parhaimmillaan neuvostojärjestelmän pettäessä ruuan jakelu oli todella niukkaa, ja Leningradin kaupunki joutui selviämään kolme päivää armeijan hätävarastojen turvin, ennen kuin länsimaiden ruoka-apu saapui paikalle. Itse en näitä asioita silloin vielä tiedostanut, mutta kovin tylsää oli viettää kaikki vapaa-aika päiväkodin ja nukkumamenon välillä jonottaessa peruselintarvikkeita, jotka olivat kaikki kortilla, sen muistan. Ei jäänyt omille leikeille paljoa aikaa. Nyt kun niitä omia leikkejä miettii, niin ne tuntuvat aika erikoisilta. Tinasotilaat eivät sotineet minun leikeissä. He olivat ihmisiä joille keksin ammatin. Oli bussikuskeja, kaupan työntekijöitä ja tehdastyöläisiä. Tehdastyöläiset kävivät töissä ja saivat palkkaa. Sitten he maksoivat bussilipun jotta pääsevät kauppaan ja sitten bussilla uudestaan kotiin. Myös bussikuskien piti käydä kaupassa. Leikki hoitui itse painetuilla rahoilla. 6vee Anton leikkii siis keskuspankkia. Jos meillä oli vieraita kylässä, niin leikki oli hiukan erilainen. Anastin itselleni varastossa olevat karkkirasiat, asetin ne hienoon riviin sängylleni ja tein niille hintalapun. Joku täti tai setä oli aina olevinaan kiinnostunut tarjouksista jolloin yritin järjestää huutokaupan ja saada muitakin mukaan. Ilmeisesti hinnoittaminen ei mennyt ihan putkeen, koska en saanut koskaan myytyä mitään.

Mutta uuden Venäjän talous ei näyttänyt parantumisen merkkejä minun kapitalistisesta perversiosta huolimatta. Vanhemmat alkoivat suunnitella muuttoa Suomeen. Mummo ja vaari, jotka muuttivat Suomeen heti kun pyhimys Koivisto oli antanut luvan vuonna 91 ja elintarvikkeiden ohella he lähettivät ilmaisjakelulehtiä Suomesta. En tiedä miksi he tekivät niin, eikä minulla ole enää mahdollisuutta tiedustella sitä, mutta minuun nämä lehdet tekivät valtavan vaikutuksen. Sitä kokemusta ei pysty sanoin kuvailemaan kun mainokset kertovat mitä kaikkea voit ostaa, ihan jonottomatta. Siinä vaiheessa joitain amerikkalaisia sitcomeja tuli jo telkkariin, joten käsite "viikkoraha lapsille" oli minulle tuttu. Suunnittelin oman budjetin mainosten perusteella. Ostoskoriini tuli paljon karkkeja, suklaata, leluja ja yksi virveli-setti. Esittelin vanhemmilleni tarpeeni ja kysyin antavatko he minulle sitten 700 markkaa käyttörahaa kuukaudessa jos me muutetaan Suomeen. He nauroivat, enkä oikein osannut päättää oliko se liikaa vai liian vähän pyydetty. Vanhempien firmalla alkoi mennä huonosti, kun ei taloudellakaan mennyt kovin hyvin, itse yrityksen johtamisesta puhumatta. Vanhemmille maksettiin palkkaa deodorantteina, niitä oli muutama laatikko parvekkeella. Kaiken vapaa-aikansa korkeakoulutetut vanhempani käyttivät, joko kaupassa jonottamiseen tai sitten puutarhapalstan työstämiseen, jotta perheen ruokahuolto olisi turvattu. Viikonloppuisin mentiin mökille jossa jyväjemmarileikki jatkui uusilla pelloilla. Oli aika lähteä Suomeen.

Suunnitelmat muutosta etenivät kesällä 1993. Lähdimme kolmeksi viikoksi tunnustelemaan tilannetta. Setä tuli meitä autolla vastaan Helsingin keskustassa. Vanhemmat kertoivat että tiesin kaikki automerkit (olinhan syönyt purkkaa sen verran paljon). Setäni innostui tästä ja alkoi kysellä minulta ohiajavien autojen merkkejä ajaessamme pitkin moottoritietä, minkä nyt tiedän olleen Itäväylän. Ja kyllä, minä tiesin ne kaikki, jopa sen Porschen, vaikken ollut sellaista koskaan nähnyt "elävänä". Myöhemmin elämässään setä alkoi tehdä kukkakauppaa Venäjälle, mutta sai surmansa jouduttuaan erimielisyyksiin baarissa poliisin kanssa. Mutta se on kokonaan toinen tarina.

Mummoltani olin kuullut ihania tarinoita ostoskeskuksesta, joka oli käsittämättömän iso. Kolmiviikkoisen vierailumme aikana kävimme ensimmäisenä Vuosaaren ostoskeskuksessa (sitä ei ole enää olemassa). Se tuntui tajuttoman isolta. Kysyin oliko tämä se legendaarinen "Itäkeskus". Ei se ollut, Itäkeskus oli kuulemma paljon isompi, mitä en kyllä uskonut. Vuosaaren ostarissa oli tarpeeksi sulattamista hetkeksi. Pari päivä myöhemmin menimme Itikseen. Aluksi menimme Citymarkettiin. Olin todella väsynyt pelkästään sen kaupan läpi kävelemisestä ja tavaranpaljous oli todellakin mieletöntä. Fyysisen rasituksen ja hämmennyksen uuvuttamana nukahdin isän syliin kun siirryimme kohti jäljellä olevaa kauppakeskusta. Heräsin vasta bussimatkalla mummon luo, mikä oli varmasti hyvä juttu. Koko kauppakeskuksen näkeminen olisi ehkä ollut pikkupojalle liikaa samalla tavalla kuin helikopterin näkeminen on liikaa sademetsien asukkaalle. Matkan jälkeen minulla oli kuitenkin hyvin selkeä kuva missä perheemme tulisi asua, ja kerroin sen kyllä päivittäin vanhemmille, kunnes sitten muutimme El Doradoon.

Ensimmäisistä vuosista Suomessa ei oikeastaan ole paljoa kerrottavaa talouden osalta. Välillä kahdeksanvuotias Anton yritti kerätä pulloja jotta saisi ostettua itselleen kuusitoistabittisen Super Nintendon, mutta saikin sellaisen lahjaksi täytettyään yhdeksän. Joskus yksitoistavuotiaana Anton alkoi mainostenjakajaksi, kun niin olivat vanhemmatkin tehneet muiden töiden puuttuessa. Työ oli kohtalaisen raskasta ja huonosti palkattua. Mutta mitäpä siitä, rahan omistaminen vaan oli jotenkin kiehtovaa. Mainokset tippuivat luukuista, raha kerääntyi tilille. Samaan aikaan telkkarissa alkoi pyöriä yhä enemmän talousuutisia. Ihmismielelle tyypillinen tarve ymmärtää asioita valtasi Antonin ja hän piirteli itsekseen kaikennäköisiä pörssikurssikaavioita. Sitten koitti se hetki kun valtio päätti myydä Soneran suomalaisille ja erittäin noheva yksitoistavuotias Anton oli heti ensimmäisenä Itäkeskuksen Meritan konttorissa merkitsemässä itselleen vähimmäismäärän osakkeita minkä sai. Kun asia oli saatu pankkisedän kanssa sovittua, soitin vanhemmat paikalle Meritan omalla lankapuhelimella ja he maksoivat osakkeeni säästöistäni. Tämän jälkeen talousuutisia tuli seurattua entistä tiiviimmin. IT-kuplan ollessaan korkeimmillaan 3600mk:n sijoitus oli kasvanut lähes neljäänkymmeneen tuhanteen markkaan. Se oli aika paljon rahaa peruskoululaiselle. Yläasteen viimeisenä vuonna luokkamme osallistui valtakunnalliseen taloustietokilpailuun. Kysymykset olivat niin helppoja, että useampi sai täydet pisteet. Paperit lähtivät kilpailun tuomareille, jotka julistivat minut koulun voittajaksi esseetehtävän perusteella jossa analysoin EU:n taloudellisia haasteita tulevaisuudesta. Opettajanhuoneessa oli kakkukahvi-hetki jossa pari paikallisen Meritan konttorin edustajaa onnittelivat minua ja lahjoittivat viidenkymmenen euron rahasto-osuuden. Tiesin sillä hetkellä että minusta tulisi ekonomisti. Mutta IT-kupla puhkesi mistä seurasi samanlainen pettymys osakemarkkinoihin kuin mitä suurin osa maailmassa elää tällä hetkellä. Elämäni synkimmässä vaiheessa kiinnostuin politiikassa ja tajusin kuinka syvälle olin vajonnut vasta löytäessäni itseni lukemassa valtio-opin pääsykoekirjaa, joka esitteli mm. marxilaisia teorioita täysin legitiimeinä tapoina ymmärtää maailmaa. Neuvostoliitossa eläneenä tiesin, ettei se voinut olla totta. Pidin välivuoden ja seuraavana keväänä aloin lukemaan kansantalouden kokeisiin. Koin jatkuvasti ahaa-elämyksiä ja maailma alkoi taas tuntua rationaaliselta ja mielittävältä paikalta. Telia-Soneran osake ei tosin enää koskaan ollut entisensä.

Kesäkisat mausteella.

2009-04-06T20:16:00.002+02:00

Eilen leirissämme pidettiin kahdesti vuodessa järjestettävät kesäkisat. Jääkärijoukkueet ja huolto kilpailivat eri lajeissa pöytäjalkapallosta saapasheittoon. Minut määrättiin omasta joukkueestani osallistumaan tietovisaan. Muille joukkueille antoi hiukan tasoitusta se, että parini oli niin pahassa krapulassa, että hän pystyi auttamaan ainoastaan salkkari-kysymyksessä (mikä oli vähintään mitä voi odottaa kaverilta, joka on kerryttänyt kahden ja puolen euron tuhannen euron puhelinlaskun vuoden aikana, kun tyttöystävä on soittanut hänelle puhuakseen edellämainitun sarjan juonenkäänteistä, välittämättä siitä että saatavilla olisi myön ilmainen puhelin, skype ja messenger). Tein pari helppoa virhettä ja sijoituimme vasta toisiksi. Olisihan minun pitänyt tietää, että kysymykseen "nimeä kaksi Kosovon kaatopaikkaa" ei saanut vastata "Liplijanin ja Glogovacin kaatopaikat" vaan "tien oikea ja vasen puoli", mikä kieltämättä on lähempänä totuutta.

Sää suosii kisoja. Aurinko paistoi korkealta ja hiki valui ilman paitaakin. Komppanian johto otti kunnian itselleen, samalla tavalla kuin Fortumin johto sai windfall-optioistaan. Ihmisillä oli kivaa ja kesäkisojen tavoite luoda yhteishenkeä näytti toteutuvan. Kisoja seurasi grilli-ilta, tarjolla oli oikein biisonin pihviä. Laitoin kaksi sellaista tulille ja menin seuramaan messissä tapahtuvaa rock band-kisaa, kun yhtäkkiä komppania päälikkö tuli käskemään kaikki ulos.

Mitä tapahtui? No tämä: http://www.mil.fi/maavoimat/tiedotteet/5009.dsp
Kukaan ei oikein osannut ottaa vakavasti. Niinkuin Pasila-sarjassa nerokkaasti todettiin: "Jos joku haluaa tapaa sinut, nii ei se kerro siitä etukäteen".

Siinä me sitten istuttiin istuttiin asvaltilla ja ihmeteltiin. Kuulin itseni kysyvän joukkuejohtajalta jos saisin mennä hakemaan pihvini pois grilliltä ja sain luvan tehdä sen omalla vastuulla. Hain samalla sitten vähän salaattia ja leipääkin, samalla kuin pommikoirat nuuhkivat ympäriinsä. Söin pihvit, odottelimme siinä vielä pari tuntia että koirat saavat tehtävänsä valmiiksi. Todella ammattimaista epätoimintaa. Jos on jotain henkilökohtaista kaunaa, niin kai voi sitten järjestää jonkun kivan tuliylläkön kun ollaan partiossa? Ei ihmisten grilli-iltaa voi tolla tavalla häiritä.

Sunnuntailautailua

2009-03-15T17:29:00.004+01:00

Ei ole aina helppoa rauhaanturvaajalla. Viime aikoina erityisesti meitä kohta kotiutuvaa rotaatiota elämä on potkinut päähän erillaisilla koulutuksilla. Koulutuksessa ei siinänsä ole mitään vikaa, mutta miksi yrittää opettaa kohta työsuhteensa lopettavalle asioita, jotka hän tietää kymmenen kuukauden kokemuksella tarpeettomiksi. Onneksi joukkuejohtajaamme on pätevä kaveri ja järjesti meille vapaapäivän henkisesti raskaan koulutusviikon jälkeen.

Kun minulla kerran oli sunnuntain vapaana, niin päätin lähteä mukaan lasketteluleirille jonka eräs toinen noheva komppaniamme upseeri oli järjestänyt. Niinpä heti aamupäivästä suuntasimme kohti Makedonian rajaa, Brezovican laskettelukeskukseen. Perillä menin sitten välinevuokramoon. Ihan hyviä lumilautoja oli tarjolla, joten otin sitten sellaisen. Nato-hinta oli kympin, mutta tavallisena kuolevaisena olisin joutunut maksamaan vitosen enemmän. Hissilippukin maksoi vain vaivaisen kympin, ja senkin maksaminen oli oikeastaan omatunnosta kiinni, meihin puolijumaliin kun luotetaan niin paljon. Hississä tulikin sitten koettua ensimmäistä kertaa täällä huolestumisen tunnetta kun Jugoslavian aikaisella tuolihissillä piti matkustaa viiden metrin korkeudessa. Mutta hyvin ne kulki, jopa niin hyvin, että paikalliset, jotka eivät laskettelusta välittäneet, käyttivät hissiä maisemakierroksena.

Ei siinä sitten mitään. Muistelin kolmen vuoden tauon jälkeen miten sillä laudalla oikein mennään. Rinteet olivat parin kilometrin pituisia, kohtalaisen hyvässä kunnossa ja käytössä oli kaksi hissiä. Aurinko paistoi. Elämä hymyili. Naama paloi. Palkka juoksi.

Päteminen on elämän tarkoitus

2009-03-14T22:10:00.001+01:00

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Helsingin+Sanomat+etsi+Kosovoon+palanneet+perheet/1135244313595

Muuten ihan hyvä, mutta mikä helvetin "mac-chiato"? Ihan makiato se on, hiutalemainen virhe.

Oodi ensimmäiselle jääkärijoukkueelle.

2009-02-28T18:49:00.004+01:00

Kerran puolessa vuodessa puolustusvoimat antavat meidän julkaista abikronikkatyylisen rotaatiojulkaisun, jossa kotaan jokaisen joukkuen/osaston itse kirjoittama esittely. Kun tänä vuonna briifissä sitten kerrottiin, että esittelyteksti pitäisi taas kirjoittaa ja joukkuejohtaja kysyi kuka sen haluaisi tehdä vieressäni istuvan henkilön käsi nousi ylös. Sen sormi osoitti minua. Joo, sanoin, mulla on idea valmiina ja lupasin tuoda tekstin koeluettavaksi pian. Idea oli tosiaan pyörinyt päässäni jo siitä lähtien kuin kirjoitin joukkuen edellisen esittelyn. Siihen aikaan telkkarissa pyörii Big Brother ja lähes koko joukkue seurasi sitä. Mielestäni suljettu talo, jonka asukkaita seurataan ja rauhanturvaajien leiri, jossa yksityisyyttä ei ole oman sängyn ulkopuolella olivat konsepteina niin samanlaisia, että sitä oli pakko soveltaa. Teksti vaikuttaa erillaiselta, mutta loppujen lopuksi se on vain samanlainen kooste sisäpiiri vitseistä kuin kaikki muutkin tekstit, eli sen verran formaattia piti kunnioittaa. Ja tässä se on (nimiä on muutettu kun en jaksa kysyä lupaa keltään tän julkaisemiseen):

"Etelärintamalla ei mitään uutta" on Syksyllä SubTV:llä paljon kohua etukäteen aiheuttanut alkava reality-sarja
suomalaisista rauhanturvaajista Kosovossa. City-lehden hovitoimittaja Anna Perho kävi haastattelemassa ohjelman tuottajat Mikko Räsäsen ja Misha Lagerstedtin.

A.P -Mikko Räsänen, sinut tunnetaan parhaiten Big Brotherin päätuottajana. Misha Lagerstedt on taas yksi Pelastajat-sarjan tuottajista. Mistä
projekti sai alkunsa?
M.R -Subin pikkujouluissa päädyin Mishan kanssa samaan pöytään ja pienessä nousuhumalassa aloimme heittää läppää siitä miten saisimme yhdistettyä BB:n ja pelastajat-sarjan. Hauskaa oli, mutta juttu jäi pitkään aikaan unohduksiin.
M.L -Sitten yks päivä mä näin uutisissa jutun Kosovon mellakoista ja mulla välähti heti!
Soitin saman tien Mikolle ja sanoin, et hei, tää on meiän juttu. Siellä suomalaiset
sotilaat asuu samassa leirissä, saadan mahtava yhdistelmä BB:n päiväkirjahuoneen avautumista ja Pelastajat-sarjan toimintaa. Mikko soitti sitten kanavan johdolle ja ne näytti vihreää valoa.

A.P -Sarjassa seurataan puolen vuoden ajan ensimmäisen jääkärijoukkueen elämistä ja olemista. Miten päädyitte valitsemaan juuri tämän ryhmän?
M.L -Otimme yhteyttä Puolustusvoimiin ja saimme vähän taustamateriaalia rauhanturvaajien tehtävistä. Tässä vaiheessa meillä tuli selväksi, että haluamme kuvata nimenomaan jääkärijoukkuetta, koska nämä partioivat jatkuvasti alueella. Sieltä oli pakko tulla käytistä matskua.
M.R -Kesällä sitten kävimme paikan päällä katsomassa menoa Camp Cristiinassa.
Kärkijoukkue tuntui heti hyvältä vaihtoehdolta kun sieltä löytyi kiintiömaahanmuttaja
ja nainen. Muutenkin joukosta löytyi paljon erillaisia ihmisiä eri puolelta Suomea ja tekemisen meininki oli kova. Oikeastaan ainoa huono puoli paskasikoinakin tunnetussa joukossa oli se, etteivät he riko ajoneuvojaan. Mutta sitten vielä tutustuimme paremmin kärkijoukkueen johtajaan ja valinta oli selvä.
M.L -Jep, sarjan esittämisen jälkeen lutnaantti Moistista tulee uusi Koskela ja
naisten märkä uni.

A.P -No millaisia asioita pääsemme näkemään tässä uutussarjassa?
M.L -Minun vastuulla oli työajan materiaalin leikkaaminen sarjaan ja töitä kyllä riitti.
Partioita, paikalisten kohtaamista, poliisibriiffejä, jouha-harjoituksia, yhteispartioita irlantilaisten kanssa, ammuntoja jne. Joka jaksoon riitti jotain uutta. Uudenvuoden jakso oli ehkä henkilökohtainen suosikkini.
M.R -Ja sitten tietenkin vapaa-aika, senkin leikkaamisessa riitti tekemistä. On joukkueiltaa, itsenäisyyspäivää, joulua, ylioppilasjuhlia, päiväretkiä Skopjeen ja ihan tavallisia messi-iltoja. Ihan arjen pikkutapahtumissakin riitti matskua enemmän kuin BB:ssä. Oli Lörtsyn ja Rystyn tupakkalakkoa, Kessun ja Blondin parisuhdedraamaa, ompeluseuran kokousta, Pömpön avautumista leffan juonen paljastumisesta jne.
Heti alussa on paljon draamaa ja tunteita kun vanhemmat rauhanturvaajat kotiutuu ja uudet tuntemmattomat astuvat remmiin. Siinä sitten tutustutaan ja ystävystytään, samalla kun uudet oppivat kaikkea uutta ja jännää. Noita asioita on vähän vaikeaa selittää etukäteen, kun se maailma on niin ainutlaatuinen ja niin räikeässä kontrastissa Suomen arjen kanssa. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä leiriin päiväkirjahuone, mutta huomasimme nopeasti että rakentava vittuilu on tässä ympäristössä niin avointa, ettei sellaista tarvittu.

A.P -Miten puolustusvoimat sitten suhtautuivat ohjelman tekoon?
M.R -Todella hyvin! He olivat siellä vähän huolissaan rauhanturvaajiksi hakeutuvien määrän laskusta ja olivat innoissaan kun näytimme Kärkijoukkueesta sekä työpuolen, että ei niin vakavan vapaa-ajankin. Aika vapaat kädet saimme tuotannossa. Tai no, ei nyt ihan kaikkea voinut näyttää.

A.P -Uskotteko että sarjasta tulee suosittu?
M.L -Ehdottomasti! Ei tätä muuten tehtäis! Olemme tehneet pilottijaksolla kohderyhmätutkimusta ja vastaanotto oli lähes kaikissa todella positiivinen. Suomalaisten rauhaanturvajien elämä Kosovossa on sen verran monipuolista, että jokaiselle löytyy sarjasta jotain omaa.
M.R -Niin, olemme ja aloittaneet DVD-materiaalin kokoamisen. Ekstroihin tulee mm. jo sarjan mainoksista osittain tutuiksi tulleet Jakun parhaat huutelut, Nahkakaulimen ADHD-kohtaukset, kooste Kepin taistelusta laihuutta ja köyhyyttä vastaan, Bogin taktisuuskoulu, Palotunturin aloittavan päivystävän upseerin opas, Lörtsyn ja mutateiden hellimmät yhteiset hetket, todella lyhyt koosta Hima-ahon positiivisista kommentteista ja Allun parhaat naisjutut. Ja tietenkin paljon muuta.
M.L -Mikko paljasti nyt ihan liikaa, mutta muistakaa katsoa subia syksyllä, takaan, että jäätte koukkuun.

Kuinka epätoivoinen Venäjä on?

2009-02-24T18:43:00.002+01:00

Rosneft ja Transneft saivat Kiinalta kahdenkymmenenviiden miljardin dollarin lainan öljyputken rakentamista Kiinan varten. Ehtona oli kahdenkymmenen vuoden vakaa öljyn toimitus kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta kumpkikaan osapuoli ei sanonut, että siitä maksettaisiin markkinahintaa. Kiinalaisten arvioiden mukaan öljyn hinnaksi sovittiin 20$/tynnyri, eli reippaasti alle nykyisen markkinahinnan. Venäläisten hallituslähteiden mukaan lainalle sovittu 5-5,5% korko oli heille menestys. Korko on sidottu LIBOR:iin, joka on tällä hetkellä 2% eli Venäjä (sehän ko. yritykset omistaa) maksaa yli kaksinkertaista korkoa. Kun mukaan lasketaan vielä tulevaisuudessa alihintaan myytävä öljy, niin korko on sitten jopa 23%. Aikamoinen pikavippi. Ellei sitten tosissaan usko, että aino tie öljyn hinnalle seuraavan kahden vuosikymmenen aikana on alas.

Rotaatiotasauspäivä

2009-02-10T01:19:00.002+01:00

Eilen oli hieno päivä, rauhanturvaajakalenterin tärkein juhlapäivä - rotaatiopäiväntasaus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhoilla turvaajilla on yhtä paljon palvelusta takana kun uusilla on jäljellä. Vanhoilla on myös yhtä paljon palvelusta jäljellä kun uusilla on takana. Juhlallisuuksia on vietetty jo viime viikonloppuna kun kävimme perin paikallisen tapaan ilmaisemaan ilmaisemassa iloamme ampumalla. Emme toki ampuneet ilmaan, mutta eivät paikallisetkaan niin varmasti tekisi 12,7mm-kaliiperin aseella. Myös eilen kävimme ampumassa, kun siitä ei vaan saa tarpekseen. Illan kruunasi taktisen reservin loppuminen mikä tarkoitti sitä, että pitkään päällä ollut kuiva kausi (enkä todellakaan viittaa säähän, se on ollut kaikkea muuta kuin kuivaa) päättyi. Huomenna saksalaiset lupasivat viedä meidät helikopterilennolle juhlamme kunniaksi. Sellaista.

Super Bowl

2009-02-07T01:04:00.004+01:00

Eipä ole taas tullut kirjoitettua. Änteeärrää on lähinnä heitetty. NTR on tarkoittaa nothing to report, ja sen heittäminen viittaa partioraportin kirjoittamista, johon voi merkata vain paikat, joissa on liikkunut. Lumet ovat sulanneet ja sadetta on tullut. Paikka näyttää aika lailla tältä:

Sarjakuvan sisältöön en ota kantaa, mutta kun miettii tätä mielikuvitusmaata, Elboniaa, jossa on joka paikassa mutaa on vyötäröön saakka, ei ole vaikea keksiä mistä inspiraatio on saatu.

Onneksi maailmalla tapahtuu. Amerikkalaisen jalkapallon NFL-kausi on saatu päätökseen ja jälleen kerran, huolimatta siitä, että runkosarja on vain kuudentoista pelin pituinen, se tarjosi enemmän viihdettä kuin mikään muu urheilulaji. Kausi lähti käyntiin kun legendaarinen pelinrakentaja Brett Farve, istuttuaan koko kesän sohvalla, päätti, ettei eläkkeellä jääminen olutkaan hyvä ratkaisu. Hänellä oli kuitenkin edelleen voimassa oleva sopimus Green Bay Packersin kanssa. Siellä hän ei enää halunnut pelata kahdettakymmenettä kauttaan vaan pyysi siirtoa. Eihän se helppoa ollut, ja draamaa riitti. Lopulta Aaron Rodgers sai pitää aloituspaikkansa Green Bayssa, Farve siirtyi New York Jetseihin, ja tämän seurauksena Jetsien Chad Pennington siirtyi Miamiin. Kaikki spekuloivat kuka tästä tapahtumaketjusta hyötyisi eniten. Kaikki pelasivat uusissa joukkueissaan hyvin, mutteivat erinomaisesti ja ainoastaan Miami pääsi pudotuspeleihin.

Pelinrakentajat ovat NFL:ssä tärkeimpiä pelaajia ja niiden ympärillä riittä aina tapahtumia. Erityisesti mustilla pelinrakentajille tuntuu tapahtuvan. Nuori Vince Young on Tennesee Titansin pelinrakentaja, joka kuten muutkin mustat pelinrakentajat osaa juosta erinomaisesti, mutta heittolukujen kanssa on vähän niin ja näin. Hän pelasi aika huonosti kauden alun, vaikka joukkue voittikin kaikki pelit. Neljänessä pelissä hän loukkaantui ja fanit hurraasivat kun tilalle astui 40-vuotias valkoinen Collins. Tämä pelasi koko kauden juuri niinkuin keski-ikäiseltä voi odottaa: Lyhyitä ja varmoja syöttöjä, ei tehnyt mitään erikoista, muttei tehnyt virheitäkään. Tennesee pärjäsi hänen alaisuudessaan erinomaisesti, voittaen yli 75% otteluistaan. Youngilla ei sen sijaan mennyt kauhean hyvin, loukkaantumisensa jälkeen hän katosi pariksi päiväksi ja äiti antoi medialle lausunnon jossa hän pyysi ihmisiä kertomaan hänen olinpaikasta hänen lähdettyä "epävakaassa mielentilassa". Kaveri löytyi pari päivää myöhemmin. Piti kuulemma päästä pois ja selvittää ajatuksiaan.

Toinen hauska tapaus mustan pelirakentajan kanssa sattui ottelussa Philadelphia vastaan Cincinnati. Peli päättyi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen tasapeliin ja pelin jälkeen Philadelphian pelinrakentaja Donovan McNabb kertoi olleensa yllättynyt siitä, että niin voi ylipäätänsä käydä. Hän ei tiennyt ettei jatkoaikaa pelata loputtomasti. Siitä tulikin sitten aika negatiivista palautetta faneilta, koska kyllä 95% amerikkalaisista olisi tiennyt paremmin. Atlanta taas toipui vihdoin oman mustan tähtipelinrakentajansa lähdöstä. Michael Vick oli mainossopimukset mukaan lukien ehkä parhaiten palkattu pelaaja liigassa, kunnes pari vuotta sitten paljastui, että hän tykkäsi järjestää huvilallaan koiratappeluita. Istuu vieläkin vankilassa eläinsuojelu- ja uhkapelirikoksista.

Muitakin sankareita on liigassa riittänyt. Dallasin kulmapuolustaja Adam "Pacman" Jones hyllyttettiin liigasta hänen sekoiltua taas kerran. Tällä kertaa hän oli iskenyt kännissä nyrkillä omaa henkivartijaa. New York Giantsien laitahyökkääjä Plaxico Burress oli klubilla ampunut itseään vahingossa jalkaan kun hänen mukana pitäämänsä pistooli laukesi. Ironian määrä oli valtava, kun "itsensä jalkaan ampuminen" on urheilukielen perusilmaus itseään vahingoittaville virheille. Ja kappas, Giants alkoi häviämään pelejä heti ampumistapuksen jälkeen, voitettuaan kaikki pelit, jotka tapahtuivat ennen sitä.

Liigan loppuottelu Super Bowl oli mahtavaa viihdettä, niinkuin aina. Valitettavasti Super Bowl ja intti eivät sovi yhteen. Varusmiespalveksen aikana pyysin yksikön johtajalta poikkeuslupaa katsoa TV:tä yöllä, mutta ei, oli mukamas taas niin tärkeä päivä edessä. Onneksi joku möläytti tuloksen heti aamiaisella klo 5.30, noin tunti ottelun päättymisen jälkeen niin en päässyt nauttimaan täysillä nauhoituksestakaan. Tällä kertaa ei valitettavasti ollut edes kanavia, jolta ottelua olisi pystynyt seuramaan joten tyydyin katselemaan java-lähetystä. Minuutin välein pieni viiva siirtyi senttejä sinne tai tänne kuvaten pelin tapahtumia. Huikeaa.

Itse ottelu oli kyllä hieno. Arizona Cardinals oli pelannut koko kauden huonosti. Toissavuoden varauskierroksen ensimmäisenä varattu pelaaja pelinrakentaja Matt Leinart loukkaantui ja tilalle astui vanha kettu Kurt Warner. Monen mielestä hänen parhaat päivät olivat jo takanapäin ja hän pelasi ailahtelevasti. Hänen apunaan oli liigan paras laitahyökkääjäpari, jonka kemia ei tosin ollut parhaimillaan kun Anquan Boldin on vaatinut itselleen siirtoa koko kauden ajan. He hävisivät ja voittivat 8 ottelua. Kuusi voitoista tuli heidän oman divisioonan vastustajista, jotka sattumalta olivat juuri ne kolme surkeinta joukkuetta liigassa tällä kaudella. Niinpä Arizona pääsi monen mielestä epäansaitusti ensimmäistä kertaa yli neljänkymmeneen vuoteen pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä he kuitenkin kaikkien yllätykseksi voittivat tiensä Super Bowlin asti. Siellä heillä oli vastassa Pittsburgh Steelers. Heillä oli liigan paras puolustus, sekä nuori ja innostava pelinrakentaja Ben "Big Ben" Roethlisberger (tämän nimen hankaluus on jenkeissä yhtä yleinen vitsi, kuin erään saman etunimen omaavan kansaedustajan sukunimi on Suomessa). Fanit rakastavat Big Beniaan vilpittömästi. He vaativat tätä menestykkäästi pari vuotta aiemmin lopettamaan moottoripyöräharrastuksensa hänen murtaessa leukansa juuri ennen kautta. Fanit rakastavat myös Hawaii-taustaista takapuolustajansa Troy Polamalua, eikä vähiten hänen hiustensa takia. Troyn pitkät kurtikkaat hiukset, jotka heiluvat joka puolelle hänen juostessa ovat monen naisen kateuden kohde. Kun ottaa huomioon vielä sen, että Arizonan päävalmentaja oli saanut kautta aikaisemmin potkut Pittsburghista niin voi todeta, että lähtöasetelmat olivat jännittävät. Ja viimeisille sekunneillehan se ratkaisu taas viipyi. Kyllä tätä urheilulajia on pakko rakastaa.

Armeija täällä, armeija siellä

2009-01-30T16:59:00.003+01:00

Tiedoitusvälineet ovat taas raportoineet jälleen uusista ennätyksistä varusmiespalveluksen keskeyttämisen suhteen. Nuoret miehet eivät ole enää rautaa niinkuin ennen, kunto on heikko, mielenterveys pätkii ja läski painaa. Näin kertovat puolustusvoimien tilastot. Niitä on syytä vähän tarkemmin.

Tilaston luotettavuus perustuu ennenkaikkea siihen, ettei vastaajalla/suorituksen tekijällä ole motiiveja valehdella tai vääristellä tulosta. Kuvitellaan yhdeksäntoistavuotias mieshenkilö, joka on peruskoulun jälkeen kouluttanut itsensä putkimieheksi ja tehnyt alan töitä jo vuoden. Hänen lempipuuhansa on istua sunnuntaisin uuden tyttöystävänsä kanssa sohvallaan katsomassa leffoja, samalla kun hän saa yli viisikymmentä euroa siitä, että hän on päivistävä putkimies. Nyt hänellä on edessään valinta. Totaalikieltäytyminen, siviilipalvelus tai armeija. Mielikuvitushenkilömme on varsin tyytyväinen elämäänsä sillä hetkellä, joten hänen tavoitteensa on päästä yhteiskuntavelvoitteestaan mahdollisimman vähällä aikamäärällä. Aseistakieltäytymisen aika on kuusi kuukautta, on lyhin vaihtoehto, mutta koehenkilömme vierastaa vankilaan menemistä ja jollain tasolla hän pitää maanpuolustusta tärkeänä. Siviilipalvelus kestää kaksitoista kuukautta, mutta hän ei voi tehdä omia töitä samalla, koska kahden työn tekeminen on raskasta ja jokainen sentti jonka hän tienaa on pois hänen asumisavustuksesta. Vaihtoehto on siinänsä kiehtova,koska hänelle jäisivät illat vapaaiksi, mutta hän ei haluaisi leimautua puunhalaajaksi, eikä tahtoisi luopua yli kahden tuhannen euron nettopalkastaan vuoden ajaksi. Viim... korjaan, kolmas, vaihtoehto on varusmiespalvelus, jossa vietettävän ajan oletusarvo (T=todennäköisyys, [Tx362vrk + Tx270vrk + Tx180vrk]:3) on kahdekan ja puoli kuukautta. Ei ole tyhmemmästä päästä meidän koehenkilö, kun sen osasi laskea netistä löytämiensä tietojen perusteella. Unohti vain sulkea laskelmista vuoden palvelevat rekka- tai miehistökuljetusvaunujen kuskit, vaikkei hänellä ole C-korttia. Kuitenkin hyvät mahdollisuudet päästä pois intistä puolella vuodella sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

Mielikuvitushenkilömme menee siis armeijaan. Pian heille kerrotaan mitä kriteereitä käytetään vuoden palvelevien aliupseereiden ja upseerioppilaiden valintaan. Koerottamme harrastaa vapaa-ajalla sählyä ja kuntosalia, mutta kuntotesteissä menestyminen tarkoittaisi suurempaa todennäköisyyttä, että hänet pakotettaisiin pidempään palvelusaikaan. Hän vetää kuntotestit vajaalla teholla. Älykkyystesteistässä hän katsoo usein kattoon ja raapii kynällä päätään. Esitystä ei ole vaikeaa myydä, kuinka paljon putkimieheltä voi odottaa? Henkisen terveyden testissä hän vastaa aina halunneensa puutarhuriksi ja kokeneensa joskus seksuaalista vetoa äitinsää. "Tuntuuko joskus siltä, että päätä kiristää?" En osaa vastata. Ei ihme, että kaveri määrätään kuuden kuukauden jääkäriksi metsään loikkimaan ja samalla meillä on yksi tilastomerkintä lisää kuinka nuorten kunto on laskenut.

Saatuan vahvistuksen kuuden kuukauden palvelusajalle, koehenkilömme lakkaa leikkimästä tyhmää ja ylenee pian korpraaliksi ollen samalla parempi johtaja, kuin osa aliupseerikouluun pakoitetuista. Palveluksen lähystyessä loppuaan, kun ei ole mitään pelissä, hän suorittaa kotiutumistestit kunnolla ihan vaan testaakseen omaa kuntoaan. Cooperin testin tulos nousee yllättäen 37% tyydyttävästä kiitettävään, ja muut fyysiset testit paranevat samalla tavalla. Painokin laskee, kun metsässä on hankalaa käydä salilla ylläpitämässä salilla saavutettua lihasmassaa. Kappas, puolustusvoimat onkin Suomen suurin kuntokoulu!

Edellinen tarina perustuu pitkälti ystäväni armeijauraan, mutta se kertoo aika paljon intistä nykypäivänä. Kyllä, varusmiesten kunto on laskenut. Kyllä, varusmiesten paino on noussut, joskin myös varusmiesten pituus on kasvanut jatkuvasti, eikä painotilasto erottele läskiä lihaksesta. Nykyiset tilastot ovat kuitenkin täysin epäluotettavia, niin kauan kun tuloksia ei luokitella sen mukaan kuinka pitkään eri ihmiset haluavat palvella.

Nyt täytynee ottaa tarkasteluun vielä mielenterveysyistä ja tukielinten sairauksista johtuvat palveluksen keskeyttämiset ja palvelusajan lyhynnykset. Kuvitelkaa itsenne varuskunnan lääkäriksi. Kahdesti vuodessa varuskuntaan tulee noin tuhat alokasta. Aika pian he tajuavat, ettei armeijassa ole kivaa. No ei ole, ei, ihan perseestähän se on, niinkuin on sodassakin ja siksi sitä vitutuksen sietoa harjoitellaan. Olis ehkä sittenkin parempi mennä takas kotiin ja olla tulematta koskaan takaisin. Näitä tapauksia on viidestä kahteenkymmeneen prosentiin varuskunnasta riippuen, eli aika monta. He tulevat sitten valittamaan mielenterveyttä, selittämätöntä selkäkipua tai muuta vastaavaa. Näiden testaaminen maksaa paljon rahaa ja on hankalaa järjestää. Lääkärillä on kaksi vaihtoehtoa, joka myöntää palvelushelpostuksia tai vapautuksia, tai sitten ottaa se riski, että varusmies valehtelee, niinkuin he usein tekevät, ja antaa hänen jatkaa palvelustaan. Ensimmäisessä vaihtoehto on riskitön, kukaan ei tarkista entistä varusmiestä palveluksesta poistumisen jälkeen, kukaan ei kyseenalaista varuskuntalääkäriä, joita on muutenkin todella vaikea saada työsuhteseen. Toisessa vaihtoehdossa panoksena on se, ettei varusmies valehtelekkaan, ja tekeepä vaikkapa itsemurhan, kuolee sairauskohtaukseen tai saa pysyvän fyysisen vamman. Siinähän tulee ehdollista ja päiväsakkoa, saatta mennä lääkärilupakin. Helppo valinta. Päätöksenteko ei ole ihan niin yksinkertaista, mutta lääkäreiltä puuttuvat kannustimet ottaa selvää onko varusmiehen ongelma todellinen vai ei.

Vaikka usein sanotaan suomalaisten maanpuolustustahdon olevan korkealla, se on yhtä turha tieto kuin se, että suomalaiset arvostavat eniten kotimaista ruokaa. Jos he kerran arvostavat sitä niin paljon, miksi tarvitaan maataloustukiaisia? Kai sen hinnan voisi maksaa mielummin kassalla kuin verotuksessa? Jos suomalaisten maanpuolustustahto on niin korkealla, miksi meillä on niin vähän vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen hakeutuvia naisia ja miksi joka varuskunnassa on vaikeuksia saada vapaaehtoisia palvelemaan vuoden aliupseerina? No yksinkertaisesti siksi, ettei osa suomalaisista näe uhkakuvaa, minkä takia heidän kannattaisi uhrata aikaansa.

Vuosittain puolustusvoimat menettää valtavasti resursseja ottaessaan ne noin kymmenen prosenttia varusmiehistä, joilla ei ole motivaatiota tai kykyä selviytyä varusmiespalveluksesta. Samaan aikaan puolustusvoimien komentaja on itse sanonut, että reserviä pitäisi supistaa yli sata tuhatta ihmistä pois, koska koko reserville ei riitä varusteita nykyaikaiseen sodnakäyntiin. Moni on kuitenkin valmis pitämään kiinni yleisestä (miesten) asevelvollisuudesta. Argumentteja on monia ja lähes kaikki niistä ovat huonoja. Intti on ehkä Suomen suurin kuntokoulu, mutta voin kertoa, ettei huonokuntoisilla jää kovinkaan hyviä kokemuksia kuntoilusta intin ajalta, eikä "kipinää urheiluharrastukseen ylläpitämiseen" synny. Niillä, joilla oli jo hyvä tai kohtalainen kunto palvelukseen astuttaessa, tuskin syntyy halua kuntoilla entistä enemmän. Ja huolimatta siitä, kuinka paljon paino laskee tai kunto kasvaa, vaikutukset jäävät väliaikaisiksi. Jos valtion järjestämää kuntokoulua kaikille miehille tarvitaan, niin se saataisiin kyllä järjestettyä tehokkaaminkin. Se, että kuntokoulussa ohjaajat ovat korkeakoulutettuja ihmisiä, joille maksetaan sadan euron päivärahaa jos liikuntaa harrastetaan metsässä, ja liikkunnan yhteydessä jokainen kokeilee miltä sen kolmen tuhannen euron kevytsingonampuminen oikein tuntuu ei ole kovin kustannustehokasta.

Sitten on vielä nämä argumentit perinteen puolesta. On sekin niin ihanaa kuin viimeistä kertaa koko ikäryhmä kootaan yhteen eri puolelta Suomea ja ihmeset oppivat tuntemaan toisiaan. Joo-o. Se, että jokin oli hyvä ratkaisu aikoinaan, ei tarkoita sitä, että se oli tai ei olisi sitä nyt. Asioita täytyy aina tarkastella miettimällä uudestaan mikä niiden funktio ja voisiko asiat tehdä paremmin. Toki joulukinkku oli hienoa ruokaa sata vuotta sitten, mutta maailma on vähän muuttunut ja henkilökohtaisesti nautin enemmän naudan sisäfileestä.

Ainoa vakavasti otettava argumentti yleisen asevelvollisuuden puolesta on sen kustannustehokkuus. Koko Suomea on puolustettava ja siksi tarvitaan laaja reservi alueita miehittämään. Varusmiehillä ei tarvitse maksaa ja se on siksi puolustusvoimien mielestä kustannustehokasta, kun verrataan ammattiarmeijaan. Kun ekonimisti laskee (tämä on siis jo tehty Helsingin Yliopistossa) yleisen asevelvollisuuden hinnan ottaen huomioon opiskelun viivästykset ja väliin jääneet miestyövuodet, se ei näyttäkkään enää yhtä kustannustehokkaalta. Ja jos jälleen kerran palaamme puolustusvoimien komentajan kommenttiin, että reserviä tulee supistaa, niin on perusteltua kysyä, onko todellakin järkevää, että puolustusvoimat ottaa taakakseen ne heikkokuntoiset ja sairaloiset. Yritysmaailmassa puhutaan usein yhtiön toimintojen virtaviivaistamisesta, mikä tarkoittaa sitä, että yritys keskittyy siihen minkä se osaa parhaiten. Puolustusvoimien ainoa "tuote" on kyky puolustautua vihollisen hyökkäystä vastaan, eikä minulla ole mitään epäillystä siitä, että esikunnissa on ammattitaitoisia upseereita, jotka tietävät mitä tekevät. Kuntoutus, kuntokoulu, ikäluokkien yhdistäminen ja perinteiden vaaliminen eivät kuulu tähän puotiin.

Oma ilmainen konsulttineuvo on tälläinen: Päättäkää kuinka suuren reservin voitte varustaa ja ylläpitää tulevaisuudessa. Ottakaa käyttöön valikoiva asevelvollisuus, jossa poimitte motivoituneimmat ja hyväkuntoisemmat. Korottakaa huomattavasti aliupseereiden ja upseerikokelaiden päivärahoja, ja sitokaa ne osittain alaisten arviointeihin. Näin saadaan simputusongelmaa huomattavasti pienettyä ja varusmiesten motivaatiota kasvatettua. Armeijan suorituskyky saavutetaan rahalla, jotka voidaan käyttää, joko reservin kasvattamiseen tai varusteisiin ja kertausharjoituksiin. Se, että kaikki mahdolliset koulutetaan sotaan ja toivotaan, että ne viimeisetkin sata tuhatta sotilasta, jotka eivät ole kertanneet vuosikymmeniin ja joilla on varustuksenaan kiinalaiset rynnäkkökiväärit ja kulkuneuvoinaan traktorit, taistelevat viimeiseen mieheen ei taida olla se paras vaihtoehto.

Mutta ei kai noin synkkää ole. Suomen suhteellinen kyky puolustautua on noussut vuosikymmenen aikana kun muut valtiot ovat laskeneet panostuksiaan sotilasvoimaan. Ruotsilla on enemmän kenraaleita kun tykkejä ja pieni ammattiarmeija, jota täydentävät vartiotehtäviä hoitavat muutamat varusmiehet. Norjan armeija suurin projekti tällä hetkellä on kasvattaa luomuruuan osan muonituksesta viitentoista prosenttiin. Viro on muuten vain pieni.

Venäjä on luku erikseen se on kasvattanut sotilasmenonsa Neuvostoliiton mittoihin. Tästä mediakin muistuttaa aina silloin tällöin. Venäjän kohdalla täytyy kuitenkin muistaa, että se on Transparensy Internationalin listauksessa viime vuodelta sijalla 143, eli paljon korruptoituneempi kuin Egypti ja Zambia, suunilleen yhtä korruptoitunut kuin Angola, Togo ja Indonesia. On syytä tarkastella mitä Putinin hallinto on saanut puolustusmenojen kasvulla aikaiseksi ja suhteuttaa se siihen mitä Jeltsin sai aikaan. Vuodesta 2000 vuoteen 2006 Venäjän ydinasejoukot saivat 27 mannertenvälistä ohjusta (ICBM) ja saman verran ydinkärkiä. Samana aikana 294 ICBM:ää ja 1779 ydinkärkeä poistettiin vanhentumisen takia. Jeltisinin aikana 1992-1999 ydinjoukot saivat 92 ohjusta ja kärkeä. Lisäksi 2000-luvulla vaikeasti tuhottavien siiloissa sijaitsevien SS-24-ohjusten ja rautateillä kulkevien ICBM:ien (naamioitu tavalliseksi kuormavaunuiksi, joten niitä on vaikeaa seurata) määrää on vähenetty, ja joukot ovat saanet tilalle SS-25-ohjuksia, joita kuljetaan sadan tonnin painoisilla ja 22:n metrin pituisilla ajoneuvoilla, jotka ovat helposti havaittavissa kaikilla vakoilusateliiteillä. Lyhyemmän kantaman strategisia ohjuksia ja kärkiä kirjattiin 2000-2007 alas 405 ja 2498 kappaletta. Uusia raketteja toimitettiin samana aikana 27 kappaletta, kolme kertaa vähemmän kuin 90-luvulla. Tämä selittääkin miksi Venäjä suhtautuu niin negatiivisesti Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmään. Jos heidän ydinaseiden alaskirjaus jatkuu samaan tahtiin, ensi vuosikymmenen puolessa välissä tulee mahdolliseksi tilanne, jossa Venäjän ydinaseet tuhotaan siiloihin ja ne muutamat ohjukset, jotka saadaan lentoon voidaan torjua ohjuspuolustuksella.

Tavallisimilla asehaaroilla ei mene sen paremmin. 2000-luvulla kolme uutta lentokonetta toimitettiin ilmavoimille: yksi Tu-160 ja kaksi Su-34:ää. 90-luvulla toimitettiin sata uutta lentokonetta. Vuosille 2007-2015 suunitellut asehankinnat lupaavat ilmavoimille 60 uutta lennokkia ja tällä nopeudella koko Venäjän ilmavoimat saadaan kokonaan uusittua jo vuonna 2087. 90-luvulla uusia T-90 panssarivaunuja toimitettiin n. 120 kappaletta, kaksi kertaa enemmän kuin 2000-luvulla. Laivasto sai 90-luvulla viisi kertaa enemmän kuin tälle vuosikymmenelle on suuniteltu. Venäjän valtion asevientimonopoliyhtiö Rosoboroneport tuotti 90-luvulla keskimäärin miljardi dollaria vuosittain, kun vastaava luku 2000-luvulla on seitsemän kertaa isompi. Aseiden myynnistä saatavat rahat ovat korvamerkattu oman armeijan modernisointiin.
"Se määrä jolla alitamme valtion puolustushankintasuunitelmat kasvaa vuosittain ja se prosenttiosuus, jonka epäonnistumme hankkimaan kasvavan tarpeen aikana on suoraan verrannollinen prosenttimäärän jolla puolustuksen hankintojen budjetti kasvaa." Näin totesi Venäjän aseteollisuuskomission puheenjohtaja viime vuoden huhtikuussa. Venäjän armeijan hankintamenot eivät ole julkisia kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa budjettia voi ihailla vaikkapa netissä. Tuskin ne rahat kokonaan menevät kaikkialla salassa pidettävään tuotekehitykseen. T-90 panssarivaunu on vain modernisoitu versio vanhasta mallista, samoin on Su-34 hävittäjä. Hallitus on lupaillut viidennen sukupolven hävittäjän prototyypin testilentoja "pian", mutta sille ei olla kehitelty vielä edes moottoria. SA-21-ilmapuolustusohjusjärjestelmän prototyypit saatiin vihdoin kentälle toissavuonna, seitsemän vuotta myöhässä. SS-26-ohjuksen testejä ei olla vieläkään saatu aloitettua, vaikka niin piti tapahtua jo vuonna 2003. SS-NX-30 laivasto-ohjuksen testit ovat kaikki epäonnistuneet ja niiden alustaksi tarkoitetut kolme strategista sukellusvenettä ruostuvat hiljalleen satamassa.

Onneksi sotaa ei voiteta aseilla vaan miehillä, ja niitähän Venäjällä riittää! Varusmiespalveluksen muutettua viime vuonna yksivuotiseksi, tämän vuoden kutsunnoissa armeijan olisi saatava 700 000 alokasta, jotta miesvahvuus säilyisi. Kuitenkin vain 843,000 poikaa tulee tänä vuonna täysi-ikäiseksi ja muutenkin vain joka kymmenes ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen. Esimerkiksi korkeakoulussa opiskelevan ei tarvitse kutsuntoihin mennä ja moni äiti ostaa mielusti viimeisillä säästöillä lääkärintodistuksen vaikkapa kuuroudesta kun menettää poikansa armeijalle (reiluuden vuodeksi on kuitenkin todettaa, ettei todennäköisyys kuolla Venäjän armeijassa ole merkittävästi suurempi kuin Suomen vastaava tilasto, simputus on asia erikseen). Jos rahaa ei ole, niin suosittu keino on tuottaa itselleen pysyvä vamma liipaisinsormeen. Niistä, jotka pääsevät kutsuntoihin asti 30% eivät ole terveydensä puolesta sopivia ja 50% ei sovellu erikoiskoulutukseen. Jää kaksi vaihtoehtoa: romahduttaa koulutusjärjestelmä repimällä alokkaat opistojen penkeiltä tai sitten pärjätä vahvasti alimiehitetyllä armeijalla. Noh, onneksi Venäjä on siirtymässä asteittain ammattiarmeijaan. Venäjän keskipalkka oli vuonna 2007 kaksitoista tuhatta ruplaa. Armeijan palkattu henkilökunta sai jotain kuuden ja kahdeksan tuhannen välillä. Niillä täytyy olla todella hyvät työsuhde-edut, jos ihmisiä siellä on silti töissä! Periaatteessa palkkasotilaan perheelle kuuluisi ilmainen asunto, mutta vuonna 2007 157 tuhatta tälläistä perhettä ei ollut vielä valtiolta asuntoa saanut. Jos sotilaiden asuntojen rakentaminen jatkuu samaan tahtiin kuin 2006-2007 he kaikki saavat asuntonsa viimeistään 2024. Mistä se uusi palkka-armeija saa asuntonsa on vielä hiukan epäselvää. Jeltsinin hallinto onnistui 90-luvun lopussa hankkimaan sata tuhatta asuntoa palkkasotilaille. Jeltsinin valtkaudella öljyn hinta oli keskimäärin 16,70 dollaria tynnyriltä, Putinilla vastaava luku 2007 mennessä on 40. Aika jännä.

Eräässä parodiaelokuvassa alokkaille jaetaan rynnäkkökiväärit valan yhteydessä. Kaikille niitä ei riitä ja viimeiset rivissä saavat käteensä lapion. Upseeri kertoo heille vanhasta Venäläisestä puolustusstrategiasta. "Sillä välin kun vihollinen suunnittele hyökkäystä, me muutamme maaston tunnistamattomaksi. Vihollinen hämmentyy ja menettää toimintakykynsä". Väestö vähenee nykyään kuitenkin sen verran kovaa vauhtia, ettei sellaiseen doktriiniin ole enää varaa. Uusi puolustusdoktriini on täydellinen modernin infrastruktuurin puute. Suomella on enemmän asvalttiteitä kuin Venäjällä. Kovapäälysteisten teiden määrä on laskenut Putinin aikana seitsemän prosenttia. Vuonna 2000 uusia teitä rakenettiin 6400km, vuonna 2006 enää 2400km. Samana aikana tierakennusbudjetti on kasvanut 270%. Pieni laskutoimitus kertoo, että uuden tiekilometrin hinta on noussut kymmenenkertaiseksi, viisikertaiseksi inflaatiokorjattuna. Kuka edes haluaisi yrittää valloittaa tälläisen maan?

Tekstissä esitetyt tilastot ovat pääosin vuodelta 2007.

Skopje

2009-01-26T18:27:00.002+01:00

Tulipahan käytyä Makedoniassa, tai tarkemmin sanottuna Skopjessa. Kuukautta aiemmin oli hakemukset jätetty ja sitten koitti se päivä, kun heräättiin aikaisin, laitettiin siviilit päälle ja hypättiin bussiin. Ajoimme noin puoli tuntia eteläiselle rajalle ja ohitimme kaikki rajamuodollisuudet, koska KFOR valvoi rajaa. Sitten ajoimme vielä puoli tuntia Skopjeen, ja tässä kohdassa tilanne mutkistui. Meidän piti ajaa vielä vartti KFOR huoltotukikohtaan, jossa sääntöjen mukaan sotilaspoliisi olisi pitänyt meille luennon, jonka pääsanoma olisi "älä tee huorin". Ymmärtäähän sen, Suomen armeijan palvellusohjesääntövuodelta 1939, jonka me kaikki tietty osaamme ulkoa, sanoo vain sen, ettei suomalainen sotilas pane Karjalan evakkoa. Naton kanta prostituutioon on siis negatiivinen, mutta sotilaspoliisi ei sitä jaksanut taas kertoa, kun oletti, että me kaikki olemme olleet läyhyllä aikaisemminkin. Niinpä hyppäsimme takaisin bussiin ja suuntasimme takaisin kohti Skopjea.

Seuraava pysähdyspaikka oli ns. läyhyparkki, eli se paikka jossa suomalaiset rauhanturvaajat säilyttävät verovapaita autojaan lain edellyttämällä tavalla. Käytänössä se oli soralla päällystetty ja piikkilangalla aidattu kenttä, jossa seisoi lähemmäs paria sataa uutta autoa, jotka on sinne suurella vaivalla Suomesta asti tuotu. Noin 60% autoista oli audeja, tuttavallisemmin YK-ladoja, 30% Bemareita ja loput jotain muuta. Ajattelin heti, että tämäpä olisi oiva paikka autovarkaille, muutamassa tunnissa saisi koko päivän työt tehtyä, mutta urbaani legenda kertoo, että läyhyparkki on paikallisen mafiapomon legitiimiä liiketoimintaa, eikä kukaan uskalla varastaa sieltä.

Hyppäsimme sitten körmykaverin Subaruun ja kävimme testaamassa paikalliset tiestöt. Suomen tasoinen moottoritie meni siinä vieressä, joten suuntasimme sinne testaamaan paljonko autosta lähtee. Pari kertaa ajoimme kuuden kympin ylinopeutta poliisin ohi, joka kohteliaasti heilutti meille lätkää ja kehoitti hiljentämään vauhtia. Kuulemma jos olisimme ajaneet yhdeksän kympin ylinopeutta, poliisi olisi peräti pysäyttänyt meidät ja kehoittanut hiljentämään ihan verbaalisti. Suomalaiset siirtorekkarit ovat täälläpäin tuttuja ja Naton henkkareilla jokseenkin diplomaattisen koskemattomuuden ainakin liikenteessä.

Ajoimme auton takaisin ja hyppäsimme taksiin. Taksikuski oli suomalaisia kuskannut sen verran, että suomen alkeet olivat hallussa. "Keskustaan". Siellä sitten maksettiin vartin matkasta vitosen, sovimme myös noudon ja lähdimme katsastamaan Makedonian pääkaupunkia. En ole kauhean hyvä kuvailemaan asioita, joten kuvitelkaa itse: Tallinna... noin. Korvatkaa meri joella. Lisätkää neuvostoarkitehtuuria, vähentäkää pilvenpiirtäjiä. Suomalaiset istumassa baareissa voitte jättää paikoilleen. Siinä se on, Skopje. Aika nähty tapaus.

Vartin pituinen tutustumiskierroksemme päättyi kun sain itsestäni tämän pakollisen turistikuvan kaupungin kahden nähtävyyden edessä. Käykää katsomassa Wikipediasta mitkä ne on, nimien keksimisessä on nähty yhtä paljon mielikuvitusta kuin Lahdessa. Turistivartin jälkeen oli aika syödä ja juoda. Maan kulttuurin erikoisuudet paljastuvat tunnetusti helpoiten käymällä McDonaldsissa, mutta en ollut halukas niin intensiiviseen tutustumiseen, joten menimme meksikolaiseen ravintolaan. Kuvassa näette fajitakset, jotka oli ihan hyvät ja edulliset. Pitihän sitä sex on the beachiakin maistaa, mutta se oli pahaa.

Nälkä lähti, jano jäi. Jatkoimme siis vielä drinkkibaariin. Halpaa oli.

Ei kai siinä ole mitään enempää kerrottavaa. Taksilla bussille ja bussilla takaisin leiriin. Kiva reissu.

Osta lapsi.

2009-01-19T01:49:00.003+01:00

Seuraavan tekstin olen kirjoittanut Kansantaloustieteen opiskelijoiden ry:n lehteen. Deadline on parin viikon kuluttua, joten pyydän kommentteja ja kielioppivirheiden korjauksia. Teksti on huumoria... tavallaan. Eikä se varsmastikkaan avaudu kauhean monelle, jos ylipäätänsä avautuu kenellekkään muulle kuin minulle. Mutta kommentoikaa ja kertokaa mitä mieltä olitte!

Istuimme eräänä aamuna ystäväni kanssa Senaatintorin laidalla syömässä ihanan ylihinnoiteltua aamiaista ja mieleeni muistui tarina. Ollessani töissä pienen ruokakaupan kassalla, parikesäisen lapsensa kanssa liikkeellä oleva mies maksoi ostoksensa pankkikortilla. Kyseessä oli yksi näistä kustomoiduista korteista, johon voi laittaa haluamansa kuvan. Miehen kortissa oli kuva hänestä ja vaimostaan,
tohtorin lakit päässä. Eivätkä he olleet mitään suoraan kortistoon meneviä tohtoreita, vaan oikeaa hyötyä tuottavien teknisten alojen ammattilaisia. Katsoin tohtoripariskunnan lasta ja ajattelin: jos olisi mahdollista, laittaisin kaikki säästöni tämän lapsen osakkeisiin.

Olimme huolisamme seuraavan sukupolven kasvatuksesta. Monessa muussa yksityisessä asiassa kansantalouden oppeja oli jo sovelettu ansiokkaasti: Vanhusten hoito on ulkoistettu palvelutaloihin, avioehto on tehnyt avioliitosta taloudellisesti siedettävän ja ystävyyssuhteet pystyy kätevästi kauppalistamaan vertaismarkinointiin. Samaan aikaan lasten kasvatuksesta on kadonnut kaikki taloudelliset kannustimet, kun eläkkeet maksetaan eläkeyhtiöistä. Lestadiolaiset ja eräät maahanmuuttajaryhmät ovat ansiokkaasti hyväksikäyttäneet väheneviä yksikkökustannuksia ja nousevia lapsilisiä lasten tuotannossa, mutta suurimmaksi osaksi lastenteko on pienimuotoista harrastustoimintaa, joka pahimillaan johtaa tilanteisiin jossa vanhemmat rakastavat lapsiaan huolimatta siitä, että he ovat päättäneet tehdä uraa lähikaupan kassalla tai panostavat kaiken vapaa-aikansa skeittauksen harjoitteluun. Päätimme kehittää järjestelmän, joka toisi rahan takaisin perhesuhteisiin ja pelastaisi maailman.

Valtion etu on, että kansalaiset tuottavat tulevaisuudessa mahdollisimman paljon. Lasten tuottavuus tulevaisuudessa riippuu pitkälti investoinneista, jotka niihin tehdään n. kahdenkymmenenviiden ikävuoden saakka. Valtio voisi lapsen syntyhetkenä pistää liikkeelle obligaatioita, jotka kaikki yhteensä oikeuttaisivat omistajan saamaan puolet ko. yksilön maksamista tulo- ja pääomaveroista kolmestakymmenestä ikävuodesta aina kuolemaan saakka. Nämä obligaatiot sitten myytäisiin vapaaille markkinoille. Lapsenlisä sitten kasvaisi tai laskisi aina suhteessa obligaatioiden suhteellisen arvomuutoksen mukaan ja näin vältettäisiin se, että huonompiin olosuhteisiin syntyvät lapset eivät pääsisi osaksi järjestelmän hyödyistä. Itseasiassa näin panostaminen vähänosaisempiin olisi kannattavampaa, koska investoinneilla heihin saisi suurimmat tuotot. Obligaatioiden myynnistä saatavilla voitoilla valtio voisi sitten rahoittaa koulutusta ja terveydenhuoltoa. Yksilön saavuttaessa täysikäisyyden hänen saamansa opintotuet tai perustulo sidottaisiin taas obligaatioiden suhteelliseen hintakehitykseen. Tämä kannustaisi ihmisiä opiskelemaan ahkerammin, tehdä töitä, joista on tulevaisuudessa hyötyä, ja ennenkaikkea välttämään huonoja käytösmalleja, jotka vähentävät elinikää tai tulevaisuuden ansionäkymiä. Kuviteellanpa erään ihmisen elämä, jota markkinavoimat meille sitten kommentoivat:

1985: Peruskoulun matematiikkaopettaja ja poliisi saavat lapsen, joka nimetään Pekaksi. Perhe asuu Pohjois-Helsingissä. Obligaatioanti herättää varovaista mielenkiintoa markkinoilla, vanhempien typerästä nimenvalinnasta huolimatta.
1989: Pekka 5v. Ilmoittaa ensimmäisessä pörssitiedoitteessaan haluavansa tulla isona hävittäjälentäjäksi tai lego-insinööriksi. Tämän, ja ihmisen elämässä tapaturmaiselle kuolemalle alttiin ajanjakson loppumisen seurauksena kurssit nousivat hieman.
1991: Pekka 7v. aloittaa koulun ja jalkapalloharrastuksen. Markkinat eivät juuri reagoi.
1992: Pekan vanhemmat eroavat ja myöhemmin huoltajuuden saanut äiti perustaa uusperheen. Fuusiossa Pekka saa kaksi samanikäistä sisarusta ja markkinat uskovat tämän kehtittävän Pekan vuorovaikutustaitoja. Kurssi nousee.
1996: Viidenen luokan lopussa tulee julkisuuten Pekan ensimmäinen vertailukelpoinen koulutodistus, jossa numeroarvosanat ovat korvanneet mitäänsanomattomat sanalliset arvostelut. Pekan keskiarvo lukuaineissa on 8,9. Erityisesti sijoittajia ilahduttivat kymppi matematiikassa ja kahdeksikko käytöksestä, joka poistaa pelot ansionäkymiä heikentävästä ”kiltin pojan syndroomasta”. Kurssi nousee vahvasti.
2000: Pekan viimeistä yläastevuotta hallitsivat suuret kurssiheilauttelut. Keskiarvo säilyi hyvin kahdeksikkon paremalla puolella ja Pekka pitää lukioon menemistä itsestäänselvyytenä, mikä nosti kurssia. Toisaalta Pekan raportoitiin vetäneen teinikännit useana viikonloppuna. Pekka joutui usein rauhoittelemaan sijoittajia julkisilla tiedoitteilla, joissa toistuvat lausunnot ”olo oli hirveä, en juo enää ikinä” ja ”dokaaminen on sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana koetut yhteiset nolot hetket auttavat verkostoitumista nyt ja tulevaisuudessa”. Yläasteen jälkeisenä kesänä Pekan ensimmäinen tyttöystävä jätti hänet. Sijoittajat reagoivat kurssinousulla, koska yleisesti toivottiin, että tästä alkaa pitkä pettymysten sarja romanttisissa suhteissa, joidein aikana Pekka ymmärtäisi, ettei ulkonäölleen tai peniksensä pituudelle hän ei voi mitään, mutta ansioita ja kuntoaan hänen on helppo kasvattaa houkuttellakseen vastakkaista sukupuolta paremmin. Kaiken kaikkiaan vuosi päättyi plussalle.
2001: Pekan lukio alkoi lupaavasti ja kurssi nostivat hektellisesti myös huhut epätoivotusta raskaudesta, jonka hän aiheutti. Markkinoilla uskottiin yleisesti, ettei suhteella ole tulevaisuutta ja tulevat elatusmaksut pakottaisivat Pekan tekemään enemmän töitä tulevaisuudessa ja vähentävät tarvetta hankkia lapsia kesken parasta työikää. Markkinat pettyivät uutiseen abortista.
2004: Pekka kutsui kaikki sijoittajansa ylioppilasjuhliin, jossa hän piti Power Point-esityksen saamistaan arvosanoista ja tulevaisuudennäkymistä. Markkinat olivat varsin vakuuttuneita tästä kypsästä nuoresta miehestä ja kurssi koki uskomattoman päivänousun. Kupla kuitenkin puhkesi pian, kun Pekka ei päässyt TKK:n tuotantotalouslinjalle ensiyrittämällä ja hänen varusmiespalveluksensa alkoi. Kurssi romahti entisestään kun hänet pakotettiin aliupseerikouluun ja näin ollen vuoden varusmiespalvelukseen.
2005: Pekka lukee sisäänpääsykirjoja teltassa ja pääsee TKK:lle vastoin markkinoiden odotuksia, mistä seurasi ennennäkemätön kurssinousu.

Ja niin edelleen. Yksinkertainen toimenpide, jolla saadaan paljon parjatut markkinavoimat välittämään ihmisten hyvinvoinnista synnytysosastolta hautaan saakka. Dementoitunutkin vanhus saa eläkettä, josta maksetaan veroa! Ja mikä parasta, sijoitusfirmat, jotka omistavat paljon ihmisten obligaatioita voivat investoida koulutuslaitoksiin tai terveydenhuoltoon ja kirjata nämä investoinnit veropaaksi hyväntekeväisyydeksi. Tämä puolessa tunnissa mietitty innovaatio saattaa olla suurin edistysaskel ihmiskunnan historiassa sitten osakeyhtiön keksimisen, ja kehoitan maailman hallituksia soveltamaan sitä pikimiten nimellistä korvausta vastaan.

Throw the dice

2009-01-19T01:07:00.002+01:00

Rauhanturvaajana tienaa rahaa. Ei se palkka niin iso ole, mutta kulut ovat nollassa. Ja kuinka hienosti tämä raharuiske ajoittuikaan omalla kohdallani! Pörssissä on hullut päivät! Olen ottanut sijoittamiseen makrotaloudellisen näkökulman, joka on jokseenkin päinvastainen kuin Newtonin fysiikan lait: Se mikä on mennyt alas, tulee väkisinkin ylös. Mitä enemmän joku rahasto on laskenut, sitä parempi, sillä sen helpompi sen on nousta. Tämän aukottoman logiikan seurauksena olen tutkaillut paljon eri maiden ja maanosien rahastoja. Kiina on romahtanut kivat 70% vuodessa ja sitä onkin tullut ostettua. Venäjäkin on romahtanut mukavasti, mutta jokin siinä häiritsi minua, enkä saanut painettua "osta"-nappia. Onneksi eräs venäläinen sivusto selvinsi minulle tilastojen kielellä mikä siinä oikein kusi.

74 miljardia dollaria eli 15 prosenttia eräästä maailman suurimmasta valuuttavarannosta, rahamäärä jonka Venäjän valtio käytti ruplan puolustamiseen eli käytännössä omien virheiden peittelyyn omilta kansalaisilta viime joulukuun aikana. Ja finanssikriisi ei ole mikään puolustus, kaikki muutkin ovat kriisissä, joten ruplan putoaminen tarkoittaa, että sillä menee vielä huonommin kuin muilla. Venäjä ei ole koskaan aikaisemmin käyttänyt yhtä paljon rahaa yhdessä kuussa vaikka käytettäisiin inflaatiokorjattuja lukuja.

130 miljardia dollaria on se määrä investointeja, jotka ovat paenneet Venäjältä viime vuoden aikana. Astuisitko laivaan josta pakenee rottia?

Update

2009-01-19T00:31:00.002+01:00

Eipä ole tullut kirjoitettua mitään vähän aikaan. Toistan päivittäin samoja rutiinija, ajantaju puuroutuu, vähän kuin olisi mökillä useita viikkoja. Mutta maailma pyörii, vaikka minä en niin tee.

Muistatte ehkä kun kerroin eräästä tulipalosta. Kävin muutaman päivän sitten juttelemassa ko. kylän päälikölle ja kyselin siinä samalla miten sille perheelle kävi. Kunta oli kuulemma luvannut ensin 17 000 euroa avustuksena, mutta sitten heille selvisi, ettei palannut rakennus ollutkaan perheen (laaja käsite, joka käytänössä käsittää ihmiset, jotka asuvat saman aidan sisäpuolella) päärakennus, joten he tyytyivät antamaan vain puolitoistatuhatta euroa. Tämä ei tietenkään riitä minkäännäköisiin uudisrakennustöihin, mutta se auttaa perhettä selviämään talven yli, talon mukana kun paloi koko kesän sato. Todettuaan, ettei avustus ollut riittävä, kyläpäällikkö huomautti tämän olevan ensimmäinen kerta kun hän on kuullut, että kunta on ylipäätänsä pystynyt avustamaan ketään hädässä olevaa rahallisesti. Suhteellista kehitystä.

Kyläpääliköllä oli oma rakennusfirma, jolla ei tosin mennyt kauhean hyvin. Ei sillä, että millään yrityksellä sillä sektorilla menisi hyvin. Yrityksillä ei ollut käteistä, koska projekteista maksettiin kun ne olivat valmiit, niinpä yritykset joutuvat jatkuvasti käymään vaihdantataloutta keskenään. Jos tarvitsee terästä, täytyy etsiä yritys jolla on sitä varastossa ja joka on halukas vaihtamaan sen tiiliin, joita löytyy omasta varastosta ja niin edelleen. Oli sitten ihan pakko kysyä, että onko tämä nyt sitä finanssikriisiä mitä häh? No ei se ole, ei Kosovossa ole finasseja niin paljon, että ne voisivat olla kriisissä. Ihmiset ovat vain köyhiä, eikä tulonlähteitä ole, millä sitä voisi rakentaa. Erään toiseen ihmisen sanoin: "hankkikaa minulle töitä, ei minulla ole aikaa rettelöidä tai edes miettiä sellaista jos pyöritän betoninsekoitinta kaksitoista tuntia päivässä." Ei hän varmaan itseään tarkoittanut, ehkä albaanissa on minä-passiivi, joka katosi tulkkaukseen.

Meillä suomalaisilla menee oikein hyvin, kiitos. Tänään söin kaksi kengurupihviä, kun poro ja villisika ei enää maistunut. Päivätkin pitenee, lumet sulaa hiljalleen. Kotiutuminen lähestyy.

Antakaa ihmisten mennä.

2009-01-10T23:44:00.003+01:00

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen kauhistui nähdessään, millaisiin oloihin Suomi lähettää lisää rauhanturvaajia. IL 10.1.09

"- On selvää, etteivät suomalaiset sotilaat ole olleet näin pahoissa olosuhteissa kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Se maa on käytännössä sotatilassa.

Kiljunen kuvailee Afganistanin kauhuja vuolaasti, sillä hän on huolissaan Suomen ulkopoliittisen johdon eilisestä päätöksestä lähettää väkivallan repimään maahan sata uutta suomalaista rauhanturvaajaa.

Kiljunen teki itse marraskuussa vajaan viikon pituisen virkamatkan Afganistaniin ja kolusi silloin läpi juuri ne alueet, joilla suomalaiset sotilaat työskentelevät.

- Luotiliivit päällä piti olla koko ajan, hän kuvailee järisyttävää kokemusta."

Okei, pysähdytään hetkeksi miettimään asiaa. Suomella on lähes puolen miljoonan reserviläisarmeija, joka on koulutettu sotaan, taitaa olla Euroopan isoin armeija suhteessa väkilukuun. Venäjä ei ole uhka. Ei hallituksen, eikä puolustusvoimien mielestä. Se on hiukan erillainen ei-uhka, kun Ruotsi, Norja, Viro tai Mongolia. Niiden uhkattomuutta ei äänen sanota, mutta Venäjä on ei-uhka kuitenkin. Uhkia ei siis ole. Mihin tarvitsemme yleistä asevelvollisuutta? No varmuuden vuoksi se on hyvä olla. Vähän kokemattomia ovat, kun eivät ole sotineet moneen vuosikymmeneen. Okei.

Joidenkin ihmisten mielestä on hauskaa lähteä ulkomaille töihin. Tunnette ehkä jonkun joka on näin tehnyt, joten tätä asiaa ei lienee syytä todistella enempää. Jotkut ihmiset nauttivat vaaran tunteesta, voitte tarkistaa asian menemällä vaikkapa Linnanmäellä tai uusimman kauhuelokuvan ensi-illassa. Joidenkin mielestä kolmen ja puolen tuhannen vähimmäispalkka on aika hyvä, voitte kysyä asiasta vaikkapa lähikaupan kassahenkilöltä. Kaikki esitetyt ominaisuudet esiintyvät ihmisissä toisistaan riippumattomina, eikä yksikään sulje pois. Logiikan mukaan on siis mahdollista, että joku oikeasti haluaa lähtee ulkomaille tienamaan rahaa vaarasta huolimatta (tai sen tullessa bonuksena). Tunnen muutaman tälläisen ihmisen. Eli meillä on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisia lähtemään vaikkapa Afganistaniin käyttämään hyväksi koulutusta, jonka he ovat muutenkin väkisin saaneet.

Sitten meillä on tämä maa, jossa asuu n. 28 miljoona ihmistä. 80-luvulla tulivat Venäläiset ja tappoivat siviilejä surutta. Venäläiset lähti, tilalle tuli ääri-islamistinen hallinto, joka tappoi enemmän, mutta johdonmukaisemmin. Lisäksi käytiin sisällisota samaan aikaan. Ihmiset lähtivät pakolaisiksi, koska kuolemanpelko on aika vahva kannustin. Sitten tulivat jenkit ja heidän perässä NATO. Legitiimi hallitus saatiin aikaiseksi, mutta Taleban ei ole valmis luopumaan Jumalallisesta valtiostaan niin helposti. He taistelevat Afganistanin armeijaa, USA:a ja NATO:a vastaan. Hyviä keinoja siihen ovat esimerkiksi koulua käyvien tyttöjen ja avustustyöntekijöiden tappaminen.

Suomi käyttää vuosittain 60 miljoona euroa pakolaisten vastaanottamiseen. Afganistanin operaatio maksaa 15 miljoonaa euroa vuodessa. Ruotsilla on Afganistanissa 340, Norjalla 500 ja Tanskalla 450 sotilasta. Suomella on paikalla 91 ja nyt on väliaikaisesti tulossa 100 lisää. Monen vasemmistolaisen mielestä Naton YK:n mandaatilla käytävä operaatio on ollut epäonnistuminen. Heidän mielestä sotilaiden olisi lähdettävä ja tilalle olisi saatava siviilityöntekijöitä ja konfliktissa tulisi pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun. Siis niiden ihmisten kanssa, jotka tappavat avustustyöntekijöitä ja koulua käyviä tyttöjä. Hyviä kokemuksia Talebaninin kanssa neuvottelemisesta saatiin vuonna 2001 kun he päättivät tuhota kulttuurisesti arvokkaat buddhalaiset kallioon louhitut patsaat. Eräs ehdotus oli, että ne leikattaisin ulkovaltojen varoilla pois ja siirettäisiin muualle Allahia loukkaamasta. Mutta ei, paskaksi vaan. Pum.

Joten meillä on vapaaehtoisia sotilaita, meillä vihollinen jonka palaamista valtaan me, emmekä paikalliset voi hyväksyä, meillä on mahdollisuus auttaa ihmisiä omassa kotimaassaan. Kustannukset eivät ole olleet kotimaan poliittisessa keskustelussa kenenkään argumentti. Viiden vuoden aikana Afganistanissa on kuollut yksi suomalainen. Jokainen joka sinne vapaaehtoisesti lähtee ymmärtää ja hyväksyy tämän riskin. Antakaa ihmisten mennä.

Ilmaista rahaa!

2009-01-09T21:39:00.002+01:00

Muistan kun ylä-asteella oli mahdollisuus hakea kaupungilta avustusta johonkin kouluviihtyvyttä parantavaan projektiin, korkeimillaan jopa kolmekymmentätuhatta euroa. Siihen aikaan oppilaskuntahallitus pyöritti pientä välipalakioskia ruokatunnin aikana, mikä oli ihan käytännöllistä koska lähimpiin kauppoihin oli yli kilometrin matka ja kouluruoka on tunnetusti syötäväksi kelpaamatonta. Kioskia pyöritettiin siihen aikaan eräässä luokassa, jonka oven eteen tuotiin ruokatunnilla kaksi pulpettia ja kauppatavarat levitettiin siihen päälle. Olihan se hankalaa siirtää kaksi pulpettia kahdesti päivässä paikasta toiseen, joten oppilaskunta päätti hakea rahaa kioskikojun rakentamiseen. Arkkitehti suunitteli kioskin ja se rakenettiin puusta. Hienoon tarkoitukseen menivät kunnan rahat. Ihan hukkaan olisivat menneet jos niillä olisi kouluruokailua parantanut.

Helsingin Sanomat luovutti tänään 300 lukijoilta saamiaan elvytysehdotuksia Raimo Sailakselle. Tässä joitain henkilökohtaisia suosikkejani:

-Pyörätie Vierumäen keskustasta Suomen Urheiluopistolle
(Vuolenkosken tien kautta)
-valtion kannattaisi auttaa Oulun kaupunkia Raatin stadionin uusimisessa. Nykyinen stadion tulisi purkaa ja tilalle rakennuttaa uudenaikainen, nykyiset vaatimustasot täyttävä, täyden palvelun stadion
-Tukea kaupan työntekijöiden venäjän kielen opiskelulle (ehdottaja itse voitaisiin lähettää suomenkielen kurssille opiskelemaan yhdyssanoja)
-jätevesipuhdistamot ilmaiseksi kaikkiin haja-asutusalueiden omakotitaloihin
-elvytyspakettiin varoja aikanaan padottujen tärkeiden vaelluskalajokien kalateiden rakentamiseen
-Korotetaan työeläkkeitä 20 prosentilla.
-Kertaluontoinen tuki Yleisradiolle kotimaisen sisällön tuotantoon, esimerkiksi suuri epookkisarja tai muu vastaava paljon rahaa ja työvoimaa vaativa projekti.

Taantuma! Kaikki kuluttaminen on positiivista. Ei omasta pussista tietenkin, valtion hommahan se on. Olisi siellä pari ihan toteuttamiskelpoista ehdotusta seassa, mutta lähinnä vain näitä itsekkäitä omasta mielestä tärkeinden projektien mainostamista. Voisin kuvitella että jos monen vuoden nousukauden aikana kunnissa, jossa on edustuksellinen demokratia, näitä projektejä ei ole toteutettu, niin tuskin ne niin hyödyllisiä nytkään ovat. Jos hyväksytään, että elvyttäminen on ylipäätänsä järkevää, niinkuin yleinen mielipide tällä hetkellä näyttää olevan, niin pitäisi keskittyä niiden valtion projektien toteutukseen/aikaistamiseen jotka on jo hyväksytty. Sekin on vähän kyseenalaista jos kaikki elvytysrahat menevät rakennusalalle. Nousukaudelle se rahastaa valtiolla kun kysyntä on korkealla jos ylipäätänsä kukaan viitsii tarjouskilpailuihin osallistua ja taantumassa sitten valtiolta vaaditaan apua.

Erästä toista elvytysehdotusta on pakko kommentoida tässä. Guzenina-Richardson ehdotti maanantaina, että vaikeuksissa olevien yritysten palkkakustannuksia pienennettäisiin valtion väliaikaisella palkkatuella, joka vastaisi esimerkiksi 25 prosenttia kuukausipalkasta. Alkuperäinen ehdotus on Suomen Yrittäjien, mutta toivoisin SDP:n varapuheenjohtalta vähän enemmän vastustuskykyä yritysmaailman lobbaukseen. Matti Vanhanen tiivisti ehdotuksen aika hyvin: "Luulen, että sama puolue olisi ensimmäisenä vaatimassa hallitukselta jyrkkiä vastatoimia, jos kilpailijamaamme ryhtyisivät maksamaan vaikeuksissa olevalle metsäteollisuudelle palkkatukea. Kuka valitsisi "vaikeuksissa olevat yritykset". Olisiko se tervettä, että viisaammin asiansa hoitanut yritys jäisi vaille tätä tukea." Niinpä, kuinka pihalla saa politiikko raha-asioista olla.

Ettan

2009-01-09T15:03:00.003+01:00

"K-A sanoi...

Onhan näitä kuulumisia odoteltukin jo. Kiva nähdä hiukan kuvista, että miten siellä talvi etenee. Muutenkin isot kiitokset blogista, omien papereiden saapumista tässä Säkylästä odotellaan. :)"

Olipas sydäntä lämmittävä kommentti edelliseen tekstiin. Täytyy myöntää, että olen laiminlyönyt kirjoittamista aika pahasti. Kun on ollut alueella jo kahdeksan kuukautta uuden kokeminen muuttuu vaikeammaksi. Asiat joita näkee päivittäin eivät ole enää ärsykkeitä. Jos tämä blogi olisi tv-sarja, tässä vaiheessa alkuasetelman tuoma sisältö on käytetty aika lailla loppuun. Olisi aika syventää henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteita. Mutta enhän minä niin voi tehdä kun en ihmisistä saa tai en edes halua kirjoittaa. Toinen lähestymistapa olisi kirjoittaminen Kosovosta työpaikkana tyyliin:

"Muutama viikko sitten joukkuemme vaunu oli tulossa ampuradalta. Sää oli liukas ja eräässä alamäessä vaunun jarrut eivät riittäneet pitämään vaunua paikallaan. Paikallisen volkkarista lähti osa vaunun mukana. Seuraavana päivänä esikunnasta soitettiin ja ihmeteltiin miksi olimme julkisessa liikenteessä liikkeellä vaunulla. Kukaan ei tietenkään ihmetellyt miksi olimme itsenäistymiseen aikaan voimannäytön vuoksi partioimassa vaunuilla. Ja mitä me edes teemme kaikilla niillä vaunuilla jos niillä ei saa julkisessa liikenteessä liikkua. Tai mites sitten meidän räjähderaivauskeikat, jotka me vaunuilla tehdään, ei meillä busseja ole."

Huomatkaa heittomerkit, ihan hyvin voi olla fiktiota, ei voi tietää. Pointtina lähinnä se, että ne järjettömiltä tuntuvat pikkujutut joita täällä tapahtuu, niinkuin tapahtuu joka työpaikalla, paitsi ehkä Googlella, eivät sovi kirjoituksen aiheeksi, koska herneitä on tarjolla ruuaksi lähes päivittäin ja olisi kovin ikävää jos sellainen jollekkin juuttuisi nenään.

Voin siis kirjoittaa pieniä feel good tarinoita: Eräs joukkueessamme kirjoiti syksyllä ylioppilaaksi varsin hyvin arvosanoin. Lakkiaiset piti kuitenkin viettää Kosovossa. Tai oikeastaan sai viettää täällä, sukulaisten kestittäminen kun on kuulemma ihan syvältä. No, joukkuejohtajaan otettiin yhteyttä kotimaasta käsin ja pyydettiin järjestämään tuoreelle ylioppilaalle yllätysjuhlat. Seurasi pitkä suunittelu- ja toteutusoperaatio. Ei ollut helppoa salailla ihmiseltä iso tapahtuma yhteisössä jossa ei salaisuuksia ole. Pari kertaa meinasimme jäädä kiinni, muun muuassa silloin kun tuleva juhlakalu näki erään salaliittolaisen kantavan ylioppilaslakkipakettia pois postinnoutopaikalta. Selittelyllä ja puheenaiheenvaihdolla siitä selvittiin. Niinpä eräänä päivänä kaveri lähti kahden muun mukana yhteispartioon paikallisen poliisin kanssa. Vähän ajan kuluttua tilannekeskuksesta soitettiin ja kerrottiin, että poliiseilla oli kiire ja partio peruuntui. Mitään partiota ei tietenkään koskaan ollutkaan. Partio palasi leiriin ja tulivat keskelle odottavaa juhlakansaa kuohuviinilasit täynnä.

Vaihtoehtoisesti voin kirjoittaa mitä kaikkea paikalliset ihmiset kertovat kun niille juttelee. Muutama viikko sitten juttelin imaamin kanssa, joka oli samalla vastentahtoisesti erään kylän päällikkö. Ei kyllä täyttänyt kaveri imaamin olemuksesta olevia stereotypioita: Parta oli ajettu, jalassa oli farkut, ikää oli ehkä 35, ääni oli matala, eikä Allahia mainittu puolentoista tunnin keskustelusta kertakaan. Puhuimme esimerkiksi laittomista aseista Kosovossa. Imaamin mielestä täällä pitäisi olla lainsäädäntö, joka sallisi ihmisille käsiaseet. Aseiden pitäminen oli kuulemma yleinen tapa Balkanilla ja sen voi ymmärtää historian kautta. Aseet ovat lisäksi kalliita omistuksia, joita ihmiset eivät luovuta KFOR:lle vapaaehtoisesti niinkuin ne eivät luovuttaisi rahaakaan. Imaami oli iloinen, ettei KFOR:lla ole enää leiriä hänen asuinalueen läheisyydessä, nyt voi kuulemma ampua rauhassa juhlien yhteydessä. Suorapuheisuus oli todella yllättävää ja virkistävää. Kysyin sitten samantien maan armeijan muutoksesta (Kosovossa vanha armeijan tapainen TMK ajettiin kokonaan alas ja tilalle perustettiin KSF). Imaamin mielestä TMK oli lähinnä UCK-veteraanien temellyskenttä, ja sellaisenaan hyvä ele heitä kohtaan, mutta oli jo aikakin, että tilalle saatais "oikea" armeija ja seuraava sukupolvi. KFOR:sta tuli ennenkuulumattomia mielipiteitä. Yleensähän ihmiset vain ylistävät meitä. Tällä kertaa imaami kertoi joidenkin tuntemiensa ihmisten mielipiteitä esimerkiksi siitä, etteivät kaikki tykkää jatkuvista ajoneuvotarkastuksista, naisten, lasten ja vanhuksien tutkimisesta jne. Imaami itsekin toivoi, että ajoneuvotarkastuksia olisi vähemmän tietämättään, että hänen toive oli jo toteutunut yli kaikkien odotusten. Mahtui keskusteluun paljon kaikkea muutakin pikkukivaa, mutta olen sen keskustelun kertaalleen käynyt, kirjoittanut raportin siitä, eikä se mitä pikkukivaa niissä muissa jutuissa on välttämättä avaudu lukijalle.

Olen jutellut parille muullekin kyläpäälikölle kuukauden sisään ja he ovat olleet varsin hauskoja tuttavuuksia. Toinen oli kolmikymppinen sähkötekniikan profeessori Pristiinan yliopistossa, joka kuitenkin tykkäsi asua keskellä ei mitään. Länsimaalaiset vaatteet, länsimaalaiset mielipiteet. Kolmas oli alle kolmekymppinen peruskouluopettaja jolla oli päällä pelkkää armania (ei välttämättä aitoa) ja kasvoilla kestohymy. Ja hänen seinällään ei ollut edes UCK-kuvia, kerta se ensimmäinenkin. Yhtään naista ei taida kyläpäällikkönä olla, mutta siitä huolimatta olen varovaisen optimistinen, että uusi päättäjäsukupolvi saattaisi olla suhteellisesti parempi. Wait and see.

Talvi

2009-01-08T20:35:00.005+01:00

Eräs tietämättään raskaana oleva nainen Yhdysvaltain länsirannikkolla kävi plastiikkakirurgisessa toimenpiteessä, jonka aikana hänelle palautettiin immenkalvo. Näin ollen neitseellinen raskaus ei teknisesti ottaen vaatinut Jumalallista väliintuloa ja yli kaksi tuhatta vuotta voimassa ollut veto päättyi saatanan voittoon. Seuranneen tapahtumaketjun seurauksena Anton löysi itsensä vaihtoehtotodellisuudessa vartioimassa Suur-Suomen ja Mongolian valtakunnan rajaa.

Ei siinä ehkä ihan niin käynyt, mutta tälläinen skenaario tuli mieleeni kun astuin eilen ulos Finnairin lentokoneesta. Toinen vaihtoehto oli se, että lensimme 2000km pohjoiseen, etelän sijaan, lunta oli maassa sen verran paljon. Mutta ei, talvinen Kosovo se vain oli, aurinkoinen päivä lumimyrskyjen välissä.

Toinen lumimyrky oli tänään. Lunta satoi vaakatasossa ja näkyvyys oli huono. Mutta suomalaiset ovat tunnetusti joka sään sotilaita (KFOR on vapauttanut meidät ja ruotsalaiset talviajokurssin suorittamisesta) joten päiväpartiomme lähti matkaan. Kylmä sää ei ollut ainoa luontoihme. Vartin ajamisen jälkeen uroskoira näki tarpeelliseksi juosta pää edellä meidän auton kylkeen haukuttuaan meitä ensin kaukaan. Molemmat liikkuvat kohteet pysähtyivät törmäyksen jälkeen ja katsoivat toisiaan hämmentyneinä. Vähän matkan päässä tapausta seurasi naaraskoira. Uros ilmeisesti ajatteli olevansa paha poika oikein tosissaan ja haastoi paikallisten koirien yleisimmän kuolinsyyn. Nauttikoot maineestaan toistaiseksi, kuono on muistissa.

Ihmiset käyttäytyivät myös oudosti. He ajoivat autoillaan hiljaa jonoissa, eivätkä yrittäneet tavanomaisia itsemurhaohituksiaan. Kunnan aurausautot pyörivät teillä koko päivän kunnan työntekijöille epätavanomaisella ahkeruudella. Useita autoja oli juuttunut lumeen ja kävimme työntämässä niitä sieltä pois. Joidenkin autojen omistajat jättivät autonsa hankeen, hakevat ne varmaan sitten kun lumet sulavat. Säästä huolimatta liikkeellä oli yhtä paljon ihmisiä kuin aina. Selvästikkin paikalliset pelkäävät enemmän pimeää kuin lumimyrskyä.

Niin, milloin ne lumet sitten sulaavat? Jo lähteneet kollegat kertoivat auringonottokelien alkaneen viime vuonna jo helmikuun puolessavälissä. Tulkkien mielestä ei olisi epätavanomaista jos lunta olisi vielä maaliskuun lopussa. Mieluumin nopeammin kuin hitaammin, talvi on jo aika nähty vuodenaika.

Joulu, vol 2

2008-12-28T20:40:00.000+01:00

Joulu alkaa olla juhlittu täällä Kosovossakin, poislukien serbien kohdalla, jotka juhlivat vasta 6-7. päivä tammikuuta. Muutaman päivän ennen aattoa puolustusvoimien komentaja amiraali Kaskeala tuli ties kuinka monenelle visiitille Kosovoon ja käväisi totta kai vilkaisemassa meitäkin. On aina hämmentävää kun isoja herroja tulee Suomesta katsomaan mitä täällä tapahtuu. Täytyy hetkeksi palauttaa mieleen sulkeiset, tervehtimen ja muu varusmiestouhu, jotka ainakin sääntökirjojen perusteella kuuluvat meidän arkeen. Isoille herroille on myös osattava puhua armeijaa ja esiteltävä aina sillä kielellä mitä olet tekemässä juuri sillä hetkellä kun ko. henkilö sattuu ilmestymään paikalle. "Herra sotilasarvo, alikersantti Nikolenko, suoritan vapaaehtoista liikuntakoulusta" täytyisi todeta jos joudut tälläiseen tilanteeseen vaikkapa salilla. Jos sinut yllätetään vessassa, nukkumassa tai menossa kylpytakissa saunaan, niin se menee "henkilökohtaisen huollon" piikkiin ja niin edelleen.

Niin komppaniamme sitten seisoi muodossa kymmenisen minuuttia ja odotti amiraalia. Sotilaspoliisisaattue ajoi eteemme, amiraali astui ulos, sanoi hyvää päivää ja lähti pois. Kaikki arvostivat amiraalin ytimekkyyttä. Vierailu ei kuitenkaan meidän osalta ollut siinä, vaan amiraali halusi jutella miehistön kanssa hiukan epävirallisimissa olosuhteissa joten kokoonnuimme luokkaan ja hän kertoi meille matkansa tarkoituksen. Hän muisteli kuinka vuonna 99 hän oli paikan päällä luovuttamassa brittikenraalille suomalaisen pataljoonan, joka koostui 85% reserviläisistä. Brittikenraalin mielestä Kaskeala oli vastuuton, kun lähetti reserviläisiä silloisen Kosovon vaarallisempaan vastuualueeseen. Pari kuukautta myöhemmin, Kaskealan toisella vierailulla kenraali halusi toisen reserviläispataljoonan käyttöönsä, kun edellämainittu osottautui taisteluosaston parhaaksi. Ihastuttava tarina, jonka tarkoitus oli saada meidät tuntemaan ylpeyttä kuuluessamme tähän joukkoon. Juu, Talvisotaankin osallistui lähinnä reserviläisiä, mietin vaan kuinka paljon ylpeyttä voi tuntea muiden saavutuksista. Ei sillä että epäilisin tämänhetkisen joukon pystyvän samaan.

Kun tarinat oli kerrottu, amiraali kysyi oliko meiltä mitään kysyttävää häneltä. Ei ollut, sillä meidän johtoporras halusi kaikki kysymykset etukäteen kirjallisina. Ymmärrettävää siinänsä, turha puolustusvoimien komentajalta kysyä asioita, jotka eivät hänelle suoranaisesti kuuluu. Vaikeaa oli kyllä vastustaa kiusausausta kysyä häneltä elämän tarkoitusta, mutta sain vaihteeksi pidettyni suuni kiinni. Komentaja lähti, joulu lähestyi uhkaavasti. Esikunnassa oli tehty linjaus suomalaisten joukkojen osalta: Jouluaatto on tavallinen arkipäivä ja joulupäivänä on sunnuntain aikataulu. Huoltokomppania ja esikunta saivat siis vapaa-päivän, meillä mikään ei muuttunut, muutama onnellinen vapaaehtoinen vietti jouluaattonsa partiossa, valmiudessa tai leiriä valvomassa.

Itse sain jouluaaton vapaaksi ja juhlinta alkoi juhlapäivällisellä, jossa tarjoilla oli perinteiset jouluherkut sekä pari annosta punaviiniä, jotka kauppapalvelut KFOR:lle tuottava tanskalainen yritys oli meille sponsoroinut. Tämän jälkeen siirryimme joukkeen voimin briiffariin. Joukkuemme oma puuhapete oli koristellut sen jouluvaloilla ja joulukuusella, jonka alla oli lahjapaperiin käärittyjä pahvilaatikoita. Hän oli myös organisoinut kaikki ostamaan toiselle joukkueseen kuuluvalle pienen joululahjan, joita sitten availimme yhdessä. Kyllä yhdenkin naisen läsnäolo tekee ihmeitä elämiselle ja olemiselle. Itse sain lahjaksi pipon, joka on lämpimämpi kuin SA-int versi, mutta muuten lähes identtinen ja näin ollen kelvollinen työvaatteeksi, kiitos siitä.

Iltapäivällä töitä vailla olevat siirtyivät sitten messiin nauttimaan jostain muusta kuin läheisten läsnäolosta. Itse nautin vesipiipustani muutaman muun seurassa. Joulutunnelma oli kuitenkin kaukana. Ei väkinäistä syömistä, eikä hyperaktiivisia lapsia. Siirryin briiffariin suorittamaan toimenpiteen jolla se saavutetaan: Katsoin Die Hard:n ensimmäisen ja toisen osan, pimeässä huoneessa, jossa olivat vain jouluvalot päällä. Kolmen aikoihin yöllä tunnelma oli saavutettu ja lähdin nukkumaan. Aamulla koitti vuoden turhin päivä - joulupäivä. Ihmiset olivat vähän kohmeessa eilisestä, kuten asiaan kuuluukin, ja ruokalassa joulusimulaatio jatkui tähteiden syömisellä. Juhlat oli siis juhlittu ja Tapaninpäivän yöpartio kutsui.

Pyörimme erään kunnan alueella ja maassa oli pari senttiä lunta. Jostain syystä tapamuslimienemmistö oli nähnyt paljon vaivaa koristaessaan talonsa ja katunsa jouluvaloilla. Niitä oli yhden moskeijan pihassakin. Niiden loisteissa pyörimme sitten pitkin autioita katuja turvaamassa joulurauhaa.

Kielimuuri murtuu

2008-12-19T23:27:00.002+01:00

Sain pari päivää sitten vihdoinkin käyttööni rauhanturvaajan virallisen sankirjan. Käytänössä se tuotiin paikkaan jossa käyn usein sen sijaan, että olisin kuluneen seitsemän kuukauden aikana käynyt pyytämässä sen 10 metriä kauempana olevasta kontista, josta tiesin sen olevan saatavilla. Nyt mikään ei estä minua opiskelemasta serbokroatian alkeita. Ensimmäisenä haasteena on keksiä, miten voin käyttää neljä sanakirjan tärkeintä lausetta tai sanaa samassa virkkeessä: "Seis tai ammun", "Olen eksynyt", "Minulla on nälkä" ja oma suosikkini "Tsekkoslovakia".

Joulu Kosovossa

2008-12-17T20:12:00.004+01:00

Näin uutisoi IL pari päivää sitten. Ei päässyt Anton jouluksi kotiin, ei. Ja tunnelmat olivat sen mukaiset.

Mutta venäläisen uskonlahkon kanssa ei pelleillä!

Itsenäisyyspäivä

2008-12-08T16:25:00.006+01:00

Pari päivää sitten juhlittiin itsenäisyyspäivää. Päivää aikaisemmin harjoiteltiin vähän sulkeisiä, eikä kukaan tietenkään muistanut miten se rynnäkkökivääri oikein vietiin olalle ja sieltä pois. Mitä järkeä sitä olisi siellä pitää? Seuraavana päivänä oli sitten juhlalounas. Kokit pistivät parastaan, niin ruokien kuin koristelunkin suhteen. Tarkemmin en ala tarjoilua kuvamaan, koska kaikki varmasti tietävät miltä ruotsinristeilyn buffet-pöytä näyttää. Sen verran kerron kuitenkin, että parhaiden sotilasperinteiden mukaisesti saimme poikkeusluvan "kovien" käyttöön, eli ruokailua edelsi yksi marskin ryyppy.

Ruokailun jälkeen siirryimme toiseen suomalaiseen leiriin, jossa suoritimme perinteisen juhlapäivän paraatin. Asento, lepo, rukoilkaamme, on päättänyt ylentää seuraavat sotilaat, itsenäisyys on tärkeää, lakki päästä, paraattijoukot kuuluvat komentooni jne. Juhlatilaisuutta seurasi muut kansallisuudet, joukkoon oli eksynyt pari jenkkiäkin, niinpä kaikki puheet pidettiin englanniksi. Omalle papille tämä oli välillä hiukan haastellista, kun dessert ja desert-sanojen lausuminen meni hiukan väärin, ja puheessa Jeesus vaelsi jälkiruuassa, joka oli vihollisen aluetta. Paikalla olivat myös suomalaisia EULEX:n edustajat, joista osa on ilmeisesti muuttanut perheensä kanssa uudelle työmaalle.

Paraatin päätteksi puoli vuotta alueella palvelleet saivat Nato-mitallin, non article 5, eli jostain muusta ansiosta kun Naton sääntöjen viidennen pykälän mukaisesta toiminnasta, jonka perusteella Naton jäsenmaat ovat velvollisia puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata.

"For defending peace and freedom" lukee mitallin toisella puolella. Itselläni oli kyllä vähän hankalaa suhtautua mitalliin vakavasti. Kyllähän Nato hyvää ja tärkeää työtä tällä tekee, mutta yksilön tasolla on vaikeaa käsittää miten oma panos vaikuttaisi suuren kokonaisuuteen. Tänään käväisin sen yhden serbiperheen luona josta kerroin aiemmin. Heillä on mennyt ihan hyvin, kukaan ei ole yrittänyt varastaa heiltä mitään vähän aikaan ja paikallinen poliisi on alkanut tosissaan partioimaan öisin heidän talon ympärillä, samoin kuin teemme mekin. Mies kiitti minua henkilökohtaisesti asioista, jotka olen tehnyt. No, minä vain raportoin asiasta, mutta kai se on osa sitä kokonaisuutta. Tiedostaen sen, etten ole alueella ikuisesti, perheenpää oli hankkinut vartiokoiria.

Illalla sitten istuimme messissä ja vilkuilimme sivusilmällä itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Päälikkö kilautti 155mm hylsyyn ja piti kohtalaisen hyvän puheen. Ulkoministeri, puolustusministeri ja puolustusvoimien komentaja ovat kaikki tulossa katsomaan meitä lyhyen ajan sisään. Tarpeeksi lähellä, tarpeeksi turvallinen joten miksipä ei? Mutta kuitenkin, näin lyhyt matka on linnan juhlista tänne, majuri sanoi.

Ikiliikkuja? Se on keksitty aikoja sitten

2008-12-03T00:12:00.003+01:00

Talouskriisi sen kun jatkuu, eikä kenelläkkään ole enää kivaa. Venäjä on jatkanut Yhdysvaltojen syyttelyä talouskriisistä. Hallituksen mielestä kaikki heidän ongelmat ovat sieltä peräisin. Syyttelyyn onkin hyvä syy, koska ruplan kurssi on menossa alas ja kovaa. Putinin suosio on perustunut pitkälti talouden vakauteen, mikä on melkeinpä ainoa asia mitä venäläiset valtapitääviltä haluavat. Miettikää nyt, synnyt Neuvostoliitossa 70-luvulla ja elämääsi ensimmäiset 20 vuotta inflaatiota ei ole. Metromatka maksaa kolme kopeikkaa ja leipä vähän enemmän. Tuotteiden hinnat eivät yksinkertaisesti muuttuneet ja ainoa "shoppailuun" liittyvä vaihtelu oli kuinka monta tuntia saat odottaa jonossa, jotta saat samanlaiset kumisaappat kuin kaikilla muillakin. Se oli sitä vakautta. Sitten Neuvostoliitto hajosi ja uudestaan itsenäistyneet maat keksivät palauttaa oman valuutan. Kaikki ruplat rynnivät ainoaan maahan jossa se oli vielä käytössä - Venäjälle. Venäjän talous oli aika paljon pienempi kuin Neuvostoliiton, joten rahan arvo romahti. Teollisuuskaan ei viitsinyt valmistaa mitään, koska inflaatio oli niin nopeaa. Miksi tehdä auto ja myydä se tonnilla, kun huomenna siitä saa kaksi, ja ylihuomenna neljä? Rahanmäärä kasvoi ja tavaroiden määrä väheni ja inflaatio kiihtyi entisestään. Tämä siis sen jälkeen kun olet tottunut elämään todellisuudessa kun mikään ei muutu. Niinpä kaikki ihmiset menettivät säästönsä ja menettivät ne vielä uudestaan 1998. Vertailussa Suomen lama näyttää kulutusjuhlalta. Valtion omistama ja pyörittämä suunitelmatalous katosi, mutta ihmisille jäi jotain kollektiivista muistoksi - trauma.

Viime vuosina Venäjän taloudella on mennyt oikein mukavasti. Öljy oli kallista, samoin kuin muut raaka-aineet. Taloutta siirettiin takaisin valtion hallintaan ja voitot kerättiin keskuspankin holviin. Vuoden alussa Venäjällä oli maaiman kolmanneksi suurin ulkomaanvaluuttavarasto. Luulivat varmasti, että näin jatkuu ikuisesti. Kuka välittää huonosta infrastruktuurista, heikosta koulutuksesta ja olemattomasta teollisuustuotannosta kun rahaa tulee silti rekkalasteittain jatkuvasti? Sitten tuli iso paha talouskriisi. Öljyn hinta laski kolmasosaan kesän huipusta. Kaikkien muidenkin raaka-aineiden hinnat laskivat. Venäjän talous on hyvin yksipuolinen, se perustuu pelkästään raaka-aineiden vientiin. Kukaan ei halua ostaa ruplia muuhun tarkoitukseen kuin ruplamääräiseen raaka-ainekauppaan ja hintojen laskiessa ruplia tarvitaan siihen paljon vähemmän. Niinpä ruplan kohtalo oli heikentyä. Venäjän valtio ei kuitenkaan voi antaa ruplan heikentyä, koska kotimainen tuotanto on olematonta eli suurin osa kulutustavaroista tuodaan ulkomailta. Jos rupla heikkenee, hinnat nousevat kaupoissa saman verran. Kansa kokee ikäviä nostalgisia hetkiä kun säästöt häviävät ja elintaso laskee. Saattavat jopa pohtia, ettei Putin olutkkaan Jumalan poika. Ei sellaista voi sallia. Niinpä Venäjän keskuspankki alkoi palauttamaan keisarille sen mikä hänelle kuului, ostivat valuuttavarastoillaan ruplia takaisin. Kansantalouden lait ovat kuitenkin yhtä anteeksiantamattomia ja joustamattomia kuin fysiikan lait, ja varastot hupenivat hyvin nopeasti. Keskuspankin on nyt pakko antaa ruplan pudota, mutta mielellään siten, että kansa ei huomaa, eikä ala vaihtamaan sukanvarsisäästöjään euroiksi ja dollareiksi, koska se vain kiihdyttää alamäkeä. Niinpä keskuspankki devalvoi parhaillaan ruplaa viikko kerrallaan muuttamalla valuuttakoria johon rupla on sidottu: Keskuspankki päättää minkäarvoinen ruplan täytyy olla suhteessa tiettyihin valuuttoihin ja tekee tukiostoja tai myyntejä siihen päästäkseen, joten oikeasti rupla ei ole "sidottu" mihinkään, se on vain kiva sana, joka lisää luottamusta. Kyllä se veneen köysin irtoaa kun on tarpeeksi kova myrsky. Viime viikolla ruplan anettiin laskea prosentin, samoin tehdään luultavasti lähes joka viikko muutaman seuraavan kuukauden ajan. "Ai katsos, se laski prosentin. No ei se ole paljoa, ei mitään hätää." Hidaskin devalvointi vaatii sen verran valuuttaa, että Venäjä on päättänyt siirtää puutullien käyttöönottoa vuodella. Toiseksi suurimassa ostajamaassa eli Suomessa metsäteollisuus on jo sopeutuksensa tehnyt joten se ei täällä paljoa vaikuta, mutta Kiina varmasti jatkaa puun ostamista. Koko puutullitapaus on kuitenkin erinomainen esimerkki miksi yritykset eivät halua siirtää tuotantoaan Venäjälle: Valtion kontrolli on taloudessa suuri, valtion päätöksiä ei pysty ennakkoimaan ja kun jokin päätös on tehty on kokonaan eri tarina pannaanko laki käytäntöön. Rulettipöydässä on samanlaiset riskit, mutta säännöt eivät sentään muutu jatkuvasti.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa on toinen ongelma, käteistä ei tunnu olevan. Yleensä USA:n keskuspankki painaa rahaa pari prosenttia olemassaolevan rahan määrästä, saman verran kun talouden kasvu. Tämä ei aiheuta inflaatiota ja kaikki ovat ihan tyytyväisiä. Tänä syksynä setelipainossa on kuitenkin tehty runsaasti ylitöitä. Seteleitä on painettu 80% jo olemassa olevan rahan määrästä eli käteistä dollaria on nyt lähes tuplasti enemmän kuin vielä keväällä. Periaatteessa nyt pitäisi käydän niin kuin Zimbabwessa kävi, inflaatio nousee kaksi tai kolminumeroiseksi luvuksi. Mutta ei, yritykset ja pankit pitävät tällä hetkellä käteisestään kiinni kuin sukeltaja happipullostaan. Pankit eivät haluaa antaa lainaa kenellekkään, koska kuka tahansa saattaa mennä konkurssiin. Yleensähän pankit pitävät kymmenesosan tallenutusta käteisestä holvissaan ja lainaavat eteenpäin rahaa, jota ei ole olemassa ja moninkertaistavat näin ollen kierrossa olevan rahan määrän kaksinkymmenkertaiseksi suhteessa käteisen määrään. Mutta, koska tällä hetkellä kukaan ei lainaa kenellekkään tämä kerroin on paljon pienempi ja inflaatio ei kiihdy. Voimme vain arvailla mitä käy kun kaikki rauhoittuvat ja talous pyörii niinkuin aikaisemminkin. Jos USA:n keskuspankki ei ala "imuroimaan" rahaa takaisin, meillä on valmisteilla seuraava kupla.

USA:n autoteollisuus elää parhaillaan keskällä tätä lainanotto-ongelmaa. Kuluttajat pelästyivät neljän dollarin bensiinin hintaa kesällä ja haluavat nyt muutenkin edullisempia ja taloudellisempia pieniä autoja. Pick-up:t ja katumaasturivat eivät käy enää kaupaksi ja amerikkalaiset autotehtaat eivät mitään muuta oikein osaa tehdä. He ovat aina keskittyneet vain kotimaan markkinoihin ja nyt heidän pitäisi muuttaa mallistoaan ja tuotantoaan vastamaan nykyistä kysyntää. Se vaatii paljon rahaa ja sitä ei nyt ole tarjoilla. Kun kukaan muu ei anna, niin tänään he kävivät pyytämässä kongressilta pelastusta. Obama on jo pyytänyt Bushilta, että autoteollisuudelle myönettäisiin usean kymmenen miljardin dollarin tukipaketti, jotta kotimaiset teollisuustyöpaikat säilysivät. Tämä ei voi odottaa, koska General Motors, Chrysler ja Ford ovat konkurssikypsiä ja heillä on elinaikaa muutamia viikkoja. Ajatus pelastuspaketista on kaunis, muttei ole tämän päivän maailmasta. Enää ei ole olemassa amerikkalaisia tai japanilaisia tai eurooppalaisia autoja. Jokaisella firmalla on alihankintaa, joka mantereella. Japanilaisetkin autonvalmistajat kokoavat autonsa jenkeissä, koska se on maailman suurin markkina-alue ja sen kuluttajien mieltymykset täysin poikkeavia muun maailman kanssa. Menkää vaikka huviksenne katsomaan netistä jonkun japanilaisen automerkin tarjontaa jenkeissä ja verratkaa mitä ne tarjoavat Suomessa. Ei paljoa yhtäläisyyksiä löydy. Niinpä kaikki pelastuspaketit ovat vain veronmaksajien rahojen siirtoa tehtaille, jotka tekevät paskoja autoja joita kukaan ei halua.

"Change" sanoi Obama ja nimesi ulkoministeriksi, oikeusministeriksi ja puolustusministeriksi ihmisiä, jotka ovat viettäneet Valkoisessa Talossa kahdeksan vuotta.

Hearts and minds

2008-11-30T10:54:00.002+01:00

KFOR ja paikalliset ovat kuin kaksi kaveria, joista toisella on välillä ongelmia itsekontrollin kanssa kun promillet nousee. Arkisin eletään ihan normaalisti:

-moooi, mitä kuuluu, on säitä pidellyt, ei kai rikolliset ole vaivanneet?
-Ei ole, ei, tosi kiva et ootte täällä, tykätään teistä tosi paljon.

Aina välillä tulee sitten juhlia ja mielenosoituksia, KFOR huolestuu:

-Ootko menossa? Aijjaa, no ei siin mitään, juhliminen on ihan jees, mut koitappa käyttäytyä, ettei käy niinkuin joskus on käyny.
-Juu, en mä ihan. Ihan rauhallisesti vedetään.

Ja yleensä kaikki menee ihan hyvin. Joskus KFOR tietää jo etukäteen että ongelmia saattaa olla tulossa.

-Nyt vituttaa ton UNMIK:n/serbien/albaanien käytös sen verran paljon et taidan vetää perseet!
-No äläs nyt, muistatko mitä viimeks kävi?

Ja sitten juhlapäivä tulee ja käy selväksi, että kaveri on vetänyt perseet. Alkaa "voisitko nyt lähteä nukkumaan, kenenkään mielestä sun jutut ei oo enää hauskoja"-vaihe ja sitä seuraa "sähän lähet tai mä raahaan sut ulos"-vaihe. Isoista kaijuttimista huudetaan et menkää kotiin ja telkkarissa pyöri KFOR:n oma mainos jossa sotilaat ovat mellakkavarusteet päällä, hakkaavat pampuilla kilpiin ja helikopterit pörräävät taivaalla. Mainos on mustavalkoinen, sotilaat on kuvattu alakulmista ja uhkaava ääni kertoo, että KFOR on sitoutunut ylläpitämään väkivallan käytön monopoliaan ja tänään kannattaa jäädä kotiin. Ja jos kaveri ei suostu lähtemään niin se raahataan pois. Koittaa seuraava päivä. Välillä laumakäyttäytymisen huuma on vienyt muistin ja välillä kiukutellaan pari päivää kun olisi ollut niin hauskaa jatkaa. Mutta pian elämä taas jatkuu ja ollaan kavereita ja tosi kiva kun ei käynyt pahemmin. Nääääin.

No joo, ei paikallisväestön ja KFOR suhde ihan noin yksinkertainen ole. KFOR on paikallisten silmissä luotettavin instituutio vuodesta toiseen ja ihmiset jaksavat kiittää läsnäolostamme lähes, joka keskustelussa. Se on hiukan hämmentävää kun on ollut alueella alle seitsemän kuukautta ja KFOR aloituksen aikoihin vielä ala-asteella. Olen toki ollut osallisena monessa pikkutärkeässä asiassa, joita KFOR täällä tekee kuten takavarikoimassa laittomia aseita, eristämässä räjähderaivausta, partioimassa rikollisuuden vaivaamilla alueilla ja harrastamassa tuholaistorjuntaa (mikä sekin on tällä hetkellä meiltä kieletty), mutta vaikea on silti käsittää miksi niin valtava enemmistö paikallisista arvostaa meitä niin paljon. Täytyy toki muistaa, että nykyinen tilanne on erillainen kun vaikkapa viisi vuotta sitten, kun KFOR vaikutti aluellaa paljon enemmän. Rakensivat kaivoja ja teitä, antoivat ihmisille polttopuita talveksi, lahjoittivat kirjoja kouluun jne. "L'État, c'est moi." olisi KFOR:n komentaja voinut todeta vielä muutama vuosi sitten. Ehkä ihmisten luottamus perustuu juurikin näihin pieniin tekoihin, jotka kerääntyvät paikallisten kolliktiiviseen muistiin.

Toisaalta hyvät teot harvoin riittävät. Jotta niistä olisi hyötyä omalle maineelle, täytyy varmistaa, että muutkin tietävät niistä. KFOR:n tiedottaminen on ilmeisesti tässä onnistunut, samoin kun se on onnistunut oman puolueettoman roolin viestittämisessä. KFOR:ssa on sotilaita monesta maasta, joista kaikki eivät ole vielä tunnustaneet Kosovoa. Mutta suurimalle osalle paikallisista on selvää, ettei KFOR edusta kotimaidensa ulkopolitiikka suoraan, ja ettei meillä ole halua tai mahdollisuutta ottaa mitään kantaa mihinkään itsenäisyyttä koskevaan asiaan. Me vaan olemme täällä teidän oman turvallisuuttenne vuoksi, ja mikään muu ei meitä kosketa, on KFOR:n yleispätevä mantra. Sitä ja muuten vaan positiivisia mielikuvia meistä levitetään muutamien medioiden kautta. Kuvat bussimainoksista olenkin jo esittänyt, ja vastaavanlaisia tievarsimainoksi löytyy suurimpien teiden yhteydessä. Lisäksi KFOR:lla on oma radiokanava ja lasten lehti 4U, jota jaetaan koululaisille. Käykää katsomassa lehden linkki ja yrittäkää löytää KFOR:n logo. Siinä on muutamalla sotilaalla kova tehtävä, toimittaa teinilehteä ja levittää länsimaalaista viihdettä. Hyvin ne näköjään pärjäävät. Pari viikkoa sitten eräs teinityttö juoksi luokseni ja pyysi kauan harjoitellulla englanninkielisellä lauseella toimittaman hänen kirje lehden toimitukseen. Ei kai siinä voinut kieltäytyä, vaikkei ollut hajuakaan minne se kirje piti toimittaa. Jokaisen on tehtävä osansa ihmisten sydämmien voittamisessa.

Tapahtuu kaikennäköistä kotimaassakin

2008-11-25T00:45:00.002+01:00

Lupasin seuraavaksi kirjoittaa KFOR:n keinoista ja toiminnasta paikallisväestön voittamisen suhteen, mutten teekkään niin vielä, en. Olen sentään kotimaassa ja on pakko kommentoida eräitä asioita.

Ihan ensiksi Vanhan Ylioppilastalon valtaus Helsingissä. "Joukko opiskelijoita on ottanut haltuun Vanhan Ylioppilastalon Helsingissä. Paikalla oli kello 21:n jälkeen arviolta pari sataa ihmistä." HS 24.11.08 21.48
Vau vau vau, oikein pari sataa ihmistä! Peräti yli puoli prosenttia Helsingin Yliopiston opiskelijoista ja vähän yli promille koko Suomen korkeakouluopiskelijoista! Aika laaja osaanotto siis.

"Tempauksen tavoitteena on avata keskustelua tämän päivän yhteiskunnallisista konflikteista. Opiskelijat kehottavat organisoimaan käytännön vastarintaa yliopistouudistukselle, joka lisäisi yritysten vaikutusvaltaa suhteessa koulutukseen ja tutkimukseen. Lisäksi opiskelijat kannustavat toimiin kohtuutonta vuokratasoa vastaan esimerkiksi valtaamalla tyhjiä toimistotiloja ja vaatimalla korkeampaa toimeentuloa muun muassa perustulon muodossa." kertoo valtaajien oma tiedotuslähde.

Täytyy olla kyllä aika tyytyväinen tämän päivän yhteiskuntaan, kun sen konfliktit saavat vain pari sataa ihmistä liikkeelle. Eikä paljoa varmaan haittaa heidän "käytännön vastarinta" yliopistouudistusta vastaan. Ei ole pakko opiskella, jos ei tahdo. Onhan se nyt kauheaa kun yritykset voivat vähän vihjaista mitä he tarvitsevat, ja tutkimus painottuu ehkä hiukan siihen suuntaan missä siitä on jotain hyötyä muillekkin. Ei millään pahalla, folkloristiikka, filosofia ja teologia ovat ihan kivoja harrastuksia, mutta ei sieltä nyt varmasti mitään elämää mullistavaa ole tulossa, kun samoja asioita on pieni joukko ihmisiä koko ihmiskunnan historian ajan pohtineet. Ja kyllä vuokrataso on kohtuuttoman korkealla. Vanhemillani Neuvostoliitossa olivat asiat paljon paremmin, kun vuokrat olivat säädeltyjä ja he saivat elää hyvin edullisessa kaksiossa keskellä ei mitään kahden lapsen ja tädin kanssa, aina siihen asti kun he muuttivat Suomeen. No okei, ei se ihan täydellistä ollut, asunto oli annettu eläkkeellä olevalle tädille, ja vanhemmat jonottivat omaa asuntoaan koko elämänsä ajan. Eikä se tyhjillään olevien toimistotilojen valtaaminenkaan huono idea ole! Siitähän saisi hyvää viihdettä kaikille. Voitaisiin järjestää kivoja tappeluiltoja tyhjiin taloihin, kun omistusoikeudet eivät päde, ja vahvin asunnontarvitsija voittaa. Perustulokin on aivan välttämätön opiskelijoille. Minäkin koin melkein ahdistusta kun ensimmäisen kahden perioodin aikana olin 40 tuntia viikossa töissä ja samalla piti ansaita huikeat 20 opintopistettä. Jouduin peräti kaksista ryyppäjäisistä myöhästymään, kun paskaduunia piti tehdä omasta tahdosta ja vastikeetonta rahaa ei saanut!

"Keskustelujen pohjalta on tarkoitus organisoida uutta radikaalia opiskelijaliikettä." keroo sama lähde. On kyllä radikaalia. Vuonna 1968 "Opiskelijaoppositio, joka käytti nimeä Ylioppilaat - studenterna vaati opiskelijademokrariaa, marxilais-leninististen ryhmien perustamista tiedekuntiin opiskelujen syventämiseksi, ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamista ja Ylioppilaslehden linjan muuttamista." kertoo YLEn arkisto. Vau, markkinoiden vastustaminen on joidenkin mielestä neljänkymmenen vuoden jälkeen edelleen radikaalia! Tai ehkä vain retroa. Tai vain klishee.

"Nyt 24.11. opiskelijoiden järjestämä vanhan ylioppilastalon valtaus on avannut keskustelua tarpeesta uudenlaiselle opiskelijatoiminnalle." jatkaa valtaajien uutiskanava samana päivänä kun talo vallattiin. No kyllä, kaikki 200 osallistujaa varmasti keskustelivat ahkerasti, olivat varmaan jopa ihastuttavan yksinmielisiä asioista. Se, että minä olen vähän eri mieltä tässä vaiheessa yötä ei vielä keskustelua tee. Katsotaan nyt mitä aamulehdet sanovat.

”Tiesimme, että Vanhan valtauksen 40-vuotispäivään liittyy nostalgian ryöppy. Siksi valtasimme sen nyt ja haluamme kiinnittää huomiota opiskelijoiden nykyisiin ongelmiin. Tilanne ei ole korjaantunut kovin paljon 40 vuodessa”, ["uuden radikaalin opiskelijaliikkeen" tiedoittaja] Puhakka kertoi.
No ei korjaantunut ei. Kyllähän me nykyajan opiskelijat tiedämme, että oman elämämme hankaluudet ovat vähintään yhtä rasittavia kuin vastaavassa asemassa olleiden hankaluudet 40 vuotta sitten. Korkotukilainat tulivat 69, opintotuki 72, asumislisä 77, opintorahan suuri korotus 92. Hiukan vituttaa tollanen, kun kukaan ei tee mitään köyhän opiskelijan eteen.

Onneksi yliopistoistamme valmistuu edelleen korkean tason ajattelijoita. Kasvatustieteen maisteri Jutta Urpilainen teki vaalitappion jälkeen viiltään politologisen analyysin ja valoi uskoa omaan puolueeseen kertomalla, että äänestäjät siirtyvät Euroopassakin vasemalle Obaman voiton myötä. Siis se kaveri Yhdysvalloissa, joka kuvaa itseään sanoilla ”pro-growth, free-market guy”, joka vastustaa pakollisia terveysvakuutusmaksuja, haluaa kaksinkertaistaa yksityiskoulujen rahoituksen, saada opettajille tuloksiin perustuvan palkkausjärjestelmän, kannattaa aseenkanto-oikeutta ja kuolemanrangaistusta. Jos tämä on tosiaan vasemalle menemistä, niin taidan itsekkin äänestää demareita ensi vaaleissa, joskin tuo kuolemanrangaistus on ehkä liian vasemmistolaista minulle.

Vasemmistosta puheen ollen, Fidel Castron uusimman julkisen esiintymisen kuvat löytyvät... odottakaas, katson vielä uudestaan, etten nyt ihan hallusinoin täällä... Kyllä, Venäjän Ortodoksisen kirkon nettisivuilta! Uuden ortodoksikirkon kävi jätkä pappien mukana pyhittämässä Havanassa. Ei taida voida kommunismi kauhean hyvin kun kansalle on ooppiumia annettava. Mitä Venäjän kirkko siellä teki? Kysymys jäi vaivaamaan itseäni hetkeksi, kunnes satuin katsomaan venäläiskanavan uutisia, joissa kerrottiin eräästä Pietarilaisesta kirkosta, jonka yhteen ikoniin on maalattu Stalin. Kommunistit olivat innostuneet, ja pyytävät nyt, että kirkko tunnustaa hänet pyhimykseksi. Noo, ei mene ihan sellaisenaan läpi Venäjälläkään ja yksi pappi kommentoi rauhalliseen ja sovettelevaan sävyyn, että ihminen jonka takia suurin osa maan kirkoista tuhottiin ja miljoonittain uskovaisia lähetettiin työleireille, sovi muuhun kuin kiirastulta kuvavaan ikoniin. Fidelin tapaus on ilmeisesti vielä auki.

Ja lopuksi, kun nykyään jokainen meistä suomalaisista on itseoppinut ilmastoasiantuntija, joka tietää, että pari leutoa talvella putkeen on selvää todistusaineistoa ilmastonmuutoksesta, haluaisin kommentoida Helsingin tämän viikonlopun säätä sanomalla, että uusi jääkausi on selvästi tulossa ja jokaisen täytyisi maksimoida kasvihuonepäästönsä.

Kuin krikettiä seuraisi

2008-11-16T23:07:00.004+01:00

Tästä tulee pitkä teksti, johon yritän tiivistää kaiken minkä olen oppinut elämisestä ja olemisesta Kosovossa muutaman viime päivän aikana. Jälleen kerran esitän vain omia mielipiteitäni, kun ei KFOR:lla, SKJK:lla tai Suomen Puolustusvoimilla taida olla tähän mitään kantaa. Käyttämäni lähteet ovat kyseenalaisia ja ristiriitaisia, ja tämä on vain yritys prosessoida itselleni selkeämmäksi tätä aihetta kirjoittamisen kautta. Jos löydät asiavirheitä, niin kommentoi toki ja kerro missä olen väärässä, tahdon tietää.

YLE 14.11: "Euroopan unionin Kosovon erityisedustajan toimisto on joutunut pommi-iskun kohteeksi. Poliisin mukaan räjähde heitettiin Kosovon pääkaupungissa Pristinassa sijaitsevan toimiston pihalle illansuussa... ...EU:n laajan poliisi- ja oikeusoperaation on määrä olla täydessä toiminnassa kuukauden kuluttua. EU:n kaikkien aikojen suurimpaan siviilioperaatioon osallistuu 1 900 ulkomaalaista ja 1 100 paikallista työntekijää."

Tavan mukaan kuulin uutisesta virallisia lähteitä pitkin vasta myöhemmin, tosin tällä kertaa oikein SKJK:n komentajalta ja vain päivän viivellä. Ymmärtähään sen, ei kukaan tule keskellä päivää körmyyni kertomaan uutisesta, joka ei minua koske, eikä tehtäväni puolesta kiinosta. Mutta kovin kiehtova on tuon EULEX:n tarina. Se, ettei rauhanturvaajien läsnäolo riitä ratkaisemaan tämän ongelmia kuten järjestäytynyttä rikollisuutta (huom. rikolliset järjestäytyy, komppania järjestyy), korroptiota ja yleistä hallinnollista tehottomuutta. Sotilaallinen läsnäolo vain antaa työrauhan näiden ongelmien ratkaisuun. YK:n oman valtionrakentamisoperaation epäonnistui, lähinnä siihen ettei YK itsekkään tiennyt onko Kosovosta tulossa itsenäinen valtio vai ei. Sittemmin Ahtisaaren paketti saatiin läpi ja UNMIK:n maine oli niin huono, että valtion rakentaminen haluttiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä EULEX on kuitenkin menettämässä kosovolaisten luottamuksen samasta viestintäongelmasta kuin UNMIK. Ongelma on se, että niin UNMIK:n kuin EULEX:n kattojärjestöt eivät ole valmiita hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä selkeästi ja yksimielisesti.

Kansainvälinen diplomatia on monimutkaisempaa kuin nykyajan finanssijärjestelyt. Siinä piilevät kymmenet kansainväliset järjestöt, joilla on takanaan oma historia, ja joiden motiiveistä ei aina voi olla varma. Kaikki EU:n maat eivät ole hyväksyneet Kosovon itsenäisyyttä, koska moni maa tuskailee omien itsenäisyyshaluisten provinssien kanssa. Espanja on tälläinen maa. Se on mukana NATO:n KFOR-operaatiossa, on hyväksynyt EULEX:n, mutta vastustaa edelleen Kosovon itsenäisyyttä. Javier Solana on espanjalainen. Hän oli NATO:n pääjehu 95-99 eli silloin kun NATO päätti pommittaa Serbiaa. Tällä hetkellä Solana on "European Union High Representative for the Common Foreign and Security Policy" eli toisin sanoen hoitaa EU:n ulkoministerin virkaa, jonka EU:n perustuslaki läpi mennessä olisi hänelle suonut, mutta vähemillä toimintavaltuuksilla. Solana haluaa, että EULEX:lla on YK:n valtuutus toimia Kosovossa (onko hänen motiivi syyllisyyden tunto Serbian pommituksista, kotimaansa ulkopolitiikan tukeminen vai joku muu, voitte arvailla ihan itse). Alun perin EULEX:n läsnäolo perustui "Ahtisaaren pakettiin", joka soi Kosovolle "kansainvälisesti valvotun" itsenäisyyden. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsen on Venäjä, joka on Serbian liittolainen ja vastustaa Kosovon itsenäisyyttä. YK neuvotteli Serbian kanssa millä ehdoilla EULEX saisi toimia Kosovossa. Lopputuloksena on YK:n Ban Ki-moonin kuuden kohdan vaatimuslista Kosovon hallitukselle, jonka täytyy täyttyä, ennenkuin EULEX voi aloittaa toimintansa. Listan sisältö ei ilmeisesti ole täysin julkinen, mutta siiheen kuuluu ainakin kaksihaarainen poliisijohto, jossa EULEX ohjaa albaanialueiden poliisia ja UNMIK jatkaa serbialueilla serbeistä koostuvan oman poliisiorganisaation ohjaamista. Lisäksi serbien maksamat verot olisi käytettävä suoraan serbivähemmistön hyväksi ja EULEX-operaation on oltava neutraali itsenäisyys-aiheen suhteen. EU tukee tätä ehdotusta.

Kosovo ei suostu. Oikeastaan he ovat yksimielisesti raivoissaan koko vaatimuksesta, koska se on suoraan ristiriidassa Ahtisaaren paketin ja Kosovon hyväksytyn ja EU:n kehuman perustuslain kanssa. Lisäksi heidän mielestä se on ristiriidassa YK:n artikla 1244 kanssa, joka takaa maan itsemäärämisoikeuden omien rajoijensa sisällä eli miksi YK ylipäätänsä neuvottelee Kosovosta Serbian kanssa, kun Kosovo ei Serbiaan kuulu. Tähän argumenttiin ei kuitenkaan kannata paneutua, koska alunperin monen maan mielestä Kosovon itsenäisyys oli vastoin 1244:sta, menee aika pian "kumpi oli ensin, muna vai kana"-väittelyksi. Kosovo kuitenkin haluaa EULEX paikalle, koska he a) haluavat saada maansa järjestykseen ja/tai b) ymmärtävät ettei kukaan anna heidän pitää itsenäisyytensä ilman kansainvälistä valvontaa. Lisäksi he pelkäävät YK:n ratkaisua Bosniassa, jossa serbeille annettiin autonominen asema valtion sisällä ja sotkua riittää edelleen. EULEX on jo paikalla, ollut paikalla jo monta kuukautta. Pyörittelevät peukaloitaan ja odottavat, että pääsisivät töihin. 1900 poliisia, virkamiestä, tullimiestä, tuomaria... Kaikki EU:n alueelta ja EU:n maksamana. Voin kertoa, tulee kalliiksi meille veronmaksajille.

Ja nyt sitten EULEX:n toimisto joutuu pommi-iskun kohteeksi. Miksi? Omasta mielestäni väärinymmärryksen ja huonon viestinnän takia. Albaanit eivät koskaan oikein luottaneet Eurooppaan. Ja voiko heitä syyttää? Johdonmukaisuus ei ole termi, joka kuvaa EU-maiden ulkopolitiikka tässä asiassa. Amerikkalaisia albaanit sen sijaan rakastavat, siihen esitän todistuskappaleeksi tänään ottamani kuvan:

Amerikka on ollut johdonmukainen. Pommit alas, joukot paikalle, itsenäisyys käteen. Jättivät eriävän mielipiteen kuuden kohdan vaatimuslistastakin. Koska EULEX on EU:n operaatio, EU:n tuki kuuden kohdan listalle on albaanien silmissä sama kuin EULEX:n tuki sille. Asiahan ei ole niin. EULEX haluaisi vain tehdä työtä mikä sille on käsketty, jos EU vain saisi itsensä kasaan ja päättäisi mitä nyt tulikaan käskettyä. Luulen, että EULEX:lta puuttuu ääni, joka sanoisi: "Hei ihmiset, heräätys! Me emme ole poliittinen järjestö, emmekään edusta kotimaidemme ulkopolitiikka. Kosovon itsenäisyys ei ole meidän asia, se on yksittäisten valtioiden päätettävissä. Me emme ole YK, joka neuvotteli Serbian kanssa." Me KFOR:ssa edustamme samoja valtioita, jotka ovat EU:ssa, mutta kukaan ei syytä meitä kuuden kohdan vaatimuslistasta, vaikka siihen olisi yhtä hyvät perusteet kuin EULEX:n syyttämiseen. Itseasiassa KFOR on Kosovon asukkaiden mielestä tutkitusti luotetuin ja arvostettuin instituutio. Ei ollenkaan huono suoritus miehiltä vihreissä vai mitä? Miten tähän tilanteseen päästiin, sen kerron seuravassa tekstissä, koska olen väsynyt käytettyäni kolme tuntia elämästäni tämän kirjoittamiseen.

Kosovo nollaysi

2008-11-14T16:50:00.002+01:00

"YLE Uutisten tietojen mukaan esimerkiksi KFOR-joukkojen määrä Kosovossa puolittuu syksyyn 2009 mennessä."

"- Kosovon operaation osalta on suunnitelmia, että sitä kevennetään ja myös Suomi keventää samassa suhteessa omia joukkojaan, puolustusministeri Jyri Häkämies sanoo."

Niinpä. Ei meitä täällä tarvita niin montaa, kun maailmassa olisi niin monta paikkaa joissa rauhanturvaajia tarvitaan enemmän. Paikalliset eivät toki haluaisi meidän lähtevän, teemmehän samaa työtä kuin poliisit ja joku ulkomaalainen valtio vielä maksaa siitä.

"Ahneus." sanoi näkymätön käsi ja nosti peukkunsa ylös

2008-11-11T20:34:00.003+01:00

Koron ottaminen on kieletty monessa uskonnossa. Siinä vain on jotain moraalisesti arveluttavaa, että tienaa rahaa omistamalla rahaa, eikä tekemällä työtä. Mutta jotkut ihmiset tekevät työtänsä sen verran hyvin, että rahaa jää reilusti yli. Onhan se nyt eettisempää lainata rahaa eteenpäin sitä tarvitseville, jotta hekin pääsevät rahanteon makuun, kun säilyttää kultaharkoja talonsa kellarissa. Rahan tarvitsijoita on aina enemmän kuin on rahaa, joten jotenkin täytyy valita kenelle rahojansa lainaa. Huutokauppa on kätevä, koska se joka suostuu maksamaan isointa korkoa todennäköisesti tarvitsee sitä eniten ja saa sillä eniten aikaiseksi. Juutalaisilla ei ollut uskonnollista estettä koron ottamiseen, joten he täyttivät keskiajalla kysynnän kokoisen aukon. Istuivat Italiassa penkkillä, antoivat luottoa ja nauroivat ristiretkiläisille kun nämä lähtivät tapattamaan itsensä saadakseen haltuunsa palan aavikkoa. Näin syntyi pankkilaitos.

Nykyään korkoa kiskotaan vähän joka paikassa, mutta sekulaarisenkin yhteiskunnan suhtautuminen on jakautunut. Monessa kehitysmaassa on perustettu mikrofinanssipankkeja. Tavallisille ihmisille lainataan rahaa, jotta he saavat ostettua karjaa, siemeniä tai työkaluja. Sellainen löytyy täältä Kosovostakin, yritän mennä juttelemaan sen edustajalle joskus jos saan sellaisen henkilön löydettyä, toistaiseksi olen nähnyt vain autoja. Pari vuotta sitten Nobelin rauhanpalkinto meni Muhammad Yunukselle, bangladeshiläiselle ekonomistille, joka perusti mikroluottoja antavan pankin kotimaahansa. Korot olivat huikeita länsimaalaisen silmin, mutta niin olivat riskitkin. Köyhillä kun ei ole mitään omaisuutta, jonka voi lainaa vastaan pantata. Lisäksi satojen miljoonien eurojen lainaaminen muutaman kympin erissä vaatii paljon työtä ja suurta organisaatiota. Yunuksella on kuitenkin hyvin samanlainen näkemys koronkiskontaa kohtaan kun uskonnoilla on. Hän on sitä mieltä, että mikroluottopankkien pitäisi toimia sosiaalisista lähtökohdista - olla jakamatta osinkoa ja siirtää kaikki voitot takaisin lainoksi.

90-luvun alussa Meksikossa aloitti CompartamosBanco, mikroluottojen antaja. Pankki teki hyvää työtä köyhien eteen, mutta aina oli niin monta köyhää lainan tarvitsijaa joille pankkin rahat eivät vain riittäneet. Pankki muutti liiketoimintaperiaatettaan, listautui pörssiin ja alkoi kiskoa korkoa oikein tosissaan. Kasvu on ollut nopeaa. Vuonna 2000 sillä oli 61 000 asiakasta ja korko vuoden lainalle oli vaatimaton 115%. Seitsemän vuotta tämän jälkeen huikeat tuotot ovat tuoneet alalle seitsemän uutta samanlaista pankkia ja runsaasti pääomaa jaettavaksi. CompartamosBancosin asiakasmäärä oli viime vuonna 900 000 ja korko on laskenut entistä huokeampaan 79 prosenttiin kilpailun seurauksena. Siinä sivussa pankki on investoinut asiakkaidensa henkiseen pääomaan: 60 000 heistä kävivät pankin tarjoamilla lukutaitokursseilla viime vuonna. "Ahneus" totesi näkymätön käsi ja nosti peukkunsa ylös.

Samaan aikaan Suomessa levisi omanlainen mikroluottobuumi. Niitä sanotaan pikavipeiksi. Erotuksena kehitysmaista pikavippipankit markkinoivat palveluitaan kaiken tyhmimille ja saamattomille ihmisille ja tarjoavat mahdollisuuden vaivattomaan lainaan kun nämä ovat kolmen promillen humalassa baarissa. Se on vähän kysenalaista toimintaa. Eivätkä ihmiset ole tällä hetkellä kauhean innoissaan muistakaan finanssialan pankkiireista. Ihmiset arvostavat pankkeja kun saavat lainaa, ja vihaavat näitä kun täytyy maksaa takaisin. Ilmankos juutalaiset kokivat niin kovia läpi Euroopan historian.

Lumisade

2008-11-11T19:51:00.002+01:00

Noooin. Vanha rotaatio lähti pois. Oli oikein koskettava tapahtuma. Halailtiin, kiiteltiin ja hyvästeltiin. Naurettiin vähän kun näki ihmiset siviilivaatteissa ekaa kertaa. Oli melkein tippa linssissä. Sit ne lähti. Jäi tyhjä olo.

Tyhjää olo paikataan nyt työnteolla. Uudet saapuivat, tarkkailivat uutta maailmaa varautuneina ja hiukan hämmentyneinä, samalla tavalla kun mekin tehtiin puoli vuotta sitten. Eihän niitä voi vielä kentälle päästää, eksyvät pahimmassa tapauksessa. Niinpä vanhat tekevät kaiken mikä tehtiin ennenkin, mutta 40% vähemmällä työvoimalla, sillä aikaa kun uudet aka. "hiutaleet" oppivat elämisestä ja olemisesta Kosovon tulihelvetissä.

Varmaan kaikissa väkivaltainstituutioissa on jonkinnäköinen jako uusiin ja vanhoihin. Uusia pilkataan ja vanhat pitävät itseään parempina. Varusmiesarmeijassa tämä näkyy ehkä parhaiten: Varusmiesjohtajat tekevät kaikkensa jotta uusilla varusmiehillä olisi vähintään yhtä paskamaista kun itsellään aikoinaan oli. Fuksejakin vähän kiusataan yliopistossa. Mutta meidän joukkueessa oli lämmin vastaanotto. Kyllä me itsekkiin tiedettiin ettei tiedetä mistään mitään, kun tänne tulimme, joten se, ettemme saaneet kuulla sitä kertakaan täällä kauemmin olleiden suusta, ei haitannut meidän oppimisprosessia. Yritämme jatkaa perinettä, saa nähdä miten käy.

KFOR rakastaa lapsia

2008-11-07T16:32:00.006+01:00

"Auta meitä auttamaan teitä" tai jotakin sinnepäin. Mainostila on halpaa, joten miksikä ei? Mutta eivät paikalliset aina auta. Viime viikolla eräs albaani kynttäsi erään serbikylän laidalla olevaa peltoa. Kysyeinen maatilkku oli oikeastaan joutomaata täynnä roskia, mutta serbit laidunsivat siellä välillä lehmiänsä, joten pellon kyntääminen aiheutti närää, riitelyä ja väkivallan uhan. Kävimme sitten selvittelemässä kenelle pelto kuuluu, ja kunnassa todettiin että ko. maa-alue on kunnan omistuksessa. Kohta siihen rakennetaan aita ja kukaan ei enää saa käyttää sitä. Ei mennyt ihan suunitelmien mukaan.

Onko se lohduttavaa, että lapset ovat viattomia vai onko masentavaa, että on vain ajan kysymys kun ne eivät enää ole?

Ja täysin satunnaisena huomiona toisesta kuvasta ja sen sisältämästä "KFOR-i" sanasta: ilmeisesti albaanitkin käyttävät "i"-suffiksia vierasperäisten sanojen muuttamiseen omaan kielensä sopivaksi. Heilläkin on varmaan kohta useassa kodissa digiboxI ja siihen sopiva antennI.

Marraskuu

2008-11-05T15:28:00.006+01:00

Toissapäivänä oli marraskuun kolmas päivä ja ulkona oli oikein kiva keli. Lämpömittari näytti kahtakymmentäkahta astetta lämmintä ja käytin puolitoista tuntia vapaa-ajastani auringon ottamiseen. Leirimme on rakenettu keskelle entistä kolhoosia ja sitä ympäröivät pellot. Pelloille on syksyisin tapana levittää lannoitetta ja paska tunnetusti haisee, mikä vähän häiritsi auringonottoani. Tässä on kuva kolhoosista:

Myös elämäni ensimmäinen asuinpaikka oli kolhoosin läheisyydessä. Sellainen pieni betonihelvetti Pietarin läheisyydessä, keskellä ei mitään ja peltojen ympäröimä. Kolhoosi tarkoittaa valtion maatilaa, jossa kaikki työntekijät tekevät töitä kolhoosin mailla, kolhoosin työvälineillä ja kolhoosin hyväksi. Kukaan ei tietenkään välittänyt kolhoosista tai yhteisestä omaisuudesta ja tulokset olivat surkeita. Maatalouden pakkokollektivisoiti on tämän vuosisadan yleisimpiä kuolinsyitä ja on oikein oiva vertauskuva sille mikä kaikki kommunismissa on pielessä. Kommunismi sitten tuli tiensä päähän 90-luvun alussa, kolhoosit hajosivat ja kaikki järjettömät projektit pysähtyivät. Täällä Jugoslavian alueella oli rakenteilla tälläinen tehdas:

Nykyään sen piha toimii erään pässin laidunmaana. Ensimmäisen asuinpaikkani ikkunasta näkyi vastaava betoniluuranko, josta oli tarkoitus tulla päiväkoti. Ei tullut päiväkotia, mutta me lapset otimme sen silti omaksemme ja kiipeilimme vanhempien vastalauseista huolimatta. Sitä lapset tekevät varmaan vieläkin. Kesä on ohimenevää, mutta betoni on ikuista. Kesä lähti ja syksy tuli. Välillä on vähän satanut ja muta on tarttunut joka paikkaan:

Ei ole muta ihan samanlaista täällä kun Suomessa. Sitä ei saa hankaamalla irti. Niinpä eräällä kertaa, samalla kun pesin autoa, pesin myös kenkäni painepesurilla. Reikähän niihin tuli. Muuten syksy on ollut oikein nätti:

Useat meistä ovat kohta palvelleet kokonaisen vuoden ja lähtevät piakkoin lopullisesti Suomeen. Messimajuri on jälleen antanut käskyn. Jokaisella syksyllä kotiutuvalla on oikeus ohittaa messin soittolistan ja kuulla Miljoonasateen kappaleen "Marraskuu". Sitä he sitten laulavat:

Marraskuu
tänään huoneeni mä sotkin
kun sua taas niin ikävöin
nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu

Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Marraskuu
taas TV syliin paiskoo
palavia halkojaan
Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
- vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
kaiken tämän keskellä sua
hiljaa ikävöin
mä Topin kanssa kellarilla
ristinollaa pelaan päivin, öin

2008-11-05T14:57:00.002+01:00

Obama valittiin sitten presidentiksi. Seuraa parin kuukauden kuherruskuukausi median kanssa ja sitten alkavat pettymykset. Politiikka on sitä itseään, ja odotukset ovat monella niin korkealla, että mitään muuta ei voi tapahtua. Sanotaan sitä vaikka poliittiseksi kuplaksi. Kaveri kuitenkin kuvailee itseän veroja leikkaavaksi vapaan markkinatalouden kannattajaksi, joka vastustaa pakollista sairausvakuutusta, kannattaa oikeutta kantaa asetta, kannattaa kuolemanrangaistusta ja haluaa kasvattaa armeijan vahvuutta sadalla tuhanella sotilaalla. Jossain vaiheessa Obama matkustaa Eurooppaan ja ihmiset hurraavat kaduilla. Tapaamisessa Euroopan johtajien kanssa häntä pyydetään leikkaamaan maataloustukiaisia, jotta WTO:n Dohan kierros voisi jatkua. Hän pyytää EU:n CAP-tukien leikkaamista, ja sehän ei tule toteutumaan. EU pyytää sovittelevampaa asenetta Venäjää kohtaan ja Obama pyytää lisäjoukkoja Afganistaniin. Ei tule tapahtumaan. Sitten ihmetellään, eikö demokraattien presidentti olekkaan vastaus kaikkiin transatlanttisiin ongelmiin. Asia tule samanlaisena yllätksenä kuin talouskasvun hidastuminen. Kun sitä ei ole kymmeneen vuoteen nähty, niin ei oikein muista millaista se nyt olikaan.

Nyt kun päivän oikea uutinen on kommentoitu, on syytä kommentoida viihdeuutisia! "BB-Cheryll: Talvisotaa käytiin vuosina 1900-1917". Big brother teki kirjallisen yleissivistyskokeen talon asukkaille. Yllättäen yleissivistys ei ollutkaan kriteeri asukkaiden valitsemisessa ja tulokset olivat huonoja. Toisaalta tuotantotiimin mielestä ensimmäisen BB-ohjelman ajankohta ja paikka, sekä Suomen BB:n kolme edellistä voittajaa on yleissivistystä. Eräs yleissivistystä mittaava kysymys oli "Mikä on heikkoutesi?". Tavallisille ihmisille omat heikkoudet ovat yleensä yksityisasioita, mutta kun elää kameroiden seurattavana muutaman viikon, niin kai ne sitten ovat ihan yleissivistystä. Tuotantotiimin mielestä FBI on tiedustelupalvelu, vaikka sen ainoa tiedustelun liittyvä tehtävä on vastatiedustelu kotimaassa, ja maailman puhutuin kieli on kiina, eikä mandariinikiina niinkuin minulle ainakin koulussa kerrottiin. Mutta ei siinä mitään, minua ainakin viihdyttää lukea iltasanomien nettisivuilta mitä BB:ssä tapahtuu, näin oman sosiaalisen elämän puuttuessa täällä.

Siksi

2008-10-31T14:44:00.002+01:00

Finanssikriisi jatkuu! Ostakaa ruokaa moneksi vuodeksi varastoon ja paetkaa mökille! No ehkä ei ihan vielä, vaikka kyllähän tämä aika jännittävää on. Minun sukupolvihan ei oikein ole nähnyt talouskriisiä tai lamaa. Kun itse muutin Venäjältä, jossa talouskriisi oli jatkunut seitsemänkymmentä vuotta, Suomeen, niin ei voinut tajuta, että siellä oli lama päällä. Tuskin kukaan alle kymmenenvuotias muutenkaan tajunnut mistä on kyse. Myöhemmin minunkin ikäluokka sai kuulla vanhemmiltaan heidän omasta talvisodasta. Telkkarissa näytettiin asiaohjelmia, joissa oli aina talvi, ihmisillä oli rumat vaatteet sekä käsittämätön tukka, ja he seisoivat leipäjonoissa. Kyllähän sellainen maailma nuorta ihmistä pelottaa, mutta ei huolta. Rumat vaatteet ja tukat eivät ole tulossa takaisin, eivätkä laajakaistat, kännytkät ja halpalentoyhtiöt häviä minnekkään.

Laskusuhdanteet ja kriisit kuuluvat kapitalismiin. Kapitalismi luo vaurautta, ja mitä enemmän on vaurautta sitä enemmän sitä on menetettävänään. Italian pankit eivät paljoa kärsineet finanssikriisissä, koska he eivät ole niin "hienostuneita". Koko pankkijärjestelmää on helpointa selittää vedonlyönnin kautta. Suomessa meillä on veikkaus, jolla vielä laman aikaan oli tarjottavanaan lähinnä lottoa, totoa ja pitkävetoa. Nämä riittävät useimille vedonlyöntiä harrastaville. Muutama lantti sinne tai tänne, jos sieltä vaikka tulisi jotain. Rahapelit perustuvat matematiikkaan ja todennäköisyyksiin. Jotkut harrastavat niitä tosissaan, seuraavat tarkoin eri urheilulajien tilastoja ja joukkueita, yrittävät etsiä hyviä kertoimia. Lotossa voi ostaa porukkapelejä. Jos menette jonkun kansainvälisen vedonlyöntitoimiston nettisivuille, huomaatte, että siellä voi lyödä vetoa melkein mistä tahansa, millä tahansa tavalla.

Finanssiala on samanlaista: eri tahot tutkivat taloustilastoja, tekevät omia johtopäätöksiä ja lyövät vetoa omien johtopäätösten puolesta. Pelaajia on vain todella monta, ja heti kun uutta tilastoa on saatavilla kaiken maailman analyytikot ja investointipankkiirit kaivavat laskimensa esille ja muodostavat näkemyksen miten tämä pitäisi vaikuttaa vaikkapa jonkun osakkeen hintaan. Tämän jälkeen he katsovat paljonko tämä osake sillä hetkellä maksaa. Jos osakkeen hinta on alle heidän arvion mitä sen pitäisi olla, he ostavat sitä. Jos hinta ylittää arvion he myyvät sitä lyhyeksi, eli myyvät osakkeita joita heillä ei edes ole. Joka tapauksessa he lyövät rahoillansa tai asiakkaidensa rahoilla vetoa siitä, mitä osakekurssille tapahtuu. Ainoa ero urheilutapahtumaan on, että osakekurssi vaihtelee jatkuvasti. Näin ollen satojen tahojen arvausten keskiarvo toteutuu markkinoilla muutamassa minuutissa ja äsken ilmestyneen tilaston taloudellinen merkitys on saatu siirrettyä osakkeiden hintoihin.

Koska pelaavia tahoja on niin monta, on toiminta hyvin ripeää, ja mahdollisuudet voittoihin pieniä. Niinpä osa tahoista alkaa etsimään uusia vedonlyöntikohteita. He palkkaavat esimerkiksi metereologin ja biologin, tarkkailevat tietyn maatalousalueen säitä ja kysyntää ko. alueen tuotteille. Päivittäin he laskevat valistuneita arvauksia tulevasta sadosta ja sen myyntihinnasta. Maanviljelijät voivat sitten myydä osan tulevasta sadostaan näille pörssin vedonlyöjille ja siirtää näin ollen riskin sadon epäonnistumisesta tai onnistumisesta heille. Tätä sanotaan futuurikaupaksi, eli käydään kauppaa hyödykkeillä joita ei ole vielä tuotettu tai lyödään vetoa asioista, jotka saattavat tapahtua hyvinkin pitkän ajan päästä. Kukapa haluaisi odottaa pörssin avautumista kun käsissä on rahanarvoista tietoa? Enää ei tarvitse, sillä voi ostaa pörssin indeksifutuureita vaikkapa keskellä yötä ja tienata osakkeiden nousulla seuraavana päivänä omistamatta yhtään osaketta.

Tälläisiä finanssi- ja rahoitustyökaluja on niin monta ja ne ovat niin monimutkaisia, ettei tavallinen kuolevainen pysty niitä käsittämään. Mutta pankkiirit, joilla ovat lahjakkaita ja hyvin koulutettuja, osaavat muuttaa informaation rahaksi. He antavat asioille oikean (parhaiden mahdollisten arvausten keskiarvo) hinnan ja saavat siksi niin isoja palkkoja. Muutama virkkamies valtiovarainministeriössä voi aina yrittää pysyä talouden koukeroissa mukana, mutta heitä on yksinkertaisesti liian vähän ja heidän arvaukset talouden kehityksestä ovat arvottomia, koska he eivät tue niitä omilla rahoilla lyömällä vetoa niiden puolesta.

Joten alussa meillä oli muutama tilasto. Työttömyyslukuja, inflaatio-odotuksia, tilauskantoja, yrityskatsauksia jne. Kaikki ovat pieniä yksityiskohtia valtavassa koneistossa. Pankkiirit laskevat miten näiden lukujen muutokset vaikuttavat koneiston toimintaan ja lyövät vetoa oman näkemyksensä puolesta rahanteon toivossa. Kun tälläisiä vetoja lyödään isoista asioista, myös tavallinen ihminen voi hyötyä niistä. Ei sillä, että hän pääsisi itse tekemään rahaa, mutta hän voi ainakin tietää mitä on tulossa. Otetaan esimerkiksi USA:n valtion obligaatioiden markkinat. Obligaatiot ovat käytänössä valtioiden velkakirjoja, joita valtiot myyvät rahoittaakseen alijäämäistä taloutta. Niitäkin on monta eri sorttia. Maksuaikoja on muutamasta kuukaudesta sataan vuoteen ja korot vaihtelevat. Kun valtion on kerran myynyt obligaation, sen omistaja voi vaivatta myydä sen eteenpäin. Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa sitten 30-luvun laman valtion inflaatiosuojattujen velkakirjojen hinta on lähes sama kuin tavallisten valtion velkakirjojen hinta ja välillä inflaatiosuojaamattomat ovat jopa olleet kalliimpia. Mitä tämä kertoo tavalliselle yhdysvaltain kansalaiselle? Sen, että markkinat lyövät vetoa deflaation puolesta. Deflaatio on inflaation vastakohta, eli hinnat laskevat ja rahan ostovoima kasvaa. Eli yksittäisen kansalaisen kannattaisi säästää juuri nyt ja odattaa rahojensa arvon kasvua. Tämä olisi tientenkin luottamista siihen, että pankkiirien veikkaukset ovat oikeita. Tästä ei ole mitään takeita, koska kaikki päätökset perustuvat olemassa olevaan tietoon, uutta tietoa tulee jatkuvasti ja veikkaukset muuttuvat sen mukana.

All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,
And one man in his time plays many parts,
His acts being seven ages.
-As You Like It, Shakespeare

Mitä tein tällä viikolla

2008-10-27T22:41:00.002+01:00

Lomat loppuivat, oli aika palata töihin. Lähdin sitten yöpartioON. Ashkaalikylässä kaksi kaveri käyttäytyivät aika agressiivisesti toisiaan kohtaan. Hyppäsimme sitten ulos autosta ja soitin tilannekeskukseen pyytäkseni poliisia paikalle. Kun tilaus oli tehty menimme lähemmäs tappelua katsomaan mistä on kyse. Kaverit tönivät toisiaan, mutta kunnes huomasivat meidät. Kahden rauhanpakottajan olemus oli sen verran... rauhaanpakottava, että he sopivat erimielisyytensä telepaattisesti sekunnissa ja osoittivat tämän huutamalla: "no problem! my friend!", sekä pussamalla toisiaan poskelle. Samassa poliisi saapui paikalle ja päätin, että ostarivartijan leikkiminen sai riittää tälle yölle. Jatkoimme moottorisoitua partiota eräälle parkkipaikalle, jossa oli yksi auto. Sen sisällä nuori mieshenkilö yritti lähenellä nuorta naishenkilöä. Ei tämä mitenkään erikoista ole, 94-96% meistä ovat kokeneet sen vaiheen kun vastakkainen sukupuoli alkaa kiinostamaan, ei se väärin ole. Nuorilla ei täällä ole montaa paikkaa, joissa näitä varovaisia kokeiluja voi harrastaa. Oikeastaan auto pimeällä parkkipaikalla on ainoa mahdollisuus ja niitä näkee aina silloin tällöin. Vaihtoehtomme rajoittuvat kolmeen: antaa olla, koputtaa ikkunaan ja ojentaa ehkäisyväline tai häiritä koko tapahtumaa läsnäolollamme. Tyttö näytti vähän epäröivöltä, niinmpä valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Osoitimme taskulampulla auton ikkunoista sisään ja jäimme muutenkin pyörimään paikalle.

Seuraavana päivänä lähdimme sitten jututtamaan kyläpääliköitä, niillä kun on joskus jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Oman vastuukyläni päällikkö oli vaihtunut kolmisen kuukautta sitten ja kylästä piti etsiä uusi. Ei se vaikeaa ollut kolmen sadan ihmisen kylässä. Kysyimme yhdeltä pojalta ja hän juoksi automme edessä puolisen kilometriä näyttäen tietä. Sellainen päälle neljäkymppinen mies, oli vähän hämmentynyt kun me haluttiin jutella sille. Sanoin, että haastattelemme kyläpääliköitä koska näillä on paljon tietoa ja koska kyläläiset ovat valinneet hänet, hän edustaa hyvin paikallisia mielipiteitä. Kaveri alkoi tuntea itsensä tärkeäksi ja asiantuntevaksi, niinkuin tarkoitus olikin. Mentiin sitten sen taloon kahville ja hän kertoi kylän ongelmista. Vettä sai heikosti, terveydenhuolto oli huono, sähkön saannissa oli katkoja, 60% prosenttia perheistä elää pelkästään tulonsiirroilla, eli samat ongelmat kun kaikkialla muualla. Uutta oli se, että hän oli optimistinen tulevaisuudesta. Kaveri oli itse aikoinaan UCK:ssa (albaanien vastarintaliike), koska "ei ollut vaihtoehtoja", mitä se sitten tarkoittaakaan. Sodan jälkeen ihmisiä ei kuulemma kiinostunut maatalous, mutta nyt kun työttömänä on eletty ties kuinka monta vuotta, ihmisistä on tullut aktiivisiä ja lähes kaikki pellot on käytössä.

Toinen kyläpäällikkö jota kävimme tapaamassa oli vähän vanhempi, mutta myöskin äskettäin valittu. Hän ei sanojensa mukaan ollut UCK:ssa, koska suoritti varusmiespalveluksensa Jugoslavian armeijassa vuonna 1968, silloin kun se oli vielä Euroopan suurimpia. Hän tiesi ettei sitä taistelua voiteta joten jäi kotiin. Vuonna 1999 hän huomasi läheisellä kukkulalla sotilaita. Kaikki kyläläiset olivat paenneet koteihinsa, koska olettivat sotilaiden olevan serbejä. Kyläpäälikkö keräsi kuitenkin rohkeutensa ja lähti ottamaan selvää mistä on kyse. Kukkulan päältä löytyi amerikkalaisia sotilaita. Tämä oli siis niihin aikoihin kun serbit lähti ja KFOR tuli ja tieto ei ilmeisesti oikein kulkenut. Amerikkalaiset jalkautuivat sitten kylään, jakoivat suklaata lapsille ja leikkivät näiden kanssa. Aika söpöö.

Molempien kyläpääliköiden taloissa oli olohuone, jonka seiniä reunustivat sohvat tai patjat. Toisella kyläpääliköllä oli huoneen keskellä myös kamiina ja huoneen yhdessä seinässä oli luukku, joka yhdisti huoneen keittiöön. Naiset tekevät ruokaa tai kahvia, laittavat sen luukkuun ja pistävät oven kiinni. Miehet avaavat oven omalta puolelta ja ottavat sen mikä on tarjolla. Olohuonehan on vain miehille, mutta tulkkimme sai toimia poikkeuksena. Tälläinen huone on kuulemma kaikissa taloissa, ainakin kylissä ja voisin itsekin harkita samanlaista vesipiippuhuonetta jos joskus muutan omaan taloon. Vanhempi kyläpäällikkö oli muutenkin astetta konservatiivisempi. Hän oli pyytänyt poliisia pidättämään muutaman "epäilyttävän tyypin" ja vaati, että ne pidetään kiinniotettuina mahdollisimman pitkään, jotta "oppivat läksynsä". Oli myös pyytänyt nettikahvilan pitäjää, että sulkisi liikkensä jo seitsemältä, koska oli huolestunut ettei vanhemmat tiedä missä lapset liikkuivat (fyysisesti ja nettiavaruudessa). Näitä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja näyttää joka maahan riittävän.

Seuraavana päivänä teimme pienen operaation. Jalkauduimme muutaman partion voimin yhteen kaupunkiin ja poimimme kadulta satunnaisesti ihmisiä henkilötarkastuksiin. Ihmiset suhtautuivat asiaan yllättävän rauhallisesti, joskin olivat ilmeisesti katsoneet liikaa jenkkileffoja, kun aina väkisin yrittivät mennä seinän viereen ja laittamaan kädet sen päälle. Siinä sitten tutkittiin ja ihmeteltiin mitä taskuista, repuista ja takeista löytyi. Ei mitää. Ihmiset ovat kiltisti, koska joulu lähestyy ja suomalaisten osastosta saattaa tänäkin vuonna toimia yksi joulupukkina.

Kunnallispolitiikkaa

2008-10-24T00:33:00.003+02:00

Varoitus! Tämä teksti kertoo minun subjektiivisistä näkemyksistä. Puolustusvoimat ja SKJK ovat lähtökohtaisesti eri mieltä, jos mitään mieltä ylipäätänsä.

Kuntavaalit lähestyvät Suomessa. Toistaiseksi mielenkiintoisinta niissä on ollut Vasemmistoliiton vaalislogan: Sydämmesi puolella. Kyse on joko siitä että, tämä puolue on vasemmalla niinkuin ihmisen sydän, tai sitten siitä, että heidän mielestä kunta-asioista olisi päätettävä sydämmellä, vastakohtana järjelle.

Kosovossa kuntapolitiikka on paljon mielenkiintoisempaa. Täällä on kilpailua, mutta ei ihan sellaista mitä Kokoomus haluaisi. Serbeillä ja albaaneilla on omat päällikkäiset kuntahallinnot. He tarjoavat sitten palveluita käytännössä etnisen taustan mukaan. Otetaan tarkasteluun vaikkapa terveydenhuolto.

Serbikylissä on yleensä oma pieni terveyskeskus ja oma ambulanssipalvelu. Jos serbi sairastuu kunnolla, hänet viedään Mitrovicaan. Se on tavallaan maakuntapääkaupunki serbeille, josta löytyy sairaala ja yliopisto. Ongelmana on se, että Mitrovica on pohjoisessa eli melko kaukana meidän alueella asuvista serbeistä. Lisäksi albaaniviranomaiset eivät aina suhtaudu turhan positiivisesti rinnakkaiseen järjestelmään. Olen jutellut ambulanssikuskille, joka kertoi, että paikallisilla albaanipoliiseilla oli keväällä ja kesän alussa tapana pysäytellä serbien ambulansseja Mitrovican eri etnisyydet jakavalla sillalla ja tehdä vaikkapa tarkastuksia tiputuksessa olevan potilaan taskuihin. Luulen NATO:n ärähtäneen tästä, koska nykyään ambulanssit saavat kuulemma kulkea jotakuinkin rauhassa.

Serbien valtionosuusjärjestelmät ovat kunnossa. Kunnan työntekijät saavat palkkaa sekä paikallisilta, että Belgradin kassoista. Niinpä serbilääkäri tienaa tuhat euroa kuussa, mikä on vaatimattomasti viisi kertaa enemmän kuin a-lääkäri. Lisäksi s-terveyskeskukset saavat lahjoituksina 2/3 lääkkeistään Venäjältä ja loput Serbiasta. Albaanit joutuvat maksamaan kaikki lääkkeensä itse. Sama ambulanssikuski jolle juttelin, kertoi että jotkut albaanit käyttävät tämän takia s-terveyskeskusten palveluita, mutta tähän tietoon on syytä suhtautua epäilevästi.

Helsinki sai tänä vuonna haltuunsa palan Sipoota, koska se omisti suuren osan alueen maista ja Sipoo ei ollut oikein yhteistyöhaluinen kaavoittamisen suhteen. Ei siinä oikeastaan ole mitään ongelmaa kun kuntien rajoja muutetaan valtion sisällä. Asiat menevät hankaliksi kun on olemassa kaksi kuntajärjestelmää, joita säätelevät valtiot eivät tunnusta toisiaan. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, myös serbien kesken on kitkaa. Serbian vaalit voittivat keväällä länsimieliset, mutta Kosovon kuntavaaleissa menestyi parhaiten Serbian Radikaalipuolue. Puolueen voimamiesten kesken tuli kuitenkin kitkaa. Kosovon radikaalien mielestä oma puolue ei ollut tarpeeksi radikaali, joten he perustivat nyt oman puolueen, joka todennäköisesti saa suuren kannatuksen seuraavissa vaaleissa. Tämän uuden puoleen jäsenet ovat jo valmiiksi kuntien johdossa, mutta irrottuaan emopuolueestaan heidän yhteydet emomaahan ovat aika heikot.

Albaanit yrittävät jatkuvasti ostaa maata serbeiltä ja moni myykin maansa ja kotinsa, koska ei ole tyytyväinen elämäänsä Kosovossa. Tätä ei kuitenkaan muiden serbien keskuudessa katsota kauhean hyvällä ja kuulemani mukaan "petturit" saavat jonkinnäköisiä sanktioita. Asenne on hyvin samanlainen kuin Sipoolla. Omasta maasta ei saa luopua. Tosin serbien suhtautuminen on ymmärrettävää. Ottakaapa esille kaksi shakkilautaa. Asettakaa toiselle laudalle mustia ja valkoisia figuureita niin, että jokaisella figuurilla on yhtä monta valkoista ja mustaa nappulaa naapureinaan. Toiselle laudalle laittakaa muutama musta figuuri. Nyt kuvitelkaa että mustat nappulat esittävät serbejä ja valkoiset albaaneja. Molemmilla on preferenssi, että heidän naapureina on mahdollisimman monta samanväristä nappulaa. Kyse ei tarvitse olla vahvasta preferenssistä. Ihminen tykkää todennäköisesti samaa kieltä puhuvasta naapurista. Lähtötilanteessa toisessa laudassa kaikilla on yhtä monta valkoista ja mustaa naapuria. Tämä lauta kuvaa Kosovoa joskus vuonna aikoja sitten. Valkoiset ovat albaaneja ja mustat serbejä. Toisella laudalla on vain mustia nappuloita ja se kuvaa Serbiaa. Ottakaa seuraavaksi Kosovoa kuvaavalta laudalta muutama musta nappula satunnaisesta paikasta pois ja siirtäkää ne vain mustia nappuloita sisältävälle laudalle. Peli voi alkaa. Siirelkää nappuloita Kosovon laudalla niin, että samanväriset nappulat pyrkivät toistensa naapureiksi. Mustat nappulat muodostavat nyt vähemmistön ja omia pieniä ryhmittymiä. Valkoisia nappuloita on enemmän, joten pienempien mustien nappuloiden saarekkeet ovat valkoisten ympäröimiä. Mustien saarekkeiden reunoilla olevilla mustilla nappuloilla on enemmän valkoisia naapureita kuin mustia. Preferenssinsä mukaisesti he myyvät talon pois ja muuttavat laudalle jossa on vain mustia nappuloita. Syntyy ketjureaktio jossa yhä useampi musta nappula joutuu tilanteseen jossa sen naapurit ovat valkoisia. Vaikka esitys oli ehkä hiukan sekava ilman graffista apua, niin voinette ymmärtää, miksi tilanne jossa vähemmistöt muuttavat pois alueelta maankauppojen seurauksena on KFOR:n ja Serbian mielestä ongelmallista. Sotilaat voivat pakottaa ihmiset elämään rauhassa, mutta emme voi pakottaa ihmisiä tykkäämään toisistaan.

Eräässä serbikylässä edellämainittu skenaario on mahdollisesti toteutumassa. Kaksi päällikkäistä kuntajärjestelmää johtaa päällekkäiseen kaavoitukseen. Serbien keskuudessa liikkuu huhu, että a-osapuoli on kaavoittamassa moottoritien kylän läpi. Tiedonkulku tai kaavoituksesta valittaminen ei oikein toimi rinnakkaisten järjestelmien kesken. A-ihmiset ovat kuulleet saman huhun ja osa heistä on spekuloinut yrittämällä ostaa maata kylästä. Hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Eräästä pellosta on maksettu 17000e kymmentä neliömetriä kohden ja joistain taloista tontteineen on tarjottu 200 000 euroa. Aikamoinen summa talosta, jossa ei ole viemäriä. Joillekkin tarjous on ollut liian houkutteleva ja muutama talo on myyty. Erään toisen serbikylän päällikkö kertoi, että 80% serbeistä omistaa jo valmiiksi maata Serbiassa, joten pienikin väkivalta tai epävarmuus tulevaisuudesta vähemmistön keskuudessa saattaa laukaista ketjureaktion, jonka seurauksena on monoetninen valtio eli monikansallisen rauhanrakentamisen epäonnistuminen.

Koko kunnallispolitiikka on täällä kuitenkin todella uusi asia. YK:n UNMIK-operaatio pyöritti kunnallispolitiikkaa ennen itsenäisyyttä. Tämä ei ollut kaikille paikallisille kovin mielyttävää, koska monet ovat koulutettuja ihmisiä, jotka olivat Jugoslavian suuruuden vuosina ulkomailla töissä neuvonantajina, insinööreinä jne. Sitten tuli sota ja sitten tuli YK, joka saattoi laittaa jonkun afrikkalaisen kehitysmaan edustajan johtamaan sadantuhannen ihmisen kuntaa. Koko hallintoasia on sen verran monimutkainen, etten pysty sitä yhdessä tekstissä selittämään, enkä tiedä läheskään kaikkea. Paljon on vielä tapahtumatta ja näkemättä. Voin vain todeta, että Kosovo elää jännittäviä aikoja ja minä olen aseistettu kärpänen katossa.

Ei se väärin ole

2008-10-20T10:20:00.002+02:00

Psykologi: Miksi Suomi hyväksyy tappavan harrastuksen?
helsingin sanomat 20.10.08

"Miksi Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri, kysyy Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo."

Voisin itse veikata metsästyksen olevan aika hyödyllistä. Ihmiset, jotka tykkäävät metsästää saavat viihdettä, tuottavat lihaa markkinoille ja vähentävät kasvihuonepäästöjä, sekä liikenneonnettomuuksia (karsitut riistakannat tuottavavat vähemmän metaania eivätkä hyppää autojen eteen ihan niin usein). Asiaan liittymättä millaisessa koulussa Haapasalo on töissä, kun koulupsykologin koulutus on kriminaalipsykologian dosentti?

""Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline", Haapasalo sanoo Aamulehden haastattelussa."

Niin, mikä sitten on normaalia ja mikä ei. Sivistyssanakirja kertoo että normaali on säännönmukainen, hyväksyttävä, "terve"; tavanomainen, vallitseva. Metsästäjät noudattavat valtion lakeja, ja jos asenharrastukselle on kerran luotu säännöt, niin voisi kait väittää, että tämä toiminta on säännönmukaista. Edes Vihreässä puolueessa enemmistö ei taida kyseenalaista metsästystä tai ampumaharrastusta, joten voisi kait sanoa, että ne ovat hyväksyttäviä harrastuksia. Niin kauan kun ei esitetä tilastoa, jonka mukaan aseista kiinostuneiden tai harrastuksessaan niitä käyttävien mielenterveys olisi selvästi muuta väestöä huonompi, niin heitä on syytä pitää myös terveinä. Jos tutkitaan ihmiskunnan historiaa, niin voidaan todeta, että metsästys ja kiinostus aseista on hyvinkin tavanomaista ja vallitsevaa.

"Haapasalo vierastaa ampumaharrastusta, koska ampumisen tarkoitus on aina eläinten surmaaminen."

On hämmentävää, kun psykologin ammattissa toimiva sekoittaa lausunnoissaan, sen mikä on normaalia ja mikä on hänen omasta mielestään epätoivottavaa. Itse harrastin pienenä poikana vaarini ja isäni kanssa eläinten tappamista. Se oli oikein mukavaa laatuaikaa, johon liittyy paljon lämpimiä muistoja. Olin tykästynyt tähän toimintaan, että vaarini ja isäni tekivät minulle paikan, joissa pystyin eläinten kiusaamista harrastamaan. He kaivoivat mökkimme pihalle lammen, joihon istuutettiin kaloja. Kaloja ei ollut loputtomasti, joten en voinut tappaa niitä kaikkia. Saatuani kalan ongen koukkuuni kiinni, heitin sen ämpäriin. Illan tullen laskin päivän saaliin ja heitin kalat takaisin veteen, jotta voisin kiduttaa niitä vielä seuraavanakin päivänä. Voisin kuvitella olleeni Haapasalon mielestä varsin sairas ja epänormaali päiväkoti-ikäinen.

Nyt päälle kaksikymppisenä olen siirtynyt tappamaan kohtuullisen isoja nisäkkäitä, joita on joskus tapana kutsua ihmisen parhaiksi ystäviksi. Omasta mielestäni, se että ihmisen paras ystävä on joku muu kun toinen ihminen, on epätoivottavaa ja todennäköisesti epänormaalia. Ko. nisäkkäiden tappamista voit kai kutsua metsästykseksi, jonka tavoite tuholaistorjunta. Tappamalla tuholaisia, voi estää niitä tappamasta eläimiä, jotka ovat ihmisille hyödyksi ja vähentää tapauksia joissa nämä tuholaiset vahingoittavat tai jopa tappavat ihmisiä. Kaikki eivät tätä ehkä hyväksy, mutta kärjistäen Haapasalon mielipidettä vääristyneestä yhteiskunnasta, joka hyväksyy eläinten tappamiseen toiseen ääripäähän, voisin todeta, että yhteiskuntamme antaa eläinten elämälle ihmisten hyvinvointia edistävän funktion ylittävä arvo on epänormaalia. Katsomme varhaisnuoruudesta asti lapsille tarkoitettua viihdettä, joissa eläimet inhimillistetään antamalla heille puhekyky, näyttämällä ne ihmisen tavoin tietoisina olentoina ja laittamalla ne tekemään samoja asioita kuin ihmiset. Eläimet eivät ole inhimillisiä, vaan ihmiset ovat eläimiä. Ihmiset vaan ovat paljon enemmän kuin pelkästään eläimiä. Havaitessaan eläimissä myös ihmisille tyypillistä käytöstä, ihmisille syntyy helposti illuusio eläinten inhimillisyydestä. Tämän seurauksena joidenkin ihmisten mielestä empatian tunteet eläimiä kohtaan korreloivat empatian kokemisen kyvyn muita ihmisiä kohtaan kanssa. Tämä ei tietenkään pidä paikkanssa, koska voimme todeta, että enemmistö metsästyksen harrastajista rakastavat perheitään ja pidättyvät ampumasta muita ihmisiä, koska kokevat sen vääräksi ja epämielyttäväksi, ei siksi, että se olisi laitonta. Jotkut luontosuojelijat taas näkevät luonnonsuojelun itseiarvoksi, sen sijaan, että se olisi keino edistää ihmisten hyvinvointia.

Lopuksi voidaan todeta, että kiinostus aseisiin ei ole sama asia kun mieltymys eläinten tappamiseen. Kalastusesimerkkin lisäksi, voisin kertoa, että nautin metsästyksestä, mutta en ole kovinkaan innoissani aseista. Niiden huolto ei ole mielyttävää puuhaa, eikä minua kiinosta minkä mallinen tai kaliiperinen ase on kyseessä, kunhan sillä saa työn tehtyä. Toisaalta on olemassa asekeräilijöitä, joita ei kiinosta ottaa arvokkaita keräilyesineitään lasikaapista.

Kommunikaatio-ongelmia

2008-10-19T15:49:00.003+02:00

Radiokeskustelu:

"Hei, te siellä ylhäällä, älkää ampuko kaatopaikalla, siell on pentuja."
"Onks ne söpöjä vai?"
"Eiku ihmispentuja."
"Aaa.. Kuitti ihmispennuille."

Muutetaan muutamia sääntöjä, ehkä ne nyt sitten toimii.

2008-10-18T16:13:00.003+02:00

Yhdysvaltojen pankkikriisipaketin toteutus on joutunut ennakoituihin vaikeuksiin. Kriisipaketissa USA:n valtion antaa maan yhdeksälle suurimalle pankille 125 miljardia dollaria ja saman summan rahaa lopuille finanssialan yrityksille. Näitä rahoja vastaan valtio saa räätälöityjä osakkeita, jotka eivät anna valtiolle äänioikeutta osakkeenomistajien kokouksissa, mutta ovat etusijalla korvaustensaamisessa konkurssitilanteessa ja pakottavat yhtiöt maksamaan korkoa/osinkoa valtiolle. Nämä ovat tiukkoja ehtoja. Ongelmana on että nykyiset finanssijärjestelmän sääntelylaitokset eivät hyväksi tälläisiä keinoja legitiimin rahoituksen hankkimiseksi. Office of Thrift Supervision, Federal Deposit Insurance Corporation, Office of the Comptroller of the Currency ja USA:n keskuspankki ovat alkaneet vastahakoisesti muuttamaan pitkäaikaisia kirjanpitostandartejaan ja sääntöjään talousministeriön toiveiden mukaisesti, jotta pankkien pelastuspaketista olisi jotain hyötyä. Yleinen mielipide Euroopassa on, että USA on finanssisektorin villi länsi. Kysymys kuuluu, että jos viisi säätelevä elintä ei riittänyt aikaisemmin, niin kuinka monta instituutiota hommaaan oikein tarvitaan? Kuka ylipäätänsä on keksinyt, että virkamiehet tekisivät parempaa työtä kun pankkien oma johto. Heillä ei ole omia rahoja pelissä, ja muutenkin jos he olisivat valmistuneet kauppiksesta paremilla arvosanoilla, he eivät olisi töissä valtiolla. Ovatko virkamiehet luottamuksen arvoisia ihmisiä? Käykääpä vaikka KELA:ssa, muistelkaa vuoden 2004 tsunamia, Nokian vesikriisiä... Lista on loputon. Ihmiset ovat ihmisiä, vaikka olisivat valtiolla töissä.

Voi ei, nyt tulee F-sana

2008-10-16T22:40:00.005+02:00

Tasa-arvo, se on aina yhtä hauska puheenaihe. Ihan aluksi lienee selvittää mikä on oma kantani sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Jos olisin kyynisellä tuulella, toteaisin olevan hyvä asia, että molemmat sukupuolet ovat töissä. Useampi ihminen töissä johtaa matalimpiin palkkoihin ja laajempaan joukkoon josta saa työntekijöitä lahjakkuutta vaativiin hommiin. En ole kyynisellä tuulella, joten yhdistän utilitarismin ja protestanttisen työmoraalin ja totean, että on parempi kun mahdollisimman moni ihminen pääse toteuttamaan itseään työnteon kautta, mikäli niin haluaa.

Itseäni häiritsee kuitenkin, se, että feminismistä on tullut synonyymi tasa-arvon kannattamiselle. Naisten oikeuksien ajaminen tasa-arvon nimessä on sama kuin luonnonsuojelu ihmisten kustannuksella. Lisäksi "toinen sukupuoli"-argumenttia käytetään sellaisiin asioihin joilla on hyvin vähän tekemistä sukupuolen kanssa.

Otetaan esimerkiksi kuuluisa "naisen euro on 80 senttiä"-sanonta. Kyseehän on tilastollisesta keskiarvosta. Eli naisia on enemmän töissä julkisella sektorilla, joissa palkat ovat pienemmät. Naiset ovat yhtä rationaalisia ihmisiä kun miehetkin, ja kun he ovat valinneet joukolla pienempipalkaisen alan. Koska he olivat tietoisia palkkatasosta ja omista preferensseistään työpaikan suhteen, heidän valitsemansa työpaikka tarjoaa heille jotain sellaista mikä on arvokkaampa kuin muilta aloita saama isompi palkka. Joskus naiset saavat samasta työstä pienempää palkaa kuin miehet. Siihenkin on selitys, sillä tutkimuksen mukaan naiset pyytävät työhaastattelutilanteessa 8% vähemmän palkkaa. Tyhmähän ei ole se, joka pytää, vaan se joka maksaa, joten tästäkään ei varsinaisesti sukupuolisyrjintää ole. Loput voikin sitten käytännössä selittää syrjinnällä, mutta siihen on olemassa laki, joten oikeuteen vaan näitä vääryksiä korjamaan.

Sitten seuraa valitusta siitä, että miehet joutuvat käymään armeijan, ovat yliedustettuja ennenaikaisissa kuolemissa, pärjäävät koulussa huonommin jne. Jos naisten keskimäärin pienempi palkka on yhteiskunnan vika, niin kai edellämainitutkin sitten ovat ja pitäisivät olla yhtä keskeisessä roolissa tasa-arvopolitiikassa. Mikä oli miesten osuus "kyllä" vastanneista eduskunnan työpaikkaviihtyvyyttä mittaavassa kyselyssä, jossa kysyttiin olivatko työntekijät kokeneet seksuaalista häirintää, kun he kokivat Rosa Meriläisen "vittu haisee hyvälle"-pinssin sellaiseksi? No joo, toistan itseäni, ihan vain pohjustuksena tälle: feministinen taloustiede.

"Mihin feminististä taloustiedettä sitten vielä tarvitaan?
Kyse on kritiikistä, joka kohdistuu matemaattisen esittämisen ja mallintamisen ylivaltaan taloustieteissä. Talouden maailma rakennetaan matemaattisten mallien turvin vaikeaksi ymmärtää."
Ohhoh. Kansantaloustiede on matematiikan sovellus, jolla luodaan päteviä malleja ihmisten käyttämisestä eri tilanteista. Jos väittää, että miehet piiloutuvat matematiikan taakse, estäkseen naisia ymmärtämästä ko. tiedettä, niin sehän on aika suora herja naisia kohtaan? Itse luulen, että naiset pystyvät ainakin älyllisesti samaan kuin miehet.

"Feministitutkijoiden näkökulmasta tiedon täsmällisyys on harhaa. Vektorigeometrian - nykyajan nuolenpääkirjoituksen - kanssa puuhatessa unohdetaan, että kaikki tieteellinenkin tieto on sosiaalisesti tuotettua. Myös taloustieteellä on esimerkiksi ihmiskuva, joka taustaoletuksena vaikuttaa siihen, mitä tutkitaan, miten tutkitaan ja millaista tietoa arvostetaan."
Mitataanko teorian tai matemaattisen mallin pätevyyttä sen perusteella mikä sen alkuoletus on, vai sen perusteella pystytäänkö sillä selittämään ja ennustamaan ihmisten tai talousyksikköjen käytöstä? Jos epätieteellinen alkuoletus ja sen perusteella tehty teoria on käytännössä toimiva, niin onko alkuoletus todistettu oikeaksi vai onko tulipalo väärin sammutettu?

"Yhteiskunnan kannalta onkin kohtalokasta juuri se, että taloustiede vetäytyy piiloon kaavioidensa taakse, Vainion sanoin matemaattiseen mallitaivaaseen, ja väittää, että se ei tieteenalana voi ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siinä väistämättömiin arvovalintoihin."
Sehän taloustieteessä on hienoa, että tutkitaan ihmisten käytöstä annetuissa olosuhteissa. Kun veroja lasketaan tai korotetaan ihmiset käyttäytyvät seuravanlaisesti. Sehän on sitten poliitikoiden homma arvoitella, arvutella ja arpoa, mikä on toivottovaa käytöstä ja mikä ei.

"Jos vähän oikaistaan mutkia, voi sanoa, että taloustieteen näkökulmasta esimerkiksi hyvinvointivaltio on lähinnä tulonjako-ongelma. Kysymys on rahasta ja sen jakamisesta ja sillä siisti", Tiina Vainio kuvaa.
Hänen mielestään taloustieteen pitäisi kuitenkin puhua myös arvoista ja oikeudenmukaisuudesta. Siitä, millaista yhteiskuntaa rahaa jakamalla rakennetaan. Näistä keskusteluista taloustieteilijät Vainion mukaan lintsaavat turhan usein - ja syyttävät tumpeloita poliitikkoja taloustiedon vääristä tulkinnoista."
Hyvinvointivaltiossa kyse on tulonjako-ongelmasta! Jossei kymmenen tuhatta vuotta filosofeja, uskontoja ja suuria ajattelijoita ole tuonnut meille yksiselitteistä vastauksia, siihen mikä on oikein ja mikä on väärin, niin täytyykö yhden tiedehaaran lisää mennä tähän suohon. Jos vaikka joskus saisimme vastaukset kaikkiin moraalisiin kysymyksiin, niin kansantaloustiede, muiden käyttäytymistieteiden rinnalla voisivat siinä samassa kertoa miten ihmiset voisi saada käyttäytymään toivotusti.

Iso A

2008-10-11T02:44:00.001+02:00

Ahtisaari sai sitten Nobel-palkintonsa. Vuonna 2006 hän oli myöskin ehdolla ja palkinotta jääminen oli pettymys. Jos ei tällä kertaa tullut, niin antaa olla, en aio enää itse asettua ehdolle, hän taisi sanoa. No, hänet asetettiin kuitenkin ja ymmärtääkseni siihen vaaditaan ehdokkaan suostumus.

Venäjä ei tietenkään arvostanut Nobel-komitean päätöstä. Ei ollut Ahtisaaren Kosovo-paketti heidän mieleen, vaikka se loikin heille toimintamallin Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan. Kärsii kuulemma palkkinnon arvostus, kun se annetaan henkilölle, joka on kyseenalaistanut toimillaan kansainvälisen oikeuden.

Albaanit pitävät Ahtisaaresta kovasti. Oudon sattuman kautta törmäsin tänään tälläiseen kirjoitukseen roskalavan kannessa:

Siinä lukee "Ahtisaaren paketti". Kun Kosovon tulevaisuudesta neuvoteltiin, puhuttiin paljon Ahtisaaren paketista, joka oli ratkaisuehdotus Kosovon tulevaisuudelle. Käytännössä ehdotus oli "kansainvälisesti valvottu itsenäisyys". Albaanit odottivat kovasti sitä ja neuvottelujen päätöstä. Neuvottelut kestivät kuitenkin yli neljä kuukautta ja heidän keskuudessa tämä odotus näkyi, että kaikkia paketteja alettiin sanomaan "Ahtisaaren paketeiksi".

Only in US

2008-10-10T21:52:00.003+02:00

Amerikkalaisen jalkapallon ammattilaissarjassa toteutetaan sitä, mitä jotkut voisivat kutsua mahdollisuuksien tasa-arvoa. NFL:llä on tiukka organisaatio, joka on asettanut palkkakaton. Jokaisella joukkueella on sama rahamäärä käytössä pelaajien palkkoihin ja tämä raja on asetettu köyhimmän joukkueen mukaan. Mikään joukkue ei voi ostaa itselleen kaikkia parhaita pelaajia, vaikka venäläisellä öljyoligarkilla rahaa olisikin. Lisäksi työturvallisuus on käänetty päälaelleen, kun irtisanoutuminen on pelaajalle hyvin hankalaa. Joukkueet pärjävät siis parhaiten etsimällä nousevia kykyjä ja sitoamalla ne järjettömän pitkin sopimuksin. Kun uusia pelaajia varataan yliopistoista, saavat ensimmäisenä valitut aika suuria summia, koska niistä ennustetaan tulevaisuuden tähtiä. Ongelma tietenkin on siinä, että yliopistojalkapallo on aika erillaista, eivätkä kaikki tulokkaat pärjää ammattilaisina.

Detroit Lions varasi vuonna 2003 koko draftin toisella varausksellaan Charles Rogersin. Varaus ei tarkoita vielä sopimusta, ja joillakin pelaajilla on tapana kiristää palkkaansa ylöspäin kieltäytymällä osallistumasta treeneihin. Detroit halusi Rogersin mahdollisimman nopeasti kentälle oppimaan ja kehittämään kemiaa pelinrakentajan kanssa, niinpä hänen "signing bonus" eli se rahasumma, joka maksetaan pelaajalle vaikka hän ei pelaisi yhdessäkään pelissä, oli vaatimaton 14 miljoona dollaria. Rogers muutaman pelin ihan kohtalaisesti, joskin huonommin kuin odotettiin. Sitten häneltä meni solisluu poikki ja loppukausi jäi väliin. Toisen kauden toisessa pelissä häneltä meni toisen puolen solisluu poikki ja sekin kausi jäi väliin. Kolmannen kauden alussa hän ei läpäissyt huume/lääke-testiä. Lions vei asian oikeuteen ja vaati häntä palauttamaan kahdeksan ja puoli miljoona dollari sopimusbonuksesta. Oikeutta käytiin pari vuotta ja toissapäivänä oikeus totesi, että Rogersin täytyy maksaa. Hän sai kuitenkin pitää loput bonuksesta ja todennäköisesti lähemmäs kymmentä miljoona palkkarahoja. Jotkut fanit ovat tietenkin raivoissaan. Eräs kirjoitti näin:

"Ok, so let me get this right... I pull a 4.0 GPA and grad from a top U and after working my tail off at how many jobs and starting a couple businesses and living on a tight budget and doing the right things and having nothing to show for it,... I have yet to make my first million after 30 years (and am told I somehow make more than most people...) meanwhile a guy who actually played 15 minutes of field time in the NFL and knew he couldn't fail a drug test (per contracted agreement) not only matched (exceeded) my career salary earnings but STILL keeps $5.5 Million in BONUS money? Ok... so Bush economics reaches deep again I see. Everybody all together now... "unfair, unfair..."

Mutta muut fanit eivät olleet samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Kirjoitus sai kymmeniä vastauksia, joissa urheilufanit valistivat markkinatalouden tosiasioista:

"Possibly your skill set is not worth $1 million. I got a 4.0 during my masters degree and left college witht the ability to do well on tests, that's pretty much it. Charles Rodgers left college with a percieved ability to catch a football. That skill set is worth a lot more in the real world than the ability to do quantum physics or repair computers."

"Bush economics? What, people with unique skills are rewarded more than those with regular skills? How many people watch you do your job? How many people would tune into a television program to watch you do your job? Maybe if you spent your time hitting fast balls instead of studying, you'd be in MLB making millions. You made your choices, yours don't pay as well as Rogers'.

"Life is inherently unfair, that's the point. I'd hate to live in a world of "fair" because that would mean someone would have to define it and I guarantee that how it's defined would be below your standard of living right now."

"You apparently didn't study business or law while going to your "top U?!?!" If you did, you would understand the concept that THE MARKET DETERMINES THE VALUE OF SERVICES RENDERED, even when the service that are being contracted for is for future performance.

So stop your belly aching, and start a few more businesses, or get a job that pays more. Or invest in something with the $4,000 you have in your savings account and get lucky on a stock.

And this has NOTHING to do with Bush economics, this has to do with MARKET ECONOMICS. Maybe you should go back to your "top U" and learn a bit more. I bet your "U" is glad you didn't mention their name, for fear of the shame you would have brought them by illustrating that you don't understand market conditions and the Government's economic policy, even after obtaining a 4.0."

Urheilufanit pohtimassa työvoimamarkkinoita. Vain amerikassa.

Se, mikä on oikein ei aina ole laillista, ja se, mikä on laillista ei aina ole oikein

2008-10-10T08:42:00.004+02:00

Toissapäivänä YK:ssa äänestettiin Serbian resoluutioehdotuksesta, joka veisi Kosovon itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden tarkasteluun. Tai oikeastaan asiasta ei olla vielä äänestetty, nyt äänestettiin vasta siitä että otetaanko asia äänestykseen. Ja kyllähän he ottivat melko yksimielisesti, olisi se nyt vähän noloa jos eivät olisi ottaneet. Seuraava askel on sitten itse äänestys, joka ei välttämättä ole yhtä yksimielinen. Siinä tapauksessa että asia lähetetään Haagiin juridiseen tarkasteluun, on olemassa hyvä mahdollisuus, että itsenäisyys julistettaisiin laittomaksi. Kansainvälinen oikeus on monimutkaista, joten juttu voi päättyä miten vain. Tämä olisi tietenkin epämielyttävää niille viidellekymmenelle maalle, jotka ovat jo tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden. Kosovon itsenäisyyden vastustajille päätös sen laillisuudesta ei oli kovin vakava paikka, sillä vaikka itsenäisyys olisi laillinen, sitä ei tarvitse hyväksyä. Venäjä on vähentänyt riskejä lyömällä vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Jos itsenäisyys on laillinen, niin on myös Abhasian ja Etelä-Ossetian. Jos se ei ole, niin Venäjä on ollut oikeassa koko ajan.

Tavallisia kansalaisia täällä äänestys ei paljoa kiinosta. Albaanien mielestä heidän kannalta negatiivinen päätös vain hidastaisi maan tunnustamista. Serbit uskovat, että laittomuus todetaan, mutta ovat skeptisiä muuttaako se mitään. Ehdottaessaan resoluutiota Serbia sanoi, että se hyväksyy kansainvälisen oikeuden päätöksen sellaisenaan. Siinä mielessä hieno asia, koska jos näin kävisi, niin asialle saataisiin jonkinnäköinen ratkaisu. Käytännössä Serbiakin on kuitenkin alkanut lyömään vetoa molempien vaihtoehtojen puolesta. Sen pääministeri on väläytellyt julkisuudessa Kosovon pohjoisten serbienemmistöisten alueiden irroittamista.

Montenegro ja Makedonia ovat nyt tunnustaneet Kosovon. Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat allekirjoittaneet YYA-sopimuksen Venäjän kanssa.

Kymmenen kohdan lista ennen kotiutumista

2008-10-06T10:20:00.004+02:00

Vähän aikaa sitten Ramadan tuli päätökseensä ja ihmiset jalkautuivat kaduille juhlimaan. Juhlallisuuksista tietämättä/välittämättä/huolimatta/innostuneina jalkauduimme mekin kaduille häiritsemään ihmisiä tarkastamalla autoja ja ohikulkevia ihmisiä. Meidän joukkue on onnistunut välttämään aselöytöjä, ja kysyin pian kotiutuvalta ryhmänjohtajaltani harmittiko kun hän ei ole uransa aikana ehtinyt löytää asetta. Ei kuulemma haitannut, eihän se mikään iso juttu ole, ja jos aseita ei löydy, niin voi tulkita, ettei niitä paljoa enää ole. Siinä sitten tarkasteltiin autoja kolmatta tuntia ja kello alkoi olla paljon. Sen verran paljon, että alkoi olla epävarmaa ehtisimmekö hankkimaan saunajuomat palattuamme leiriin. Alkoholijuomien myynti täälläpäin loppuu puoli tuntia ennen sallitun juoma-ajan loppumista. Soitimme leiriin ja pyysimme työtoveria varaamaan muutama oluen saunan jääkaappiin. Työ alkoi olla paketissa, kun jäljellä oli enää yksi auto tarkistettavana. Ja sieltähän se ase sitten löytyi.

Ase oli starttipistoolin tyylinen, mutta kuitenkin laiton. Kun ase oli otettu pois rauhanomaisesti, alkoi armoton paperisota ja minä olin kirjurin roolissa pahimpien taisteluiden keskipisteessä. Aselöytölomake oli irlantilaisten suunittelema ja vaatii usean ihmisen aivotyöskentelyä ymmärtäkseen mitä tietoja lomakkeeseen oikein halutaan. Pyörittelimme papereita puolisen tuntia, kunnes luovutimme aseen ja sen omistajan paikalliselle poliisille. Työ oli tehty ja oli aika palata leiriin. Kovasti jäi kaikkia harmittamaan aselöytö, jäi saunakaljat sinä päivänä juomatta.

Sitä ei kannata pelata, ei ainakaan automaattiaseella

2008-10-02T22:15:00.003+02:00

Moskova. Venäjän pääministeri Vladimir Putin syytti keskiviikkona Yhdysvaltoja vastuuttomuudesta rahoituskriisin hoidossa. Yhdysvaltojen kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä voidaan syyttää kriisistä, josta on tullut maailmanlaajuinen, Putin sivalsi hallituksen kokouksessa.

Putin painotti, että kaikki mitä finanssialalla ja Venäjänkin pörssissä nyt on tapahtumassa sai alkunsa Yhdysvalloista. HS 1.10.08

Varmaan on hienoa elää omassa mielikuvitusmaailmassa. USA aseistaa Georgiaa, käskee ne hyökkämään ja nyt vielä yrittää tuhota Venäjän talouden! Aika pahiksia. Kyllä, Yhdysvalloissa on tällä hetkellä vähän kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Kansalaiset ovat jakaantuneet kahtia roskapankin kannatuksessa, ja sitä ettei ensimmäistä presidentin lakiehdotusta hyväksytty yksimielisesti sanotaan jossain maissa demokratiaksi. Ilman kansallisia erityistpiirteitä. Japanissa oli pankkikriisi 90-luvun alussa ja heti kymmenen vuoden päästä he saivat oman roskapankin aikaiseksi. Joten jos jenkit eivät viikon aikana saa tiettyä lakia, jolla ei edes ole kansan tai edustajien tukea takanaan, läpi, on sanavalinta "kyvyttömyys tehdä päätöksiä" vähän etuajassa. Päätös kyllä tehtiin. Lakialoite hylättiin ja hallitus pakotettiin tekemään korjauksia ennen seuraavaa äänestystä.

Venäjä on maailman valtioiden byrokratiavertailussa sijalla 120. Korruptiosta ei varmasti tarvitse edes sanoa mitään. Tuonti on hankalaa, vienti on epävarmaa, lainsäädäntö on puutteelinen, oikeuslaitos on vitsi ja talouspolitiikka on yhtä ennalta-arvattavaa kuin venäläinen ruletti. Yrityksiä on kansallistettu mielivaltaisesti tekaistujen oikeusjuttujen kautta. Öljyn tuotanto on laskenut yli puoli vuotta putkeen, eikä nousua ole näkyvissä. Kotimainen tuotanto on heikkoa, vailla mitään edellytyksiä kilpailla ulkomailla. Maan omistaminen ja kaavoitus on lottoamista. Infrasturktuuri mätänee käsiin. Vientiin menee vain raaka-aineita, koska kuten Neuvostoliitossakin Venäjän teollisuus tekee ensiluokkaisista raaka-aineista kenellekkään kelpaamattomia tavaroita. Raaka-aineiden hinnat ovat jyrkässä laskussa maailmantalouden hiipumisen myötä ja ostajat etsivät vaihtoehtoja epävarmalle toimittajalle. Niin, ja Georgian konfliktin jälkeen Venäjä totesi, ettei WTO:n jäsenyys ole tärkeää heille.

Ehkä tästä luettelosta löytyy syy miksi Moskovan pörssit ovat tällä hetkellä alempana kuin kaksi vuotta sitten, 7-9% vuotuisesta BKT:n kasvusta huolimatta. Se on rahan epäluottamuslause talouspolitiikalle, ei seurausta finanssikriisistä. Voisi olla Venäjälläkin hyväksi pieni "kyvyttömyys tehdä päätöksiä", kun kaikki tehdyt päätökset viime vuosina näyttävät olevan vain haitaksi.

On säitä pidellyt

2008-09-30T15:38:00.003+02:00

Puhelin hälytti tänään kello 7.30, mutta körmyssäni oli niin kylmä, että jäin peiton alle vartiksi kerämään rohkeutta kolmeenkymmenen sekunnin pukemiseen. Poolo ja villapaita lensivät päälle, mutta pitkät kalsarit jäivät sentään kaappiin. Matkalla aamupalalle havaitsin ensimmäistä kertaa kuuluisan Kosovon sumun. Näkyvyys oli ehkä kaksikymmentä metriä ja vesipisarat leijuivat ympäriinsä.

Pakkauduimme vaunuihin ja lähdimme kohti ampumarataa. Mukaan pakkautui muutama tsekkiläinen, jotka nekin halusivat päästä ampumaan kanssamme. En tiedä miten kuskimme onnistuivat ajamaan sumussa, mutta eipä se minua paljon takaosassa kiinostanutkaan. Kahdeksan tonnin ajoneuvo on aika vahvoilla kolarissa kun kolarissa. Saavuimme puoli kymmeneen aikaan radalle, joka sijaitsee erään vuoren/kukkulan päällä. Sumu siellä oli laskeutunut, mutta alhaalla oleva laakso, johon tavallisesti näkee kymmenien kilometrien päähän, oli täysin valkoinen. Kun jonkun kiven reunalle seisomaan, näkymä edessä vastasi Pohjois-Suomen laskettelukeskuksia - loputtomasti valkoista joka puolella. Jääkärien keskuudessa alkoi spekulointi siitä, pääseekö seuraava lomalento lähtemään paikalliselta lentokentältä, vai oliko edessä kotiinpaluuta vähintään kolme tuntia viivyttävä matka Makedoniaan.

Siinä sitten ammuskelimme ja aurinko paistoi. Tsekkiläiset testasivat meidän aseita ja me testasimme niiden. Vaikka kalashnikoviin molemmat perustuivat, niissä oli eroja. Heillä oli käsikahvat tehty puusta ja ase oli muutenkin pienmpi. Juuri sellainen mitä uutiskuvissa Afrikan konflikteistä näkee. Aurinko paistoi edelleen, ja leiriin palattuani menin ottamaan aurinkoa. Tuntui toukokuiselta poutapäivältä Suomessa: Aurinko lämmitti, mutta pienet tuulenpuuskat saivat karvat nousemaan pystyyn. On tämä outo maa. Koskaan ei ole sopiva keli, aina on liian kuuma tai liian kylmää.

Lapset ja behavioristinen pedagogiikka

2008-09-30T15:06:00.003+02:00

Roskapankkihanke meni sitten ainakin toistaiseksi nuriin kongressissa. Hyvä niin. Kyllä se todennäköisesti läpi saadaan, kunhan republikaani-edustajille tehdään myönnetyksiä. Pienmpi hanke siitä on näillä näkymin tulossa ja toivottovasti valtiovarainministeriölle tulee myös jonkin sortin juridin vastuu rahojen käytöstä.

Reservin tulenjumala Kananen kommmentoi äskettäin edellistä finanssikriisikirjoitustani, joten ajattelin vähän kommentoida hänen muutamaa hyvää pointtia.

"Amerikkalaisista investointipankkiireista vielä sen verran, että siinä vaiheessa kun tajusivat minkälaista moskaa luotiinkaan, paketoitiin lainat kivalta näyttävään pakettiin muiden arvopapereiden kanssa ja kun päälle lätkäistiin kolmen A:n pakettipaperit löydettiin niille ostaja jenkkilän ulkopuolelta (missä luotonluokittelijoiden vastuu??); ovelia tyyppejä nuo pankkiirit."

Kyllä pankit antoivat liian avokätisesti lainaa, mutta sehän oli niiden tarkoituskin. Fannie Mae ja Freddie Mac olivat valtion perustamia yrityksiä, joiden tarkoitus oli nimenomaan auttaa useampaa amerikkalaista ostamaan oma talo. Kun tätä tavoitetta vielä tuettiin valtion varoin, niin nämä kaksi yritystä saivat n. 80% markkinaosuuden asuntoluotoista. Niistä sai rahaa halvalla ja ihmiset ostivat innokkaasti. Ongelmana oli, ja on edelleen, että asuntorakentaminen kaavoituuksineen ja rakennusaikoineen on kovin hidas vastamaan kasvaneseen kysyntään. Niinpä liikkeellä oli paljon rahaa, mutta asuntojen määrä ei kasvanut samaan tahtiin. Rakennusyhtiöiden voitot nousivat ja rakentaminen lisääntyi voimakkaasti. Sitten talous alkoi yskiä ja taloista olikin ylitarjontaa. Kupla puhkesi.

Pankit kyllä niputtivat hyvät lainat ja sub-primelainat yhteen myydäkseen ne eteen päin. Standart operational procedure, jenkit sanoisivat tähän, enkä usko että sub-prime vaaroja kukaan täydellisesti tiesi, siinä vaiheessa kuin näin alettiin tekemään. Eikä huonojen ja hyvin asioiden niputtaminen paketeiksi ole itsestäänselvästi huono juttu. Esimerkiksi kun työpaikka ostaa terveydenhuoltovakuutuksia työntekijöille, he ostavat ne koko porukalle kerrallaan. Muutenhan pitkäaikaissairaat tai huonon geneettisen perimän omavaat jäisivät vailla työtä kun niiden terveysvakuutus maksaisi kuussa enemmän kuin palkka. Sub-prime luottojen niputtamisella saatiin halvemmat korot köyhimille talonostajille. Tällä hetkellä n. 10-15 prosentissa sub-prime luotoista on maksuhäiriöitä, mikä tarkoittaa sitä, että loput 85 prosenttia lainaajista saa pitää oman talonsa. Talon, jota he eivät voisi omistaa ilman sub-prime-luottoja.

Pankkiireja ja luottoluokituksen antajia on tietenkin kriisin hetkellä helppo syyttää, mutta eräs asia mikä on keskustelusta unohtunut on ykisttäisten kuluttajien oma vastuu. Ei elämän tärkeimmän ostopäätöksen harkintaa voi kokonaan ulkoistaa pankeille, täytyy olla myös oma varmuus, että lainan takaisinmaksusta pystyy suorittumaan myös talouden heikkoina aikoina. Nyt samat ihmiset, jotka asuntolainan oheella ovat keränneet tuhansien dollarien luottokorttirästit huutavat poliittikkoja apuun. Varmasti virhearvioita on tapahtunut pankkiirien, luotonluokituksen jakajien ja yksittäisten ihmisten toimesta. Virheistä täytyy oppia, mutta oppiminen ei tule tapahtumaan kun valtio pelastaa aina lopuksi. Siihen voi sitten seuraavallakin kerralla luottaa kun pelaa isojen rahojen kanssa. Täytyy myö muistaa, että nykyinen järjestelmä on tuonut ennennäkemätöntä vaurautta kansalaisille, ja kun taka-askeleita tulee, lasta ei saa heittää pesuveden mukana.

Oikea vapaa

2008-09-29T22:45:00.002+02:00

Suomalaisten rauhanturvaajien auto mukana kuolonkolarissa Kosovossa
Julkaistu 29.09.2008, klo 15.00 (päivitetty 29.09.2008, klo 15.09)
Kosovon suomalaisen kriisinhallintajoukon (SKJK) auto on ollut mukana vakavassa liikenneonnettomuudessa.
Kolari sattui viime viikon tiistaina, kertoo Maavoimien esikunta.

Suomalaisten auto törmäsi sivutieltä eteen tulleeseen paikalliseen autoon, jossa ollut kosovolaisnainen loukkaantui vakavasti. Naista hoidettiin Pristinan keskussairaalassa, mutta hän menehtyi vammoihinsa maanantaina.

Suomalaiset rauhanturvaajat selvisivät ilman henkilövahinkoja. KFOR:n sotilaspoliisi tutkii onnettomuutta.

YLE Uutiset

Näääin! Liikennekulttuuri, kalusto ja infrastruktuuri ei ole täällä ihan sitä mihin Suomessa on tottunut. Toisaalta, missäpä se olisi? Ehkä Ruotsissa. Onnettomuuksia sattuu, peltti on rytissyt muutaman kerran sillä aikaa kun olen ollut täällä. Yleensä kaikista kolareista saa kuulla briiffeissä ja oikein kuvien kera. Suomessakin ihmisiä täytyy jatkuvasti muistuttaa, että ovat ihmisiksi liikenteessä. Edellämainitusta kolarista meille ei kuitenkaan ole kerrottu mitään. Luin sen YLE:n nettisivulta. Voisin kuvitella tämän johtuvan siitä, ettei kolari ollut suomalaisten vika. Ja/tai kuolemaan johtaneen kolarin käyttäminen opetustarkoitukseen katsottiin epämoraaliseksi. Vaikea sanoa. Eihän asia edes kuulu meille, toisesta leiristä kun olivat.

Pani tietenkin miettimään millä tavalla oma elämä olisi muuttunut jos vastaavaa olisi sattunut kohdalle. Pieni paniikki ja sokkailu, ambulanssin ja sotilaspoliisin odottelu voimattomana paikalla, liikeenteen ohjailua ehkä. Uneton yö, muutama tunti sotilaspoliisin kuulusteluja. Paljon kysymyksiä tilannenopeudesta, ajokunnosta, havannoinista. Niin paljon, että muutama seuraavakin yö menisi pohtiessa mitä olisin voinnut tehdä toisin, vaikkei kolari oma syy ollutkaan. Tämän jälkeen paluu arkeen tai sitten erään teorian mukaan lento takaisin Suomeen lopullisesti. "Oma suoja", naisen sukulaiset kun eivät välttämättä tue näkemystä syyttömyydestäsi.

Artistivierailu

2008-09-29T13:38:00.002+02:00

Rankka työ vaatii rankat huvit. Siispä viime viikonloppuna meitä viihdyttämään saapui Lauri Tähkä ja Elonkeruu. Epäilen, että puolustusvoimat ovat kovinkaan innokkaita maksamaan suuria keikkapalkkioita, joten artisteja houkutellaan tänne elämyksien avulla. Bändin jäsenille jaettiin uniformut sun muut varusteet ja vietiin muutaman tunnin kiertoajelulle vastuualueemme maaseudulle. Paikalisissa saattoi aiheuttaa hiukan hämmenystä kun miehistökuljetusvaunun luukuista törrötti pitkähiuksisia ja parrakkaita suomalaisia.

Kiertoajelun jälkeen näytimme tähkäläisille miten mellakkavarusteet puetaan päälle, itse avustin bändin rumpalia. Kun varusteet oli saatu päälle harjoiteltiin vähän perusliikkumista ja pampun käyttöä ja vartin sisään meitä olikin jo vastassa komppanian muista sotilaista koostuva maaliosasto, joilla oli varustuksenaan polttopulloja, vesipulloja ja hyppypotkuja. Lisäksi he olivat tehneet plakaatin, jossa luki "oikeutta jalla-koirille". Kyseessä olevia nisäkkäitä tapettiin meidän toimeesta 217 yksikköä samana viikkona. Minä ja ryhmäni ryhmityimme sitten vasemalle kilpirintamaan ja tähkäläiset olivat oikealla. Etenimme hiljalleen ja otimme innokkailta eläinaktivisteiltä potkuja vastaan. Minulla oli oikeastaan ihan hauskaa, koska innokasta maaliosastoa on helppoa pamputtaa, mutta tähkäläiset eivät varmaankaan pamppujaan uskaltaneet käyttää. Näin vain puoli metriä, joka suuntaan, koska visiiri oli täynnä vettä ja polttopullojen savu oli mustaa. Bändi ainakin sanoi nauttineensa kokemuksesta.

Mellakkasimulaatiota seurasi ruokailu ja sauna, ja nokkelimmat ottivat pari olutta keikkafiiliksen päästäkseen. Bändinvalinta oli herättänyt eräissä pientä epäluuloa, koska varsinaisia faneja on täällä vähän ja muutenkin yhtyeen kohderyhmäksi katsottiin 25+ naiset. Mutta bändi veti hyvin, ja allekirjoittaneellakin oli kaikkia todennäköisyyksien vastaisesti hyvin hauskaa. Keikan jälkeen bändi jatkoi illanviettoa kanssamme meidän baarissa. Nyt muutamista körmyistä kuulee soitettavan Tähkää. Varsin onnistunut keikka siis molemminpuoleisesti.

Hyvää huonon perään

2008-09-26T12:03:00.002+02:00

Yhdysvalloissa suunitellaan roskapankkia. Kyseessä ei ole erään Kalliolaisen juottolan leviämisestä jenkkimarkkinoille franchise-ketjun muodossa, vaikka Roskapankin saavuutukset laman ja työttömyyden aiheuttaman masennuksen torjunnassa ovat kiistattomat. Suomen lama tuli ja meni, mutta Roskapankista saa edelleen tuopin kahden euron hintaan, ja moni asiakas on jäänyt sille tielle. Edullinen alkoholi ei kuulostaa hyvältä idealta, kun taas ongelmaluottojen kerääminen valtiolliseen roskapankkiin köyhien asuntovelallisten ja köyhien pankkien auttamiseksi saattaa kuulostaa hyvältä.

Enronin kriisin jälkeen (yhtiön hallitus peukaloi kirjanpitoa, kasvattaakseen osakekurssia, kunnes homma lähti lapasesta) Yhdysvalloissa kiristettiin osakeyhtiöiden kirjanpitolainsäädäntöä. Enää arvopapereiden hinnaksi ei saanut laittaa mitään muuta kuin niiden sen hetkinen markkina-arvo. Näin tiukkaa sääntelyä ei taida olla missään muualla kuin Atlantin takana ja kumoaa aika hyvin väitteen, että jenkkipoliitikot tekevät sen, minkä yritykset käskevät. Noo, sitten tuli tämä finanssi kriisi ja ensimmäinen pankki kaatui. Seurasi epäluulo; kenellä muilla on roskalainoja halussaan. Kun markkinoilla on epävarmuutta, sijoittajat myyvät paniikissa ja pitävät rahansa käteisenä tietoa odottelessa. Ketään ei siis kiinostanut ostaa pankkien lainakirjoja, joten kirjanpidossa pankkien taseet laskivat hyvin paljon ja hyvin nopeasti. Tietenkin valtava enemmistö asuntolainallisista tulisi yhä maksamaan kuukausieräänsä, mutta kun laina-ajat ovat pitkät, niin pankit eivät voineet imeä niiden saatavia hetkessä. Pankit eivät myöskään lainanneet toisilleen, koska mikä tahansa pankki saattoi kaatua millä hetkellä hyvänsä ja pankit alkoivat kärsiä kroonisesta käteispulasta.

Vastaavaa tilanne koettiin Suomessa laman aikoihin. Rahaa oli jaettu vapaasti, jokaiselle kuka sitä pyysi, mutta sitten ei kaikilla ollutkaan varaa maksaa takaisin. Jotta pankit eivät kaatuisi, Suomen valtio keräsi pankkien ongelmaluotot itselleen. Se oli varmaankin ihan fiksusti tehty, koska Suomen pankkisektori poikkeaa suuresti Yhdysvaltojen vastaavasta. Suomessa ihmisten talletukset ja lainat tulevat samasta lähteestä, joten pankkien pelastaminen pelasti myös ihmisten talletukset ja sitä kautta nykytaloudelle välttämättömän luottamuksen finanssisektoriin. Yhdysvalloissa taas kielettiin jo 1938 talletustoiminnan ja luotonantotoiminnan sisältyvään samaan yritykseen. Eli kaikki asuntoluotto ja rahoitusyhtiöt ovat vain sitä itseään.

Nämä yritykset tekivät huonoja ratkaisuja. Heidän riskianalyyseissä valtio tuli aina apuun kun pahin mahdollinen skenaario toteutui. Jos näin on tehty aikaisemminkin, niin miksei nytkin. Tällä hetkellä pankit panttaavat omia roskalainoja, koska uskovat valtiollisen roskapankin toteutuvan. Muutenhan ne myisivät velkakirjat eteenpäin alihintaan ja jatkaisivat toimintaa melko normaalisti, mitä nyt muutama pankki menisi konkkurssiin. Mutta Bushin hallinto haluaa tukea finanssisektoria lunastamalla roskalainat itselleen. Projektin hintalappu on 700 miljardia dollaria. Irakin sota on maksanut tähän mennessä 500 miljardia. Toki, valtio saa suurimman osan lainoista takaisin, joidenkin arvioiden mukaan yli 600 miljardia. Eli varsinaiseksi hinnaksi tulee noin sata miljardia, varsin maltillinen luku kun maatalouden tukemiseen menee kuusikymmentä miljardia vuodessa. Mutta näihin hintoihin ei ole laskettu verojen korotusten kustannuksia ja sitä, että pankit voivat nyt aloittaa valmistelut seuraavaa kriisiä varten, kun tietävät, että valtio tulee aina apuun.

Tässä on luonnos roskapankkiehdotuksesta. Käykää katsomassa kahdeksas kohta. Se sanoo jotakuinkin seuraavaa: Kongressi myöntää rahat, jonka jälkeen valtionvarainministeri voi käyttää ne mielensä mukaan vaikkapa omien pankkiirikaverien avustamiseen vailla mitään juridista vastuuta.

Minun kai pitäisi olla iloinen kun kaikki rahat ovat jenkkien pörsseissä kiinni, mutta olen pettynyt. Kapitalismin mallivaltio turvautuu aina sosiaalidemokratiaan kun menee vähän huonommin. Kuten Reagan aikoinaan sanoi: "Most scary words in english language are: I am from government and I'm here to help you."

Valintojen maailma

2008-09-25T10:43:00.002+02:00

Monet Euroopan maat haluaisivat liittyä euro-alueeseen. EU-jäsenyyden pitäisi sopimuksen mukaan aina johtaa siihen. EMU:n liittyminen vaatii kuitenkin tiukkaa talouskuria ja toimivia instituutioita. Baltian maat ovat siirtäneet liittymisen aikataulua, koska inflaatio ei pysy tavoitteessa.

Kosovo on leikannut vähän mutkia. He ottivat euron käyttöön jo vuosia sitten. Kaikki avustukset ja lainat on saatu euromääräisinä. Ulkomaille aikoinaan paenneet ovat päätyneet euromaihin ja lähettävät avustuksia suvulle euroissa. He myös työllistävät kesälomille luokseen tulevia sukulaisia ravintoloihinsa ja palkat tuodaan euroissa tänne. Tälläinen ratkaisu on tuttu monesta muustakin talousvaikeuksista kärsivästä tuoreesta valtiosta. Venäjän aloituksessa 91 ja kymmenisen vuotta siitä eteenpäin, USA:n dollari oli rinnakkaiskäytössä ruplan kanssa. Miksi luottaa omaan heikkoon valuuttaan, kun rahan arvon voi sitoa isompaan ja vakaampaan talousalueeseen.

Kosovon Serbeillä tilanne on eri. Heidän avustukset tulevat Serbiasta eli dinaareissa. Serbien taloudellinen tilanne on vähintään yhtä synkkä kuin albaanienkin. Juttelin erään kylän kioskin pitäjän kanssa. Hän näytti minulle kirjanpitoaan ja kertoi, että on myynyt ihmisille velaksi ja kylä oli hänelle kahden tuhannen euron edestä velkaa. Hän olisi suurissa vaikeuksissa jos inflaatio alkaisi kiihtyä. Hetkinen, ajattelin, eikös inflaatio juokse täällä jo yli kahdessakymmenessä prosentissa? Kyllä, mutta ei serbeillä. He ostavat albaanien tukusta euroissa ja saavat käteisensä dinaareissa. Syistä, joita en tiedä Serbian valuutta on vahvistunut suhteessa euroon ja hinnat ovat pysyneet Kosovon vähemmistöllä samoina. On se jännää.

Kaikkien muiden syy

2008-09-24T20:21:00.002+02:00

Kun minulta kysytään usein "millaista siellä Kosovossa on?" olen nyt kehittänyt siihen uuden näsäviisaan vastauksen: Turvallisempaa kuin Suomen kouluissa. Noin, ja jotta hyvän maun raja ylittyisi varmasti jatkan vielä sanomalla, että Kauhajoen ammuskelu otettiin täällä vastaan raskain sydämmin; missiossa, jossa "lipun näyttäminen" on yksi päätavoitteista, suruliputus tuottaa paljon ylimääräistä fyysistä työtä. Tässä vaiheessa viimeistään sivulle vahingossa eksyneen pitäisi viimeistään ymmärtää, että tämä blogi on täyttää paskaa ja siirtyä muille sivustoille. Näkemiin!

Nyt kun omat ylilyönnyt on saatu suoritettua, voin alkaa avautumaan muiden ylilyönneistä tapauksen suhteen. Päivän Hesari osaa kertoa meille, että Irc-galleria, tämä suomalainen vastine youtubelle, aikoo laittaa asekuvat pantaan. Galleria on muuttunut muutamassa vuodessa muutaman nörtin harrastuksesta varteenotettavaksi liiketoiminnaksi. Lähes 500 000 käyttäjää, eli käytännössä kaikki 14-23 vuotiaat ovat siellä, eikä asia ole jäänyyt medialta, vanhemmilta ja mainostajilta huomioimatta. Gallerian ylläpitäjät ovat väistelleet taitavasti iltapäivälehtien kritiikkin ja ovat muuttaneet sääntöjään vanhempien huolestumista välttääkseen. Bisnes on bisnestä, joten galleria toimii ihan oikein asettaessaan rahanteon omien periaatteiden edelle. Yleensähän kaikki it-ihmiset ovat kaikke nettisensuuria vastaan. Ja yleensä vastustan yhtiöiden toimintatapojen muutoksia julkisen arvostelun seurauksena. Ihmisten mielipiteet vaihtelevat ja ovat ristiriitaisia. Riittää kun yritykset noudattavat lakia, jotka ovat ajan ja joskus jopa tutkimusaineiston tarkastamia ja tukemia mielipiteitä, siitä miten asioiden tulisi olla. Yrityksellä on toki täysi oikeus myötäillä kohderyhmänsä mielipiteitä, se on vain asiakaspalvelua. Gallerian tapauksessa he myötäilevät ryhmää, joka maksaa asiakkaille tarjoituista palveluista, eli vanhempia.

Galleriaan, kuten YouTubeenkin voi laittaa videoita ja kuvia itsestään. Poliisi oli saanut vihjeen Matti Saareen huolestuttavista videoista, mutta ei nähnyt aihetta takavarikoida hänen asettaan niiden perusteella. Tässä tapahtuu ensimmäinen ylilyönti. Iltapäivälehdet sekoittavat sen mikä olisi ollut oikea toimintatapa ja sen mikä olisi ollut juridisesti oikea toimintatapa, asiat, jotka korreloivat keskenään vain satunnaisesti. Jätkällä oli ase. Se ampui sillä ampumaradalla ja poseerasi sen kanssa. Aika yllättävää toimintaa nuorelta mieheltä! Ei kai uuden mopon saanut teini poseeraisi sen kanssa ja laittaisi sen gallerian oletuskuvaksi. Poliisi Suomessa toimii lakien mukaisesti ja tämä käytäntö estää poliisien väärinkäytökset. Lait ovat jäykkiä ja hitaita muuttumaan, mutta silti luotettavempia kuin yksittäisen poliisin hetken mielijohde. Otanpa siltä nyt aseen pois ku sen naama on niin ruma ja muutenkin ihme luuseri kun keskeytti varusmiespalveluksensa.

Iltalehti on kuitenkin eri mieltä. He uutisoivat 24.9: "Asiantuntija asevideoista: Miksi näihin ei herätty?" Asiantuntija listaa viisi kohtaa, joihin poliisin olisi pitänyt reagoida:

"# 1. Asetta ei osoiteta koskaan muualle kuin tauluun tai maaliin. Videoista käy ilmi, että Saari ampuu radan poikkisuuntaisesti."
Jos hän ampuu radan poikkisuuntaisesti, miten voi olla, että asetta ei osoiteta muualle kuin tauluun tai maaliin? Eikö maalit ole radan päässä pituussuuntaisesti? Ja mihin muualle kuin maaliin ase pitäisi kohdistaa? Ainakin täällä Kosovon ammunnoissa aseella tähdätään vain tauluun, koska jos aseella alkaa osoitella muualle, jää hyvin nopeasti ilman kavereita. Varmaankin tästä syystä minun ampumaratakuvissa tähtään aina tauluun. No mutta, tämä on vasta ensimmäinen kohta, joten ei teidän varmasti tarvitse huolehtia minusta.

"# 2. Tavallinen ampumaharrastaja käyttää kuulosuojaimia. Saarella ei suojaimia ollut millään julkaisemistaan videoista."
Aika kova on asiantuntijalla näkö, jos pystyy YouTuben-laatuisista videoista kertomaan onko kaverilla korvatulpat vai ei. Ja kun muutenkin me nuoret miehet olemme niin innokkaita käyttämään turvavöitä, pesemään hampaitamme ja varjelemaan kuuloamme, niin tämä on selvästikkin hälyttävä merkki. Viimeksi tänään koiranmetsästyskiimassa laukasin haulikon muistamatta suojata kuuloani. Mutta tämä on vasta toinen kohta, joten älkää huoleestuko vielä.

"# 3. Saaren liikkeet ovat poseeraavia, niillä on haluttu ilmaista uhkailua. Tämän olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan."
Kyllä, viimeistään siinä vaiheessa kuin nuori mieshenkilö haluaa näyttää uhmakkaalta, hälytyskellojen täytyisi soida. Nuoret miehet kun ovat yleensä niin leppoisia ja sovittelevia keskimäärin. Tästä poiketen olen joskus yrittänyt näyttää poseerauskuvissani uhmakkaalta. Lopputulos on ollut naurettava, mutta kohta kolme täytyy silti. Oh-hoh.

"# 4. Saaren pukeutuminen on vastaavaa kuin Pekka Eric Auvisella ja Virginia Techin koulusurmaajalla videoissaan. Virginia Techin verilöylyssä kuoli 33 ihmistä vuonna 2007."
Vaatteet on mun aatteet. Mustia farkkuja ja mustia nahkatakkeja saa tunnetusti vain "Tee-Se-Itse-Murha"-ketjun kaupoista. Mustaa nahkatakkia en ole koskaan omistanut, paljon muita mustia vaatteita kuitenkin. Tähän täytyy soveltaa vain porttiteoriaa ja olen yhtä kohtaa vajaa kouluammuskelija!

"# 5. Saari ei ollut selviytynyt varusmiespalveluksesta, minkä pitäisi herättää huomiota jo lupaa myönnettäessä."
Huh, tulihan se sieltä. Olen varusmiespalvelukseni suorittanut, jopa hyvin arvosanoin. Olisihan se pitänyt tietää, että ne väkivaltaisemmat ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole suorittuneet valtion tarjoamasta tappamiskoulutuksesta.

Asiantuntija, joka valisti meidät näillä itsestäänselvillä tuntomerkeillä tulevasta sarjaamurhaajasta on nimeltään Runo Kurko. Hän on kansallisen kivääriyhdistyksen ry:n puheenjohtaja. Tähän työhön vaaditaan vähintään psykologian tai antropologian professuuria. Tärkein työtehtävä on valvoa jäsenten henkistä hyvinvointia. Onneksi saimme neuvoa puolueettoman, ja tapauksen täysin kuulumattoman, lobbausjärjestön edustajalta. Ehdottaisin nyt, että valtio laittaisi nyt rahansa peliin ja palkkaisi tämän gurun sisäministeriön kouluammuskeluvastaavaksi. Hommahan on lähtenyt ihan käsistä. Jo kolmas tapaus kahdenkymmenen vuoden sisään.

Ja sitten lopuksi vielä täytyy kiittää näitä muita kehityspsykologian asiantuntijoita, jotka jaksavat valistaa meitä tapauksen syistä. Kyse on tietenkin nykyajan kulttuurista ja väkivaltaviihteestä. Kyllä sokea Reettakin näkee väkivaltaviihteen olevan uusi ilmiö. Ei Vanhassa Testamentissa tapeta ketään, kaikki Shakespearen näytelmien henkilöt pysyvät hengissä, gladiaattorien taistelut olivat pelkkää show-painia ja Odysseja oli vain aikansa matkaopas. Toista se on nykyään. Virtuaaliväkivallasta monet saavat helposti sellaisen käsityksen, että niin voisi tehdä oikeastikkin.

Viikon paras ratkaisu, vaatimattomasti kysymykseen verhottuna, tuli YLE:n toimittajalta, joka kysyi sisäministeriltä aikooko tämä kantaa poliittisen vastuun ja erota. Onhan se nyt selvää kenen vastuulla on se, että eräs nuori mies tarttui aseseen.

It's economics, stupid

2008-09-22T14:47:00.004+02:00

Partioni suuntasi tänään läheisen kaupungin toripäivälle. Myynnissä oli kaikkea: kännyköitä, feikkejä merkkivaatteita, astioita, työkaluja, mutta lähinnä vihanneksia. Sato on pitkälti korjattu ja on aika valmistautua talveen säilömällä vihanneksia. Kosovossa on lämmintä, mutta kuivaa, joten kasvi josta saa eniten kaloreita per kasteluun käytetty vesiyksikkö, eli paprika on paikallisten suosikki. Punaiset paprikat jauhetaan tahnaksi ja siitä tehdään ketsuppimaista ainetta. Keltaiset paprikat laitetaan suolattuun veteen, johon tulee myös valkosipulia ja etikkaa. Samalla tavalla säilötään lähes kaikki muutkin vihannekset. Näin tekivät myös vanhempani kun vielä asuimme Venäjällä. Koko syyskuun ja usein lokakuunkin he viettivät työnjälkeisen ajan keittiössä turvaten perheen ruokahuollon tunkemalla lasipurkkeihin kasvimaidemme sadon. Omasta mielestäni tämä oli tietenkin perseestä, koska televisio jäi silloin lapsenvahdikseni, eikä venäläinen tv-ohjelmisto tarjonnut siihen aikaan paljoa aihetta riemuun. Jos kesäuusinnat ärsyttävät teitä, kokeilkaa vaihtelun vuoksi katsoa vanhoja neuvosto-leffoja puolitoista kuukautta putkeen. Punainen lanka, minne katosit. Aivan, ne vihannekset.

Olemme täällä rauhanpakottamisjoukoissa aina yhtä huolestuneita omasta ja paikallisten ihmisten turvallisuudesta. Suuret massat pysyvät yleensä tyytyväisinä kun heillä on leipää ja sirkushuveja. Albaanien keskuudessa se huvi taitaa olla lapsien tekeminen ja sitä huvia ei kukaan voi heiltä kieltää. Leipä taas on kinkkisempi juttu. Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden hintojen nousu näkyy toki täälläkin, koska kehittyneemmät markkinat kuten Kreikka, Bulgaria ja Makedonia ovat lähellä. Niin lähellä, ettei vihannesten vientiin tarvita kylmäkoneita. Se, että hinnat nousevat on meillä kyllä tiedossa. Sekin, ettei palkat nouse, koska aika harva edes saa palkkaa ja jos joku haluaisi korotuksen, ovella olisi sata halukasta samoihin töihin pienemällä palkalla, on meillä tiedossa. Epäilen, ettei muutaman kuukauden vanhassa valtiossa ole vielä kovin toimivia taloudellisen tilastoinnin instituutioita. Eivät ole saaneet väestölaskentaakaan aikaiseksi kahteenkymmeneen vuoteen. Siispä me, taloustutkimuksen osasto, jalkauduimme torille kyselemään hinnoista ja palkoista.

Yllä olevassa kuvassa näette isoja säkkejä, joissa on keltaisia paprikoita. Niiden hinta oli viime vuonna neljä euroa. Tällä hetkellä se on kolmea euroa suurempi, vaatimaton 75%:n korotus. Tämä otos ei ole täysin luotettava, koska paprikoiden kysyntä on juuri nyt talvivalmistelujen vuoksi hyvin korkealla. Kuukautta aiemmin ja kuukautta myöhemmin hinta on pienempi, mutta silti varmasti edellisvuotta kalliimpi. Porkkanoiden hinta on kuulemma pysynyt samana. Kaalin hinta on tänä vuonna laskenut, koska lähimarkkinat ovat olleet täynnä sitä, eikä vienti ole vetänyt viime vuoden lailla. Mutta pääsääntöisesti kaikkien vihannesten hinnat ovat nousseet. Kuvassa näkyvän rekan omistaja osti vihanneksensa paikallisiltä viljelijöiltä, jotka olivat nostaneet tänä vuonna hintoja. Vihannesmyyjä arveli, että viljelijät tienaisivat tänä vuonna enemmän. Hänkin nosti hintoja, mutta korkeammat hinnat laskivat kysyntää. Mies arveli, että tienaa tänä vuonna yhtä paljon kuin edellisenä, mutta sesonkia oli vielä jäljellä joten mitä tahansa saattoi tapahtua, hyvää tai huonoa.

Kaveri tässä kuvassa myi kanoja, joita hän kasvatti omalla farmillaan. Kymmenen euron hintaan hän lupasi teurastaa eläimen kaupan päälle. Suurin osa kanoista oli jo valmiiksi nyljetty ja toinen jalka haudassa. Harkitsin hetken ja totesin, että kymmenen euroa kaupunkilaisen uteliaisuuden tyydyttämiseksi oli ehkä liikaa, kun en sillä kuolleella kanalla olisi mitään tehnyt. Yksi asiakas osti kaksi kanaa ja niiden jalat sidottiin yhteen ja ojenettiin uudelle omistajalle. Ilmeisesti hän halusi pitää teurastamisen ilon itsellään. Kymmenen euron hinta oli kuulemma sama kuin viime vuonna, mutta sekin tulisi nousemaan kun Ramadan olisi ohi. Ilmeisesti Ramadan on viimeisimpiä islamilaisia perinteitä, joista osa paikallisista pitää edelleen kiinni. Kanan rehun hinta on noussut 50%. Kysyin miten hänellä on silti varaa myydä kanoja edelleen samaan hintaan ja hän kertoi nerokkaan ratkaisun: hän on nostanut kananmunapakkauksen hinnan puolestatoista eurosta kolmeen, vaatimaton sadan prosentin korotus. Voisin kuvitella sen olevan ihan fiksu ratkaisu. Aikaisemmin kanan hinnalla sai 6 2/3 kanamunayksikköä, nyt vain 3 1/3. Ihmiset vähentävät kanamunien kulutusta ja ostavat enemmän kanaa. Kanamunien tuotanto supistuu vastamaan uutta kysyntää.

Viimeiseksi menimme maataloustarvikekauppaan, koska eräs partion jäsen halusi viedä paprikansiemeniä kotiinsa ja kasvattaa "chilejä" joissa on makua. Toivottovasti kerrostalon naapurit eivät liiaksi ala ihmettelmään mihin kaveri tarvitsee neljän sadan watin lamppua ja kutsu poliisia käymään. Kauppias kertoi että valmistajat olivat nostaneet hintojaan keskimäärin 20% vuoden aikana ja hän oli vastaavasti nostanut omiaan saman verran. Tämä ei kuitenkaan johtanut tulojen kasvuun, koska kysynytä supistui. Ihmisten palkathan eivät ole muuttuneet miksikään. Vaikka suurin osa harrastaakin omatoimista viljelyä, niin ruuan hinnannousu ei näy kukkarossa, koska lähes kaikki ruoka menee oman perheen suihin.

En malttanut olla tekemettä kysyntä/tarjonta-mallia tästä. Y-akseli on H niinkuin tietyn peruselintarvikkeen hinta. X-akseli on M niinkuin määrä eli kuinka paljon elintarviketta myydään/ostetaan. Viiva k0 on kysyntä vuonna 07, eli kuinka paljon ihmiset haluavat tätä tiettyä peruselintarviketta eri hinnoilla kyseisenä vuonna. Koska inflaatio on nakertanut ostovoimaa, mutta nimellispalkat eivät ole muuttuneet se siirtyy vasemalle: Samoilla hinnoilla ostetaan vähemmän ko. tuotetta, koska rahaa täyttyy käyttää muuhunkin ja "kaiken muun" hinta on noussut. Tästä saadaan kysyntäkäyrän hinta k1 eli vuosi 08. Koska kyseessä on peruselintarvike, niin kysynyntä ei ole joustavaa: Kymmenen prosentin nousu hinnassa vähentää kysyntää vähemmän kuin kymmenen prosenttia.Siksi kysyntäkäyrä on niin jyrkkä. Viiva T0 on tarjontakäyrä tälle tietylle elintarvikkeelle. Koska tuotantopanosten hinta (siemenet, vesi, polttoaine jne.) on noussut, elintarvikkeen myyjä haluaa yhä korkeamman hinnan tuotteestaan ennenkuin suostuu myymään. Uusi käyrä on T1, joka kuvaa tarjontaa vuonna 08. Paikka, jossa kysyntä ja tarjonta leikkaavat toisensa kertoo kuinka paljon tuotetta ostetaan/myydään ja mihin hintaan. Laatikko, joka saadaan, kun piiretään tästä leikkauspisteesä viivat suoraan vasemalle ja alas on myyjän tulot, hinta x määrä. Kaavioon on piiretty laatikot K0 ja T0, sekä K1 ja T1 leikkauspisteille. Muutos laatikon pinta-aloissa vuoden aikana on merkattu suluissa olevilla plussa ja miinuksella. Joten huomaamme, että vuonna 08 hinta on korkeampi, kulutettu määrä on pienempi ja myyjien tulot laskevat. Kun katson kuvaani tarkemmin, huomaan, että hinta nousee vähemmän kuin kysyntä laskee joten jokin siinä kusee. Vaikea näitä on vääntää ilman kunnon tilastoja.

Mutta kuitenkin, mitä tämä tarkoittaa KFOR:lle? Sitä, että ihmisistä tulee vähemmän tyytyväisiä, vihaisempia toisin sanoen. Ja köyhempiä. Mitä siitä seuraa? Enemmän rikkollisuutta ja levottomuuksia, mikä taas tarkoittaa sitä, että meillä on isompi mahdollisuus osua tielle tai joutua jopa rauhoittelemaan Egyptin tai Haitin kaltaista ruokamellakkaa. Paikassa, jossa on levottomuutta jo ennestään, tämä voisi olla huolestuttavaa.

P.S En tiedä miksi tekstin alku on alleviivattu, mun tekniset taidot ei aina riitä tän blogin oikeaoppiseen käyttöön.

Vastine

2008-09-18T19:40:00.003+02:00

Tämän blogspotin erääs tekninen ongelma (tai minun osaamattomus käyttää sitä) on se, ettei sivusto ilmoita minulle kun saan uusi kommentteja. (EDIT puoli tuntia myöhemmin: kyse oli minun osaamattomuudesta, asia korjattu). Selailin äsken vanhoja tekstejä läpi ja huomasin erään sellaisen. Jotkut pidempään lukeneet ehkä muistavat minun avautumisen aliupseerikoulusta, joka löytyy tästä. Kapteeni James Mashiri löysi tiensä jotenkin tällä sivustolle ja antoi valaisevan vastineen, jonka ajattelin julkaista nyt tässä, ettei se jää kommenttien varastoon pölyttymään. Olkaa hyvä.

Dragsvik, 22.8.2008

Kiitos Antonille kausaalisen suhteen puuttumisen osoittamisesta. Kiitokset niinikään nimimerkki anonyymille tilaston esittämisen tarkoituksen huomioimisesta.

En ole muistaakseni missään vaiheessa sanonut, että pääsy aliupseerikurssille ja jatko reserviupseerikurssilla todennäköisesti sijoittavat miehen yhteiskunnan parempiin tuloluokkiin, vaan tilaston esittämisen yhtenä, joskaan ei eksplisiittisenä, tarkoituksena oli kuvata sitä minkälaisessa seurassa jokainen on ja sitä kautta avata kurssitoveruuden ja -hengen mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Aliupseeri- ja reserviupseerikurssit tarjoavat hyvät verkostoitumisen mahdollisuudet.

Päätarkoituksena oli tietysti motivoida kertomalla, että koolla ovat harvat valitut, jotka kaikki kuuluvat monilta osin homogeeniseempään ryhmään, kuin mitä moni 20 vuoden iässä osaa kuvitella.

Itse uskon, että au- tai ru-kurssin tuoma lisäarvo elämälle on yhtä suuri myös monilla niistä henkilöistä, jotka eivät aikaisessa vaiheessa tai lainkaan sijoitu tähän ylempään tuloluokkaan juuri kurssin tuomien ystävien ja kontaktien kautta.

En ole ottanut enkä ota kantaa tutkimuksessa mainittuun ennustettavuuteen, koska en ole riittävästi perehtynyt tausta-aineistoon. Juuri tämä johtopäätökseen "ennustettavuus" kohdistuva huomio Antonilta on äärimmäisen hyvä.

Pois se minusta, että olisin tilastoja virheellisesti esittänyt tai vääristellyt -- olen esittänyt tilaston esimerkkinä siitä millainen joukko on koossa.

Myönettäköön kuitenkin se, että siinä missä päätarkoitus tilaston esittämiselle on saattanut motivoida ja herättää 95 prosenttia kurssista on tuo ensiksi mainittu implisiittinen motiivi saattanut mennä kaikilta ohi.

Sokka... lepo. Sokka, irti!

2008-09-18T14:26:00.003+02:00

"Sijoittaja, kohta sataa tulosvaroituksia"
"Jo kolmas tulosvaroitus tänään"
"Keskuspankit yhteiseen pelastusoperaatioon"
"Näissä pörsseissä palaa pahiten"
"Kaikki hapantuneet vuodessa. Aivan kaikki."

Siinä on viisi kuudesta pääuutisesta talouden iltalehden a.k.a Kauppalehden nettisivulla tällä hetkellä. 2535 miljardia euroa on hävinnyt maailman pörssien arvosta tällä viikolla, se on viisikymmenentäkuusi kertaa enemmän kuin Suomen valtion budjetti tänä vuonna.

Belgradin pörssissä lasku on ollut loivaa, Albanian pörssistä on vaikeaa sanoa. Jos haluatte nostalgisen fiiliksen 90-luvun alun nettisivusuunittelusta ja toteutuksesta, kannattaa käydä sen kotisivulla. Kosovossa ei ole pörssiä, joten ei ole arvon laskuakaan. Se on sääli, arvonlasku tarkoittaa sitä, että on jotain minkä arvo voi laskea.

Venäjä vie viikon "en näe pahaa, en kuule pahaa, en puhu pahaa" palkkinnon. Venäjän kaksi pörssiä ovat olleet avattuna runsaan päivän tämän viikon aikana ja siihen se todennäköisesti jää. Pörssisuhdanteethan ovat erään teorian mukaan lähinnä psykologisia ilmiöitä. Moskovassa on otettu holhoava asenne: "Kulta pieni, sulla on paniikkikohtaus, en mä voi antaa sun myydä tai ostaa". Jännä nähdä miten tämä onnistuu. Lasku todennäköisesti loivenee ensi viikolla ja Moskovan pörssikin on pakko avata. Ovatko sijoittajat ehtineet hengittää paperipussiin vai olisiko niin, että he ovat rationaalisia ihmisiä ja heidän myyntipäätös perustuu johonkin.

Erään sijoittaja-gurun mukaan, kun kaikki toivo on mennyttä, nousu on juuri alkamassa. Näissä tunnelmissa odottelen tämän kuun palkkaa.

Toimettomuus on taistelutahdon vihollinen

2008-09-17T14:55:00.003+02:00

Puolustusvoimat ovat valtion laitos, joten yrityskielellä voidaan todeta, ettei sen toiminta ole "virtaviivaista". Kaikennäköisiä toimintoja, jotka liittyvät muuhun kun maan sotilaalliseen puolustamiseen tai kriisinhallintaan on runsaasti. On soittokuntaa, pappeja, sotamuseoita ja ties mitä. Yksi tälläisistä oudoista linnuista on heraldiikka-osasto. Nimi kertoo heidän olevan tekemisissä kaikkien puolustusvoimien logojen ja hihamerkkien kanssa. Mitä he käytänössä tekevät onkin sitten mysteeri. Mahtaa olla paljon töitä, kun on oikein osasto, eikä pelkästään yksi henkilö vastuussa.

No kuitenkin, tänä vuonna meidän komppania jälleen kerran yritti saada oikeutta käyttää omaa hihamerkkiä. Palomiehillä on, koiramiehillä on, esikunnalla on... Kaikilla yli kahden ihmisen vahvuisilla osastoilla näyttää olevan oma merkki, paitsi tietenkin meillä. Meidän merkki näyttäisi tältä:

Merkn suunittelun ja toteutuksen pani alulle Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen johtaja vuonna 2004. Ilmeisesti monella muulla komppanialla oli käytössään samanlainen hihamerkki eri tekstein 2000-luvulla, mutta heraldiikka-osasto kielsi tämän keväällä 2007. No, eivät myöntäneet meille oikeutta käyttää hihamerkkiä tälläkään kertaa, ei perusteluja. Merkkejä on kuitenkin vielä jäljellä ja jotkut tykkäväät pitää niitä. Nyt kun uusi kielto on saatu, linja tiukkenee. Merkin käytöstä seuraa esitutkinta. Tälläisten ongelmien kanssa painimme täällä.

Aasinsillasta toiseen.

2008-09-17T12:49:00.003+02:00

Sää on muuttunut. Sunnuntaina oli aurinkoista ja kolmisenkymmentä astetta ja tällä hetkellä on pilivistä ja noin yksitoista astetta "lämmintä". Ei mennyt ihan niinkuin suunittelin. Kuvittelin että täällä olisi ollut syksyllä vähän viileämpää, sellaiset kivat kaksikymmentä astetta, jolloin olisi mukavaa ottaa aurinkoa turhan paljoa hikoilematta.

Säätä pystytään ennustamaan, koska tunnetaan siihen vaikuttavat tekijät ja niitä osataan mitata. Aina ennuste ei mene oikein ja muutenkin on hankalaa ennustaa yli viikon päähän yhtään mitään. Laskentateho ei riitä ja sään käyttäytymisestä tehdyt mallit ovat epätäydellisiä. Onneksi on olemassa sammakkomiehiä, jotka ennustavat säätä eläimistä, koivun oksista ja ties mistä. He ovat itseoppineita.

Kun säästä tehdään pitkän ajan tilasto, saadaan aikaiseksi kuva millainen on tyypillinen sää tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Tätä sanotaan ilmastoksi. Samoilla tieteellisillä malleilla, joilla pystytään ennustamaan säätä jopa viikon päähän, on nyt ennustettu, että ilmasto lämpenee seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana, jäätiköt sulaavat ja jääkarhun pentu hukkuu. Asiasta on puhuttu sen verran paljon, että nyt kaikki ovat itseoppineita ilmastotietäjiä, jotka osaavat kertoa leudon talven on merkki ilmastonmuutoksesta. Samoin lämmin kesä 07 ja kylmä kesä 08, kaikki on selvää todistusainestoa.

Ennen kuin säätä pystyttiin ennustamaan, se otettiin vastaan Jumalan tahtona. Kun säätä opittiin ennustamaan, ymmärettiin, ettei poutaiset kelit tai pilvinen taivas ilmaise Jumalan tunteita. Maailma käyttäyti niinkuin se oli luotu ja on lämpimän välinpitämätön ihmisten suhteen. Nykyään tiedämme paremmin. Kaikki epämielyttävä sää on suora ja välitön seuraus siitä, että naapurin juppi ajaa maastoautolla ja käy lomalla Thaimaassa.

Kun raha luotiin, liiketoiminnan sujuminen tai onnistunut ryöstöretki oli merkki Jumalan siunauksesta. Myöhemmin, kun huomattiin, etteivät rahan määrä ja hyveellinen käytös korreloi millään lailla, Jumalalta vietiin tulonsiirtäjän rooli. Rahaa sai jos oli ahkera ja lahjakas. Nykyään tiedämme paremmin. Ihmiset saavat rahaa, koska ovat ahkeria ja menettävät rahaa, koska poliitikot ja yritysjohtajat ovat ahneita.

Minä olen ollut hyvin ahkera töissäni ja saanut siitä rahaa. Jos en olisi ahkera, niin minullehan annettaisiin potkut, vai mitä? Olen säästänyt palkkani ja sijoittanut ne osakkeisiin, tarkemmin sanottuna Yhdysvaltalaisiin osakkeisiin. Olen paitsi ahkera, myös uskomattoman fiksu, kun ihan itseoppineena ja lehtiä lukeneena tiesin näiden osakkeiden olevan aliarvostettuja. Unelmoin suurista voitoista, mutta en siksi että olisin ahne, en. Ansaitsen enemään rahaa, koska olen niin fiksu ja ahkera. Valitettavasti pankkiirit ovat ahneita, vaikka tienaavat muutenkin liikaa. He veivät 10% minun Kosovon palkoista.

Pankit ovat jännittäviä laitoksia, suorastaan rahasampoja. Sata ihmistä tuo säästönsä pankkiin hyvään säilöön. Pankki lainaa suurimman osan rahoista eteenpäin yrityksille tai muille ihmisille. Näistä lainoista maksetaan sitten korkoja ja pankki saa voittoa rahoista, jotka eivät alunperin ole sen omaisuutta. Kun pankki lainaa säilössä olevia rahoja eteenpäin, lainan ottaja ostaa rahoilla jotakin kivaa. Se, joka myy jotakin kivaa vie voittonsa pankkiin ja pankki saa taas lisää rahaa lainattavaksi. Kun pieni piiri on pyörinyt vähän aikaa, rahan määrä on moninkertaistunut. Pieni ongelma on siinä, että kaikki tämä uusi raha on vain paperilla ja jos kaikki pankin asiakkaat haluaisivat tilinsä tyhjäksi samalla hetkellä, pankilla onkin vain murto-osa siitä mitä se on ihmisille velkaa. Pankki menee konkurssiin ja kaikki mielikuvitusraha häviää.

Jos Kurt Vonnegut olisi elossa, hän saisi kivan tulevaiskuvan aikaiseksi. Jokin pelästyttäisi ihmiset ja he kaikki haluaisivat rahansa ulos. Koko pankkimaailma kaatuisi ja mielikuvitustalous sen mukana. Siinä sitten elämässään epäonistunnut ja lapsiensa vihaama keski-ikäinen mies pohtisi syvällisiä ja muistelisi elämänsä naisia, jotka kaikki olivat täydellisen fiksuja ja järkeviä ihmisiä. Minä sitten lukisin sen kirjan innoissani ja olisin itsekkin vähän huolestunut. Vonnegutilla kun oli tapana pohtia maailmaa niin yksinkertaisen maalaisjärkisesti. Yhdeksänkymmentäluvulla hän kirjoitti Hokkus Pokkus- kirjan, jossa hän oli kaiken muun ohella kovin huolestunut siitä, että valtio myi kaikki yritykset ulkomaille. Onneksi en lukenut kirjaa nuorempana, minustakin olisi saattanut tulla maalaisjärkinen ihminen, joka tiedoistaisi koko ajan, ettei nykyinen järjestelmä voi toimia. Lukisin Naomi Kleinin (tää linkki on aika hyvä) koskettavia tarinoita kapitalismin kaltoin kohtelemista ihmisistä ja siteeraisin Noam Chomskyn salaliittoteorioita itsestäänselvinä totuuksina. Opiskelisin kehitysmaatutkimusta tai sosiologiaa, ja sivuaineena lukisin kansantaloutta. Alleviivaisisin talouskirjoista, kaikki kohdat joista olen eri mieltä, ja luennolla, jossa naisprofessori kertoisi, että globalisaatio on parantanut naisten asemaa, kaivaisin läppärini esille (jossa ei tietenkään olisi windowsia) ja lukisin hänelle ääneen naisten kärsimyksistä Chiquitan plantaaseilla. Luennoitsija kehottaisi minua etsimään edes yhden tieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan Chiquita on haitaksi kehitysmaille. Sanoisin sille, että uskon mielummin oikeiden ihmisten tarinoita ja luennon jälkeen kaverini tulisivat taputtamaan minua olkapäälle kun kerrankin joku uskalsi sanoa professorille vastaan. Lähtisimme juhlimaan menestystä kaverin asunnolle, kaupan roskiksen kautta tietenkin. Joisimme reilun kaupan viiniä ja testaisimme kaverin Ghanasta tuomaa heimorumpua. Ilta päättyisi suuren läpimurtoon kun tuntien keskustelun jälkeen toteaisimme, että kaikki väkivalta on väärin ja "killing for peace is like fucking for virginity".

Kuulostaa masentavalta elämältä, mutta todennäköisemmin olisin onnellisempi kuin nyt. Olisi niin helppoa elää jos olisi selvä maailmankuva ja ehdottoman varmat mielipiteet. Nykyään lehdistä ja telkkarista saa aina kuulla mitä kaikkea pahaa IMF ja WTO ovat tällä kertaa tehneet ja kuinka pienet ihmiset saavat kärsiä kapitalistien ikeen alla. Sitten on pakko mennä etsimään suuren mittapuun tilastoja mieltä rauhoittamaan. Huh, äärimmäinen köyhyys vähenee maailmassa edelleen, sotia on yhä vähemmän kuin koskaan aiemmin ja kehitysmaiden elinaikaodote nousee ripeästi. Ei kaikki ole ehkä sittenkään niin huonosti kun olin hetki sitten epäillyt. Tämän viikon finanssikriisi oli taas samanlainen epäilyksen hetki. Eihän mielikuvitus raha voi toimia, eihän? Eihän sellainen järjestelmä, joka aiheuttaa aina muutaman vuoden jälkeen laman ja työttömyyttä voi olla kauhean fiksu, eihän. Sitten löytyy taas joku fiksu tilasto, joka laskee verenpaineeni. Tällä kertaa se on tämän näköinen:

Kuinka suuren osan ajasta Yhdysvaltojen talous on ollut taantumassa ja kuinka kauan taantumat ovat keskimäärin kestäneet tietyn periodin aikana:
1855-1944: 42%, 21 kuukautta
1945-1982: 21%, 11 kuukautta
1982-2007: 5%, 8 kuukautta

Niin, ja kun miettii hetken, niin kyllähän maailmalla menee paremmin nyt kun kymmenen tai sata vuotta sitten. Ehkä mielikuvitusraha on ihan hyvä juttu. Kyse on varmaankin arvovalinnasta. Haluaako ajaa Ladalla, joka on niin yksinkertainen, että sen voi korjata ruuvimeisselillä ja vasaralla, vai haluaako ajaa uusimalla mersulla, joka täytyy viedä joka vuosi huoltoon elektroniikan ohjelmistoja päivittämään.